347 km.
Kävin eilen Kempeleessä hiihtämässä. Muistelin, että siellä olisi kympin latu, mutta eihän siellä ollut. Lähdin siis 7,5 kilometrin ladulle. Oikeasti se kierteli siinä hiihtostadionin ympäristössä eestaas, mutta opasteet olivat hyvät. Kunnes tuli risteys, jossa oli opaste: stadion 1,4 km, Kokkokangas jotain, LInnakangas jotain. Laskin ajasta, etten millään ollut hiihtänyt kuutta kilometriä, mutten sitten tiennyt lähteä seikkailemaankaan mihinkään, joten palasin stadionille. Ajasta ja stadionin kartasta päätellen olin hiihtänyt reilut 5 km, mutten siitä kartastakaan ymmärtänyt, mitä kautta olisin saanut sen 7,5 km, ellen sitten olisi vielä tehnyt erikseen jotain reilun 2 km:n lenkkiä. Mutten halunnut enää sahata niitä samoja mutkia, joten kun oli auringossa tullut hikikin, niin päätin, että se sai riittää.
Aamulla kävin kaupungilla pyörällä ja illalla teatterilla, yhteensä mutkin jotain 15 km. Nyt pyöräily on täynnä haasteita: sulia kohtia, lösöä, jäisiä raiteita, silkkaa jäätä, rapakoita ja sulan jälkeen yhtäkkisiä jääkynnyksiä. Tänään vein auton korjaamolle, sieltä keskustan kautta kotiin, ja iltapäivällä taas hain auton: haasteellista pyöräilyä noin 9 km. Varsinkin meno Karjasillalle oli aika röpelikköä. Olisin käynyt hiihtämässä, mutta lapsi määräsi ruoanlaittoon ennen soittoharjoituksia ja studioon menoa, joten jätin hiihdon väliin. Iltapäivällä oli skumppatreffit Riitan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti