Hiihtolomakuvia

Laitan tänne niitä joita en laittanut Facebookiin.

Iisäkkipäälle kavutessa

Tiistaina pilviverho alkoi rakoilla ja näimme jo sinisen taivaan.

Toiseen suuntaan näkyy vielä pilviä, mutta on se arskakin siellä jossain.

Tunturissa tuulee... tosin kännykän kamera tekee noita vinouksia itse ihan luovasti.

Hiihtokaveri perjantain lenkillä.

Taitaapa olla Palopäältä.

Siellä se Jussi lipsuvine suksineen yrittää pysyä perässä.

Voi suksi mikä talvi - siis mikä talvi?

Ensin hyvät uutiset: Vietimme viikon Saariselällä ja hiihtelimme siellä yhteensä 140 km. Siellä oli lunta ja parina päivänä aurinkoa, kelit suht hyvät - Jussilla enemmän luistoa, minulla enemmän pitoa, joten keskiarvo oli ihan jees. Minä hiihdin edellä, kun mentiin tunturia ylös, Jussi sai laskea alamäet ensin.
Sunnuntaina heti lähdettiin semmoiselle helpolle verryttelykierrokselle: 24,5 km Palo-ojan kautta Moitakurun klaavulle ja Palopään sivua takaisin.
Maanantaina sitten otettiin haastavampi reitti, kiivettiin Ahopäiden yli, laskettiin Kiilopään retkeilymajalle kaakaolle (luisto ei ollut paras: vaarallisissa laskuissa piti lykätä vauhtia välillä; on joskus tultu tuo mäki vauhdikkaamminkin), sitten hiihdettiin Kiilopäälle ja Luulammen kautta takaisin. Tuliko siitä 27,3 km tai jotain.
Koska tuo tunturikiipeily alkoi tuntua sisäreisissä, päätettiin tehdä tiistaina vähän lyhyempi ja helpompi retki, mutta silti haluttiin kiivetä Iisakkipäälle - ihana latu, mahtava lasku alaspäin -, sitten tehtiin mutka Rumakurun tuvalle, kun kuvien otossa oli Jussin käsiä alkanut palella, ja lämmittelyn jälkeen hiihdeltiin Piispanojan kautta takaisin eli yhteensä 17,3 km. Sinänsä olisi voinut tehdä pitemmänkin lenkin, koska aurinko paistoi ja oli niin kiva keli, mutta kun oli tarkoitus seuraavana päivänä hiihtää rankempi reissu Kulmakurulle, niin päätettiin vähän säästellä.
Joten keskiviikkona lähdettiin sitten Kulmakurua kohti. Ihmettelin karttaa katsoessa, että miksi menomatkan latu on punainen, sillä muistin sen oikein leppoisana ja mukavana, helppona latuna. Mutta kyllä siinä alkumatkasta oli aika vauhdikkaita laskuja, kun luonnonladulla ei ollut tilaa aurata ja jarrutella mutkissa, ja latu oli aika kulunut ja epätasainen. Musta osuus taas oli helpompi kuin kolme vuotta sitten. Silloin meni kahteen kilometriin tunti, nyt vain 40 minuuttia. Silloin jyrkin osuus tunturille nousussa piti mennä ihan poikittain, nyt päästiin haarakäynnillä. Kanssahiihtäjät jopa ottivat sukset olalle ja kävelivät pahimmat mäet ylös, mutta meillä riitti pito ja reisivoimat - ja yhtäkkiä oltiin Kulmakurun kohdalla. Minä kun olin käsivoimia yrittänyt säästellä siihen jyrkkään ja raskaaseen osuuteen! Kulmakuru oli hieno, vaikka sää oli hiukan tuhruinen ja tuulinen. Kurulta kun lähdettiin laskeskelemaan alaspäin, niin mukavaahan se oli. Muistan kolme vuotta sitten loppuosuuden punaiset nousut, mutta nyt oli voimia säästynyt, joten reissu meni ihan mukavasti ilman nääntymistä. Ei edes loppumatka valaistua latua Laanilasta tympäissyt. 31 km laskettiin päivän saldoksi.
Torstaina sitten oli hiukan söhrö keli. Lähdettiin sinistä latua hiihtelemään Vellin särpimänojalle, jossa käytiin joskus aikanaan, kun vähän eksyttiin seikkailemaan Iisakkipään luonnonladuille. Koska hiihto tuulesta huolimatta maistui, otettiin etapiksi Taajoslaavu, jossa ei ole koakaan käyty. Sinne latu oli helpompi kuin oli kartasta arveltu, mutta sen jälkeen piti nousta Luupäälle aika pitkä nousu. Pian oltiinkin Luulammella - eikä laskua ollut paljon mitään. Käytiin tauolla Luulammen tuvalla, ja sieltä lähtiessa sitten saatiin hienoista laskua mennä, mikä oli kyllä kiva juttu, sillä vastaan tulevat - vastatuuleen - näyttivät tosi uupuneilta. Meillä siis oli myötäle ja myötätuuli, joten ei niin haitannut vaikka vähän sateli räntää. 31 km taas, tosin hiukan helpompia latuja.
Perjantaiksi oli luvattu sadetta, mutta se oli tullutkin yöllä jo, joten päivän myötä alkoi paistaa aurinko. Meillä oli kivat muistot Palopään laelle menevästä ladusta ja pitkästä laskusta sieltä Joikun kodalle. Mutta nyt latu ei noussutkaan tunturin laelle asti vaan kaarsi jo sitä ennen kohti Joikun kotaa.

Vähän harmitti. Kodalla sanoivat, ettei laella tahdo lumi riittää, niin siksi latu on muutettu. Niinhän me arveltiinkin, ja siitä edestä kavuttiin vielä Kaunispäälle. Minulla nanoissa pito riitti hyvin, ei tarvinnut edes käyttää välttämättä sauvojs, Jussilla taas ei pitoa ollut juurikaan, joten oli tosi työlästä puskea tunturille. Maisemat olivat kuitenkin nousun arvoiset!

Palkitsimme itsemme lämpimällä variksenmarjamehulla ja lohilärtsykällä (tai mikä se lie ollut). Saatiin seuraksemme myös mutkamäkeä laskeskellut esikoisemme. Toinen poika oli ollut Iisakkipäällä, ja toinen side oli hajonnut, joten hän jäi hissiasemalle odottelemaan kyytiä mökille. Koska Aleksi halusi jatkaa laskemista, me hiihdettiin mutkan kautta sinne hisseille ja ajettiin sieltä autolla mökille.
En nyt muista, kuinka pitkäksi me tuo viimeinen reissu laskettiin, mutta yhteensä tuli Saqariselälle hiihdeltyä 140 km. Oulussa sitä ennen minulle tuli 50 km, Jussille yksi Iinatin kierros enemmän.
Ja sitten ne huonot uutiset: Oulussa ei ole enää lunta. Ehkä jokin lumetettu latu vielä toimii, mutta Tervahiihtokin oli suoritettu lyhennettynä vesihiihtona, piha on ihan sula, samoin kaikki ajetuimmat kadut. Jopa meidän pihalla on lunta vain noissa läjäpaikoissa, ja lämmintä on viisi astetta.

Tulipa vahingossa 20 km

No huh. Aamulla siivottiin, sitten tilattiin pitsat ja sitten otin päiväunet. Sitten lähdettiin hiihtämään: lenkki ennen jäkispronssiottelua. Mentiin tois puol jokke eli Haapalehdon ladulle. Se on jotain ehkä 12 km:n lenkki. Pakkasta oli puoli astetta, tullut uutta lunta, hyvä sää mutta hiukka tahmeaa nanoilla. Tuolla metsän siimeksissä oli kuitenkin rauhallista hiihdellä. Tultiin Aalinkankaan kohdalle, Kivikkokankaan ja siitä ehkä kilometrin verran siihen Sankivaaran ladun risteykseen. Yllätys pyllätys, siinä huomattiin, ettei kierros jaatkunutkaan Muhoksentien laitaa Hiukkavaaraan. Ei latua. pari kilometriä olisi ollut Haapalehtoon ja autolle, muttei latua. Uusi lumi pakkautui nanoihin, ei tullut kuuloon lähteä umpihankeen. Palattiin takaisin. Eli se reilun kympin hiihto vaihtuikin kahdenkympin reissuksi. Mono hankasi varvasta jo menomatkalla, mutta päätin olla ajattelematta matkan pituutta - eihän se jaksamisetsa ollut kyse - vaan itse hiihtämistä, ja niin sitten sivakoitiin takaisin illan hämärässä. Välillä muuten paloi lampuissa valokin.
Tulipa hiihdettyä, ja ehdittiin katsomaan toka ja kolmas erä ja kaikki maalit.
Pronssia tuli, ja oli pakko avata Törley-pullo.
Käytiin me eilenkin kiertämässä Iinatin lenkki ja silloin oli luistava keli. sitä ennen käsvin kuntosalilla vetämässä kevyen treenin. Huomenna levähdän jos väsyttää, mutt avoin käydä hiihtelemässäkin. Venyttely ja sauna tekivät hyvää.

