6 km

Tässä on mennyt muutama päivä ilman hölkkäämistä, mutta pyöräillyt olen siellä sun täällä, ja joka päivä on tullut se puolisen tuntia ainakin. Tänään kävin Jussin kanssa tuon reilun kuusi kilometriä taas. Vauhti saattoi olla hiukan viimekertaista kovempi, kun oli kirittäjä mukana, mutta jutteluvauhtia kuitenkin. Oli ihana ilma, mukava juosta mukavassa seurassa, parhaassa.

Lisää lenkutusta

Hölkkäsin äsken kuusi kilometriä, tai reilusti sen kartan mukaan. Aikaa meni reilut 40 minuuttia, korkeintaan 45 minuuttia. En katsonut kellosta, vaan kuuntelin radiota ja venyttelin palatessa pihalla muutaman minuutin. Ihan tasaista, kevyttä, hidasta vauhtia. Asfaltilla ei tee mieli spurttailla, paitsi ylämäessä vähän syke nousi. Tulihan tuossa hiki, vaikka koitin kevyesti pukeutua. Muun naama se vaan jaksaa vuotaa hikeä, sai koko ajan olla pyyhkimässä nokkapielestä valumia. Kaikki aina luulee, että kuoleman kielissä huhkin, kun on naama punainen, pää märkä ja hiki valuu noroina, kun ne eivät tiedä, että mun lähes kaikki hikirauhaset sijaitsevat naamassa ja päässä.

Kostea sää, muttei sada, oli hyvä hengittää.

Juoksin pilvessä

Tai enemmän se oli kevyttä hölkkää, kun reiluun neljään kilometriin meni taas 35 minuuttia, mutta piti otsikkoon saada eri verbi kuin viimeksi. Kävin taas Maikkulassa, ja kun kartasta mittasin matkan, niin ei se tosiaan ole kuin vähän yli neljä kilometriä. Joskus auton mittarista mittasin ostariin 3 km, mutta tuo pyörätie ehkä menee vähän suorempaan. Jos taas kiertäisin tuolta pitemmän kautta, silloin tulisi reilustiu kuusi kilometriä. Ehkäpä sinne seuraavaksi. Tänään ei sada, vaikka on harmaata. Ei oikein tullut tuihkuakaan, mutta mebnomatkalla silmälaseihin tuli kosteita pisaroita, niin kuin sumussa, vaikkei varsinaisestki sumua ollut. ehkä vaan pilven reuna roikkui niin alhaalla.
Nyt kulki hölkkä jo helpommin, vaikken vielä ole ihan varma, tohdinko puolimaratonille lähteä toukokuun lopussa, kuntuo hölkkä ei minulle niin luontaista ole. Ehkä sen kympin kuitenkin, sillähän Jussikin aloitti. Se menisi varmaan ihan kylmiltään. Katson tässä, minkä verran viitsin treenata, kuinka pitkiä lenkkejä tulee tehtyä ja miten se juoksu luontuu.
Venyttelin tuossa ulkoportailla lopuksi. Kiva kun on niin lämmin ja kostea ilma. Tuntui hyvältä.

Hölkkäsin

Näin kävi, että perjantaina tuli kevät ja plussa-asteet ja jo vähän vettä, ja tänään on satanut ihan kunnolla. Perjantai-iltana kävin reippaalla kävelyllä Aleksin kanssa eli Maikkulassa katsastamassa pyöräteiden sulamisasteen (45 min, jotain 5-6 km). Lauantaina jäi liikkumiset väliin, kun oli kaikea muuta lauantaiohjelmaa., mutta eilen sitten hölkkäsin illalla Maikkulassa mutkan (35 min), kevyttä, tasaista, hidasta hölkkää. Melkein koko matka oli sulaa.

400 kilometriä!

Olin menossa merelle hiihtämään, kun on niin niin kaunis sää. Mutta kun käväisin hakemassa autoon polttoainetta ja samalla kaupassa Limingantullissa, huomasin, että tuuli aika kovasti ja kylmästi, niin meninkin sitten Iinattiin. Hyvä keli, alikäytävät olivat likaiset ja jokunen aurinkopaikka luisti huonosti, mutta muuten oli mukava hiihdellä. Olin sillä mielellä, että taisi olla tämän kevään viimeinen hiihto. Huomenna pitänen lepopäivän ja käyn leffassa, ja lauantaiksi luvattiin räntäsadetta. Alan suunnitella lenkkeilyä, kun pyörätiet ovat kohta sulat. Varmaan ehkä jo huomenna pistän lenkkarit jalkaan.

Uusi mutka taas

390 km koossa.

Nyt alkavat nuo teiden varsilla kulkevat yhdys- ym. ladut olla niin kuluneita ja likaisia, auringon sulattamia, että päätin suosiolla mennä autolla kunnon ladun ääreen. Ensin aioin Iinattiin, mutta sitten päätin mennä Haapalehtoon, koska siellä latu on parempi. Ja oli. Hiihdin Haapalehdosta 6 km Heikinharjuun, kävin kääntymässä tuossa Kuusamontien ylityksessä ja sivakoin takaisin. Palatessa oli vähän vastatuulta ja aurinkopaikoissa jo suojasi, mikä vähensi luistoa, muttei niitä paljon ollut. Oli mukava hiihtää, ja parkkipaikka oli taas täysi, mutta ladullapa oli hyvin tilaa.

Merellähiihtoneitsyys menetetty!

Vihiluoto

Kota Vihiluodossa. En käynyt sisällä. 

Ladut ja jäärata

Takaisin Oritkarissa

Koossa 378 km.

Olin menossa jo aamupäivällä Iinattiin hiihtämään. Hoksasin sitten pari asiaa, jotka piti hoitaa ensin kaupungilla ja sitten pieni mutka työpaikalle. Ruokakaupassakin piti piipahtaa. No, otin hiihtokamppeita osin päälle ja osin kassiin ja päätin samalla reissulla ajaa lopuksi ladulle. Kävipä sitten niin, että kassi oli täynnä monoja ja hiihtovaatteita ja aurinkolaseja ja hikikintaita - mutta sukset jäivät tällä kertaa kuistille. (Eilen olin nimittäin lähdössä hiihtämään, kunnes kuistilla huomasin, että Jussi oli mennyt autolla töihin, ja sunnuntaihiihdon päälle päätettiin jättää sukset autoon; eli en sitten päässyt hiihtelemään, enkä iltappäivällä enää kerennyt. Kun jo olin ulkokamppeissa, kannoin sitten puita liiteristä sisälle ja saunalle sekä hoidin vähän kompostia. Illalla kävelin Intiöstä kotiin, niin sain päivän liikunta-annoksen täyteen. Osin juoksinkin, missä oli sulaa, koska oli aika kylmä.)

No, hoidin nuo asiat, ja töissä joku suositteli merellä hiihtoa. Otin siitä sitten vinkin ja päätin käydä katsomassa, löydänkö Oritkarista ladun. Löytyihän se, ja siellä oli paljon muitakin hiihtäjiä. Eräskin pariskunta kertoi, että olivat jo yhden keikan tehneet, palanneet lahden kiertäen ja uudestaan Vihiluodossa, mikäli oikein ymmärsin.

Mennessä tuuli hiukan sivuvastaisesti, mutta latu oli ookoo. Palatessa oli sitten tosi mukava hujotella. Jäällä oli paljon sellaisia hiihtäjiä, joilla ei näyttänyt olevan mitään kiirettä, jokunen koirankin kanssa, ja sellaisia, joiden kasvojen väristä näki, että olivat olleet ennenkin. (Itse laitoin lähtiessä aurinkovoidetta.) Ladun vieressä on retkiluistelurata, ja näin pari luistelijaa sekä potkukelkkailevan pariskunnan. Yhdellä hiihtäjällä oli kaverina pyöräilijä, ja palatessa vastaan hölkkäsi jääradalla mies sauvoineen. Nastakengät vaan rapisivat jäätä vasten. 

Kohta lähden venäjäntunnille pyöräilemään, eli tulee sellaiset palauttavat liikunnat vielä tälle illalle. Jos sitten lämmittäisi saunan.

Huhtikuun kelejä

Nyt koossa 368 km.

Käytiin hihtämässä Haapalehto-Aalikkokangas-Kivikkokangas-Hiukkavaara-kiekka, 14 km. Oli mahtava keli, ihana ilma. Vaalantien varressa latu tosin oli jo tiepölyn ja kevätauringon raiskaama, mutta heti kohdissa, joissa jokin näreikkö suojasi latua, se oli oikein hyvä.

Tässä perässähiihtäjäni.

Eilen hiihdettiin Iinatissa 7 km, siis ilman takalenkkiä, kun oltiin menossa teatteriin. Minulla oli päivällä harjoitukset, ja piti ehtiä syödäkin välissä, niin oli tiukkis aikataulu. Olisi kyllä hienosti luistanut.

Eksymistä ja haasteita

347 km.

Kävin eilen Kempeleessä hiihtämässä. Muistelin, että siellä olisi kympin latu, mutta eihän siellä ollut. Lähdin siis 7,5 kilometrin ladulle. Oikeasti se kierteli siinä hiihtostadionin ympäristössä eestaas, mutta opasteet olivat hyvät. Kunnes tuli risteys, jossa oli opaste: stadion 1,4 km, Kokkokangas jotain, LInnakangas jotain. Laskin ajasta, etten millään ollut hiihtänyt kuutta kilometriä, mutten sitten tiennyt lähteä seikkailemaankaan mihinkään, joten palasin stadionille. Ajasta ja stadionin kartasta päätellen olin hiihtänyt reilut 5 km, mutten siitä kartastakaan ymmärtänyt, mitä kautta olisin saanut sen 7,5 km, ellen sitten olisi vielä tehnyt erikseen jotain reilun 2 km:n lenkkiä. Mutten halunnut enää sahata niitä samoja mutkia, joten kun oli auringossa tullut hikikin, niin päätin, että se sai riittää.

Aamulla kävin kaupungilla pyörällä ja illalla teatterilla, yhteensä mutkin jotain 15 km. Nyt pyöräily on täynnä haasteita: sulia kohtia, lösöä, jäisiä raiteita, silkkaa jäätä, rapakoita ja sulan jälkeen yhtäkkisiä jääkynnyksiä. Tänään vein auton korjaamolle, sieltä keskustan kautta kotiin, ja iltapäivällä taas hain auton: haasteellista pyöräilyä noin 9 km. Varsinkin meno Karjasillalle oli aika röpelikköä. Olisin käynyt hiihtämässä, mutta lapsi määräsi ruoanlaittoon ennen soittoharjoituksia ja studioon menoa, joten jätin hiihdon väliin. Iltapäivällä oli skumppatreffit Riitan kanssa.

Aurinkoisella joella

Käväisinpä 7 km:n mutkan joella ja Saarelan pellolta Vaalantielle asti. Koska lähdin tuosta Siwan kohdalta, niin katsoin kartasta matkaksi jo 7 km. Nyt koossa siis 342 km. Ei ihan viime vuoden tasolla (424 km), mutta ehkä tässä vielä sata kilometriä ehdin hiihtää, jos kelit pysyvät. Joella tuskin enää käyn, koska latu oli aika huono, ja sitä on hidas hiihtää. Nytkin meni tunti. Mutta sou not, enpä nyt enää ota mitään kamalaa tavoitetta. jatkan sitten sauvakävelen ja hölkäten, kun sulavat vielä vähän nuo tiet. Ajattelin vielä mennä pyörällä Intiöön harjoituksiin, mutta keli on kyllä aika haastava. Täytyy varata aikaa, ettei ole sitten kiire.
Pitäisi käydä hakemassa eräs autoon tilattu osa Kempeleestä, joten ajattelin vähän ottaa huomenna hiihtovälineet mukaan ja käydä siellä Kempeleen laduilla. Siellähän on eripituisia valita asti.
Hih, otin vahingossa toisen Jussin sauvan, joten olivat paripuolet, kun toinen oli pitempi. Ei se niin kamalasti haitannut, kun pidin pitempää joen puolella.
Poskiontelossa tuntuu jotain. Käyn aamulla lääkärissä vielä sitä näyttämässä. Eilen liikuin vain OYS:issä pyörällä. Iltapäivällä en jaksanut liikkeellä, kun siellä sairaalassa meni niin kauan. Kävin vielä illalla venäjäntunnilla ja kaupassa, joten päätin antaa itselleni luvan levätä. Mutta ihan mukava huomata, ettei nyt ole sellaista tarpomisväsymystä, vaikka toinen poskiontelo onkin tukossa.

Jatkuu

335 km. Tänään jo sujui helpommin. Hiihdin tosin vain viitisen kilometriä eli kävin tuolla Kaketsulla mutkan. Räkää tulee vielä reippaasti, mutta hiihto jo tuntui ihan mukavalta. Aamulla käytiin joella 45 minuutin kävelyllä, niin siksi päätin käväistä vain pienen hiihtolenkin. Kun tulin kotiin, sauna oli lämmin. Voiko tämän parempaa olla?