Kävin siis tänään reilun tunnin lenkillä. Tosin koko ajan en hölkännyt, vaan otin muutaman kävelevän anti-intervallin mm. kun harjaantunut sienisilmäni huomasi jotain kiinnostavaa polun ulkopuolella. Muutaman kangasrouskun löysin, juuri sen verran että viitsin ne sitten kotona ryöpätä. Sain hölköttelemään seurakseni rakkaimman ihmiseni, ja syksyinen kirpakka ilta oli ihanteellinen jolkotteluun.
Tuossa lähimetsässä palatessa löydettiin vattupensas, jossa oli paljon meheviä vattuja, nam.
Kotipihalla sitten venyttelin, peittelin kesäkurpitsaviljelmäni (3-4 tulitikun mittaista ja lyijykynän paksuista alkua oli!), otin takakuistin narulta pyykit ja äsken tulin mieheni lämmittämästä saunasta. Joskus elämä on ihan kelpoista.
Kävin päivällä työfysioterapeutilla, kun oikea olkavarsi on ollut koko kesän kipeä. Hiiri on tehnyt pesänsä siihen tai siis nakertanut lihasta. Sain venyttelyohjeita, määräyksen tehdä venytyksiä joka päivä ja myös seuranta-ajan. Hoksasin, että rintalihasvenyttelyt ovat jääneet, kun yleensä teen niitä lenkkeilyn jälkeen, enkä ole kesän aikana paljon lenkkeillyt. Olen keskittynyt venyttelemään kramppaavia pohkeitani sen sijaan. Mutta jospa tuon pt-treenin myötä tulisi monipuolisuutta tuohonkin ja sitten sitä voimaa yläosaston lihaksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti