Iinatissa on latu!

Näin kävi, kun lunta tuli torstaita vasten yöllä ja eilen lisää: nyt on ladut tehty. Sunnuntaina vielä yritettiin Rukalla hiihtämään pyrytyksestä huolimatta, mutta naamaan iskeytyvät neulamaiset lumet saivat meidät kääntymään aika äkkiä takaisin. Joten siivottiin mökki ja ajeltiin hyvissä ajoin Ouluun, eikä keli ollut edes yhtä paha kuin mennessä. Kotona sitten odottivat lumityöt ja pyykkivuoret. Tänä aamuna oli tullut lunta vielä lisäälisäälisää.
Mutta. Silti oltiin reippaita ja lähdettiin katsastamaan Iinatin latu. Luisto oli hyvä ja pito kohdittain liiankin hyvä: kun meni kalanruotona Ellinmaan mäet ylös, niin sai riisua sukset ja rapata lumet pohjista pois, että pääsi laskemaan vaihdilla alas. Mutta kokonaisuudessaan hyvä luisto, hyvä sää (just kai pakkasen puolella tai asteen plussalla), hyvä seura, latu kohtalainen. Ja vitsi mikä hyvä olo sitten hiihdon jälökeen, varsinkin kun kotisauna oli lämmin, kun tultiin kotiin.
Eli vuoden 2012 lopun saldo oli yhteensä 40 kilometriä mulla. Tänä vuonna jatketaan. Hyvää vuotta 2013!

Hiihtokausi avattu

Ruka. Kuusamo.
Tultiin torstaina viiden jälkeen, pyry tuotiin mukana, syötiin Prismasta ostettua valmisruokaa ja saunottiin, käytiin kävelyllä Ruka-kylässä ja jossain pubissa yhdellä - oli pakko keksiä tekosyy päivän liikuntasessiolle.
Eilen hiihdin kymmenisen kilometriä eli Rukan ympäri Eeva-Kaarinan kanssa. Jussi lähti etukäteen menemään ja teki kahdenkymmenen kilometrin lenkin, mutta minä olin solidaarinen ja sosiaalinen ja odotin jalkavammaista ystävääni - vaikka ei E-K varmaan sen huonokuntoisempi sitten oikeasti ollut kuin minäkään mutta yritti esittää. Hyvin jaksettiin, mutta näin hiihtokauden aloitukseksi tuo kymppi oli aivan tarpeeksi, kun lähtö kutenkin meni iltapäivän puolelle.
Tänään lähdettiin liikkeelle ajoissa Jussin kanssa, ja koska Jussi oli jäänyt velkaa Korpikahvilaan, oli pakko tehdä se sama lenkki kuin Jussi eilen. Aluksi piti tietysti käydä Ruka-kylässä hakemassa käteistä, että pystyi sen velan maksamaan. Pakkasta oli tälle päivälle luvattu 20 astetta, mutta mittari näytti alle 12 aamupäivällä. Joku sanoi alavilla paikoilla iltapäivän puolella olleen -23, ja kyllä matkan varrella kasvoihin kylmä ottikin välillä, mutta hiihtämistä ei sinänsä haitannut. Tai nanot olivat tänään alusta asti tahmeat, joo.
Oli tarpomista, jo aluksikin ja varsinkin lopussa, ja välillä näkyvyys oli huono silmälasien huurtumisen takia, mutta sisulla ja hartiavoimilla ja hyvällä peruskunnolla taaperrettiin lenkki ympäri. Sitten mökillä ruokaa ja saunaan ja pienet iltapäiväunet, ja ei kun menoksi kavereiden mökille iltaa istumaan. punaviini auttoi asiaa niin, ettei väsymys päässyt päälle. Maailma parani varmaan piirun verran taas.
Komeat olivat maisemat Rukan auringonpaisteessa, illemmalla täysi kuutamo.

Lumitöitä

Tässä viime aikoina liikuntaminimi on tullut lumitöissä. Eilen pukkailin kevyttä hötylunta kaksikin kertaa, ja tänään lunta oli vähän enemmän, joten pihaa nuollessa meni vähän pitempi aamutuima. Oli ihana aamu, pakkasta kahdeksisen astetta, nouseva aurinko värjäsi taivaanrannan pilvet vaaleanpunaiseksi, kun aloittelin, ja sain nähdä taivaan värin muuttuvan siniseksi. Menin ulos heti noustuani, ennen aamiaista. Saman tien sitten vein kiehuvaa vettä kompostiin lämpöpatteriksi maitopurkeissa ja hain pari telineellistä polttopuita sisälle. Kompostissa on jo reilu 40 astetta, eli se taas lämmittää itsekin itseään. Päältä se ehti kovien pakkasten aikaan vähän jäätyä, mutta sain vesipurkkisysteemillä sen taas käyntiin. Jee.
Joogaaminen on kyllä jäänyt, paitsi että venyttelen joka aamu kädet ja jalat aika hyvin sängyssä: pottuvarpaista kiinni ja jalat suoraksi vuorotellen hengityksen tahtiin, nilkkojen pyöritystä, vartalonkiertoja ja suorien käsivarsien pyöritystä siinä aamuradiota kuunnellessa. Hitaat aamut ovat ihana asia, sairausloman hyvä puoli. Toinen hyvä puoli on hyvin nukutut yöt. Hassua olla ihan terveenä sairauslomalla (puoli toista kuukautta vielä täydellä palkalla), mutta saapa nähdä seuraavan sytostaattitiputuksen jälkeen, tunnenko vielä itseni hyväkuntoiseksi ja terveeksi. Loma on kyllä muuten tehnyt hyvää.
Otin eilen sukset ja sauvat esille ja yritin tutkia netistä, joko Iinatin latu on tehty. Lunta on tullut lisää, mutta liekö kuntopolulla vielä tarpeeksi raskasta latukonetta varten. En löytänyt netistä tietoa, joten pitänee mennä kävelylle katsomaan. Olisi noita joulunalushommia tässä kotonakin, joten ei passaa kovin pitkää lenkkiä tehdä, mutta voisi tuon päivänvalon hyödyntää ja vasta sitten alkaa siivota rytkäyttää ainakin yksi huone. En tosin vielä löytänyt monoja, joten en hiihtämään pääsisikään. Iik, sitä paitsi luvataan kylmempää ilmaa.
Otin tavoitteeksi hiihtää tänä talvena vähintään yhtä opaljon kuin viime talvena, yli 600 kilometriä. Tavoite ei ole mahdoton, koska olen nyt päivät kotona ja voin tehdä pitempiä hiihtoja päivisin, aina kun keliä piisaa. Jos täältä lähtee Iinatin lenkille ja kiertää vielä Ellinmaan, niin tulee varmaan se 18 kilometriä kokonaisuudessaan. Eipä minulla muutakaan tekemistä ole, jos vaan pysyn kunnossa - ja sillä hiihtämisellähän sitä pysyy.

Lopulta joogasin

Olen suunnitellut monta viikkoa, mutta vasta tänä aamuna sain itsestäni irti pistää jooga-dvd koneeseen, raivata tilaa olohuoneen lattialle ja tehdä puolen tunnin jooga. Rasittavaa vaan, kun matto oli roskainen, niin tarttui kaikenlaista vaatteisiin (imuroisinko vai puistelisinko maton?), ja toiseksi kun ohjelmassa tehdään  niin nopeasti, ettei voi tehdä samaan tahtiin, vaan välillä pitää painaa pausea kesken kaiken, että ehtii muutaman hengityksen verran tehdä liikkeitä. Mutta enää ei ota selkään joogata aamulla, kuten muutama vuosi sitten teki. Yritän ottaa tavaksi joogata aamuisin.
Päivällä kävin pyörällä kaupungilla, sieltä tullessa tein kevyet lumityöt. Eilen oli enemmän puskemista, sai kävellä pihan ristiin rastiin aika monta kertaa.
En jaksa tänne kirjoittaa jokaista kävelyllä käyntiä. Viikko sitten oli muutama päivä kovia pakkasia, joten kävelyt jäivät vähemmälle, ja yhtenä päivänä siivosin muutaman tunnin, niin eipä sitten enää ollut tarvis lähteä liikkumaan. Harmi, kun on tartuntariskin takia kielletty uimahallissa käynti ja samasta syystä kuntosalit; olisin nyt jopa sielläkin voinut opetella käymään.
Lunta on tullut sen verran, että odottelen latujen tekemistä. Sitten hiihdän kyllä joka päivä. Vähän jo katsastelin tuota lenkkipolkua, että jos vaan menisi hiihtämään sinne ilman latua. No, ehkä maltan odottaa, että tulee hiukan lisää lunta ja sitten ne ladutkin. Sankivaarassa on varastolumilatu ollut jonkin aikaa, mutta se on kilometrin risaus - ei minua varten. Lähteä nyt autolla tuonne kauas sahatakseen kilometrin lenkkiä, kun melkein omasta pihasta pääsee metsäpolun kautta kunnon ladulle kohta.