lauantai 1. marraskuuta 2014

Ajattelin tänään kuolemaa

Lämsänjärvi vastarannalta.
 Kuuraa ruohoissa.
 Kiviä lätäkön pohjassa.
 Lätäkkö jäässä Hiirosessa.
Talventörröttäjät.

Pyhäinpäivän päiväkävelyllä kera sauvojen. Tänään oli niin kaunis aamu, että päätin käyttää keskipäivän nauttimalla ulkoilusta. Tein kahden tunnin kävelyn - eksyinkin välillä, kun lähdin tutkimaan uusia polkuja. Kuuntelin radiota kännykästä. Mieluiten kuuntelisin luontoa, mutta tuo Iinatin kuntorata on niin lähellä autoteitä, ettei luontoa oikein kuulu sieltä välistä.

Mutta ajatus siellä poluilla kulkee. Ei ole tullut tänne päivitettyä pitkään aikaan. Miksei? Olen toki liikkunut: Olin vuoden verran kuntosalijäsen ja käsin kyllä keskimäärin sen kaksi kertaa kuussa kuntoilemassa, aluksi tein personal trainerin tekemää lihaskunto-ohjelmaa, lopussa vähän kyllästyin siihen ja käsin enemmän joogapohjaisilla tunneilla ja pilateksessa. Pari kertaa kävin loppukaudesta kahvakuulassa, ja siinä oli hyvä vetäjä. Jätin kuitenkin jäsenyyden ja ilmottauduin siitä edestä Oulu-opiston kahvakuulakuntopiiriin, joka on maanantaisin 16.30 - sopivasti töistä lähtiessä ja matkan varrella. Se on aika tehokasta, mutta tuo kuntopiiriajatus ei ehkä ole ihan niin kivaa kun oli Fressin kahvakuulatunti. Tuolla on haarahyppyjä ja steppiä yms. ilman kuulaa välillä. Sitten ajattelin ruveta käymään taas torstaisin hydrobicissa uimahallissa 16.15 - kerran olen kerennyt. Aika paljon on mui8ta menoja minulla, varsinkin nyt kun lähdin mukaan yhteen OTN:n näytelmään. Sen puitteissa tulee kyllä heiluttua iltaisin aina muutama tunti, ja roolikin tuli semmoinen, ettei varmaan kovin paljon tarvitse istuskella.

Olen vuoden aikana lihonut noin viisi kiloa. Syytän siitä ehkä tuota Tamofenia, tai sitten kuntosaleilua: minulla ruokahalu kasvaa potenssiin kaksi, jos kuntoilen säännöllisesti. Nyt yritän vähän hillitä, ja kun illat menevät OTN:lle, niin ei voi ainakaan koko ajan syödä. Paino vaan ei enää lähde pois niin helposti, tylsäääää!

Kun tuolla kävelin ja kuuntelin radiota, huomasin, että soittavat jollain lailla kuolemaan liittyviä biisejä. Sitä se tämä pyhäinpäivä teettää. Minäkin ajattelin kuolemaa, äitiä vähän ja syöpää vähän ja sitä meidän näytelmää vähän. Marraskuussa maa on marras.