Vettä sattaa

Lauantaina käytiin Iinatin latu kiertämässä, Ellinmaa mukaan luettuna. Keli oli hyvä, latu kulunut, mutta luisto mainio. Eilen ei ehditty, tänään sataa vettä. Uh. Torstaina kävin kuntosalilla ennen vanhempainiltaa. Siinäpä kiihkeimmät. Talvikelejä odotellessa.
Pyöräily on sohjossa välillä haastavaa ja hikistä. Helmikuu?

Suvi tuli, lumi - ei vielä sulanut

Jaksoinpa eilenkin lähteä Jussin kanssa hiihtämään, vaikka tein päivällä ihan kunnolliset lumityöt yksin. Lunta oli noin kymmenen senttiä, mutta oli se aika raskasta. Lumentyöntimen kanssa sai kävellä pihan yli useampaan kertaan. Kola on liian raskas minulle: jaksan sitä tuolla lumimäärällä kyllä työntää, mutta ulottuvuudet ja voimat eivät riitä nostamaan kolaa ja lunta kinoksen päälle, pienenkään (kun ei lunta niin paljon vielä meidän pihalla ole). Niin, myös imuroin alakerran, joten liikuntaa mielestänijo sain eiliselle, mutta ulkoilu on aina ulkoilua, ja hiihto maistui torstaina niin makealle, että halusin sitä makeutta lisää.

Naiset laskevat parhaillaan slopestylea Sotsissa (enkä osaa laittaa hattu- eli suhuässää tällä ohjelmalla; kuuluisi hatun olla tuossa sanan keskellä olevassa ässässä). Näyttävä laji ja suomalaisilla mahdollisuus pärjätä - tai siis vain Enni Rukajärvi edustaa tänään.

Illalla lämpötila oli reilun asteen verran plussan puolella. Kun lähdettiin Iinatin ladulle tuosta Kainuuntien parkkipaikalta, aluksi luisti mainiosti. Ylämäissä haarakäynnissä huomasin, että lumi vähän paataa nanoissa. Sitten alkoi sataa räntää tuolla Hiirosen aukealla, ja siinä vaiheessa alkoi jo olla pieni hikikin, joten silmälasit vetivät huuruun. Olin sokea varsinkin varjopaikoissa, eikä latu ollut koko ajan ihan ehyt, niin oli hankala hiihtää sokeana. Koko ajan piti laseja putsata. Välillä kokeilin myös ilman laseja, mutten kyllä niinkään nähnyt. Kuuden kilsan jälkeen sade loppui, niin sitten laitoin lasit ja taas näinkin.

Enni laski: kolmoseksi eka kierroksen jälkeen.

Loppumatkasta luisto huononi, joten en halunnut Ellinmaan lenkkiä tehdä: nousuissa olisi paatanut ikävästi, ja jos laskuissa ei latu ollut kunnollinen eikä näkö, niin olisi voinut olla vaarallinen tulla vauhdilla. Jussi oli samaa mieltä, siis ettei Ellinmaalle, koska sillä lipsui. Sanoi, että ylämäissä oli työläs pysyä mun perässä, vaikka nuo Iinatin mäet eivät todellakaan ole mitään mäkiä (mikä on myötäleen vastakohta? vastale?), ja itsestä tuntui että ihan alun jälkeen oli tosi tahmeaa meno yleensä.

Sauna maistui tuon jälkeen. Lihakset olivat kipeät, en tiedä, tulivatko torstain hiihdosta vai perjantain body balancesta, joka oli suht tehokas. Aamulla juili jalkoja (se johtuu myös lääkityksestä), joten olen nyt venytellyt, ja alkaa tuntua paremmalta jo.

Pikku pakkasella on nanoilla paras luisto ja pito. Tänään on taas suvikeli.

Hiihtokausi avattu!

Jussi kävi viikonloppuna Sankivaarassa ja Kiekon majalla hiihtelemässä ja tstasi latujen olemassaolon. Niinpä tänään - kun pääsin töistä lähtemään jo ennen neljää ja kun sattuneesta syystä  autolla - ehdotin hiihtämistä. Niin lähdimme muutaman mutkan kautta Kiekon majalle. Perillä Jussi huomasi unohtaneensa sauvat kotiin. Kehotti minua ladulle, että hän käy hakemassa. Niinlähdin kierätmään 3,3, km:n kiekkaa. Oli aivan mahtava keli, muutama pakkasaste, latu niin luistava kuin voi olla ja ihan hyvässä kunnossa, vaikka on niin vähän vielä lunta. Yhden kierroksen tehtyäni hikisenä laskinl, ettei kannata jäädä odottamaan ja paleltumaan, joten laitoin Jussille tekstarin, että menen toiselle kierrokselle, että tulee perässä. Kiersin toisen kerran, löysin auton parkkipaikalta, mietin hetken ja päätin lähteä vastaan Jussia väärään suuntaan, kun oli niin vähän hiihtäjiä. Heti eka alamäen alla Jussi tulikin vastaan, ja sitten kierrettiin vielä yksi kiekka. Eli tuon vastassa käynnin kanssa hiihdin täyden kympin. Lupasin tosin, etten tänä talvena laske kilometrejä.
Oli mukava hiihtää ja vahva olo. Mahtava tuntea, että käyttää niin monia lihaksia ja ettei näin yhtäkkiäkään hiihto tee tiukkaa.
Nyt on ongelma, menenkö huomenna kuntosalille vai hiihtämään... Vai jaksaisiko molemmat?

Rrrräyh!

24.1.14:

Tuli vähän riski olo, kun kävin hakemassa personal trainerilta uuden kuntosaliohjelman.

Reippaasti olen kulkenut kuntosalilla kaksi kertaa viikossa, välillä kolmekin. Tansanian-reissulla kuntoilu jäi vähemmäksi - siellä oli niin kuuma, ettei pystynyt, kun hiki valui jo hampaita pestessä, mutta jonkin verran sielläkin tein punnerruksia ja jotain, kun sattui puhtaampi lattia ja ilmastointi huoneeseen.

Nyt ehkä kuukauden ajan olen enemmän käynyt ryhmätunneilla, flexissä joustamassa ja pilateksessa piukkana ja bodyjamissa jammailemassa ja shädämissä shdämmäilemässä, kun vähän kyllästyin jo siihen mun ohjelmaan. Mutta tuli viimeinen pt-tapaaminen, niin pyysin vaihtoehtoisia liikkeitä. Niinpä nuori komea pitkä mies-pt tuli ja teki sen, opasti jalkaprässiin ja penkkipunnerrukseen ja ylätaljaan ja jumppapallolle, ah. Ähkin siis siellä ja sitten pyöräilin vielä kulttuuria nauttimaan eli Heinähattua ja Vilttitossua ja Rubensin veljeksiä..

Enkä ole jaksanut päivittää kukntosalin harjoitusohjelmaan omia työpyöräilyitä ja muita kulkuja, kun tällä kotiläppärillä se ei onnistu. En töissä viitsi tuhlata aikaa semmoiseen enkä kotonakaan mennä yläkertaan...

Mutta tiedoksi kaikille faneille, että lihaskuntoa ja liikuntaa on tullut harrastettua ihan säännöllisesti, vaikka on satanut vettä ja ollut jääkelit ja 25 asteen pakkaset ja lähes lumeton talvi. Hiihtokelejä odotan!

25.1. tänään:
Tuon tallennus ei eilen onnistunut jostain syystä. Tänään meinasin mennä salille, kun vein Aleksia Kaijonharjuun, mutta sitten päätinkin tarvitsevani raitista ilmaa ja kävin Maikkulassa kävelemässä. Sitä ennen siivosin koko päivän. Ei ole tänään enää yhtään räyh-olo. Mutta olen kaksi yötä nukkunut ilman pillereitä, jee, elämä voittaa!