Tulipa vahingossa 20 km

No huh. Aamulla siivottiin, sitten tilattiin pitsat ja sitten otin päiväunet. Sitten lähdettiin hiihtämään: lenkki ennen jäkispronssiottelua. Mentiin tois puol jokke eli Haapalehdon ladulle. Se on jotain ehkä 12 km:n lenkki. Pakkasta oli puoli astetta, tullut uutta lunta, hyvä sää mutta hiukka tahmeaa nanoilla. Tuolla metsän siimeksissä oli kuitenkin rauhallista hiihdellä. Tultiin Aalinkankaan kohdalle, Kivikkokankaan ja siitä ehkä kilometrin verran siihen Sankivaaran ladun risteykseen. Yllätys pyllätys, siinä huomattiin, ettei kierros jaatkunutkaan Muhoksentien laitaa Hiukkavaaraan. Ei latua. pari kilometriä olisi ollut Haapalehtoon ja autolle, muttei latua. Uusi lumi pakkautui nanoihin, ei tullut kuuloon lähteä umpihankeen. Palattiin takaisin. Eli se reilun kympin hiihto vaihtuikin kahdenkympin reissuksi. Mono hankasi varvasta jo menomatkalla, mutta päätin olla ajattelematta matkan pituutta - eihän se jaksamisetsa ollut kyse - vaan itse hiihtämistä, ja niin sitten sivakoitiin takaisin illan hämärässä. Välillä muuten paloi lampuissa valokin.
Tulipa hiihdettyä, ja ehdittiin katsomaan toka ja kolmas erä ja kaikki maalit.
Pronssia tuli, ja oli pakko avata Törley-pullo.
Käytiin me eilenkin kiertämässä Iinatin lenkki ja silloin oli luistava keli. sitä ennen käsvin kuntosalilla vetämässä kevyen treenin. Huomenna levähdän jos väsyttää, mutt avoin käydä hiihtelemässäkin. Venyttely ja sauna tekivät hyvää.

Vettä sattaa

Lauantaina käytiin Iinatin latu kiertämässä, Ellinmaa mukaan luettuna. Keli oli hyvä, latu kulunut, mutta luisto mainio. Eilen ei ehditty, tänään sataa vettä. Uh. Torstaina kävin kuntosalilla ennen vanhempainiltaa. Siinäpä kiihkeimmät. Talvikelejä odotellessa.
Pyöräily on sohjossa välillä haastavaa ja hikistä. Helmikuu?

Suvi tuli, lumi - ei vielä sulanut

Jaksoinpa eilenkin lähteä Jussin kanssa hiihtämään, vaikka tein päivällä ihan kunnolliset lumityöt yksin. Lunta oli noin kymmenen senttiä, mutta oli se aika raskasta. Lumentyöntimen kanssa sai kävellä pihan yli useampaan kertaan. Kola on liian raskas minulle: jaksan sitä tuolla lumimäärällä kyllä työntää, mutta ulottuvuudet ja voimat eivät riitä nostamaan kolaa ja lunta kinoksen päälle, pienenkään (kun ei lunta niin paljon vielä meidän pihalla ole). Niin, myös imuroin alakerran, joten liikuntaa mielestänijo sain eiliselle, mutta ulkoilu on aina ulkoilua, ja hiihto maistui torstaina niin makealle, että halusin sitä makeutta lisää.

Naiset laskevat parhaillaan slopestylea Sotsissa (enkä osaa laittaa hattu- eli suhuässää tällä ohjelmalla; kuuluisi hatun olla tuossa sanan keskellä olevassa ässässä). Näyttävä laji ja suomalaisilla mahdollisuus pärjätä - tai siis vain Enni Rukajärvi edustaa tänään.

Illalla lämpötila oli reilun asteen verran plussan puolella. Kun lähdettiin Iinatin ladulle tuosta Kainuuntien parkkipaikalta, aluksi luisti mainiosti. Ylämäissä haarakäynnissä huomasin, että lumi vähän paataa nanoissa. Sitten alkoi sataa räntää tuolla Hiirosen aukealla, ja siinä vaiheessa alkoi jo olla pieni hikikin, joten silmälasit vetivät huuruun. Olin sokea varsinkin varjopaikoissa, eikä latu ollut koko ajan ihan ehyt, niin oli hankala hiihtää sokeana. Koko ajan piti laseja putsata. Välillä kokeilin myös ilman laseja, mutten kyllä niinkään nähnyt. Kuuden kilsan jälkeen sade loppui, niin sitten laitoin lasit ja taas näinkin.

Enni laski: kolmoseksi eka kierroksen jälkeen.

Loppumatkasta luisto huononi, joten en halunnut Ellinmaan lenkkiä tehdä: nousuissa olisi paatanut ikävästi, ja jos laskuissa ei latu ollut kunnollinen eikä näkö, niin olisi voinut olla vaarallinen tulla vauhdilla. Jussi oli samaa mieltä, siis ettei Ellinmaalle, koska sillä lipsui. Sanoi, että ylämäissä oli työläs pysyä mun perässä, vaikka nuo Iinatin mäet eivät todellakaan ole mitään mäkiä (mikä on myötäleen vastakohta? vastale?), ja itsestä tuntui että ihan alun jälkeen oli tosi tahmeaa meno yleensä.

Sauna maistui tuon jälkeen. Lihakset olivat kipeät, en tiedä, tulivatko torstain hiihdosta vai perjantain body balancesta, joka oli suht tehokas. Aamulla juili jalkoja (se johtuu myös lääkityksestä), joten olen nyt venytellyt, ja alkaa tuntua paremmalta jo.

Pikku pakkasella on nanoilla paras luisto ja pito. Tänään on taas suvikeli.

Hiihtokausi avattu!

Jussi kävi viikonloppuna Sankivaarassa ja Kiekon majalla hiihtelemässä ja tstasi latujen olemassaolon. Niinpä tänään - kun pääsin töistä lähtemään jo ennen neljää ja kun sattuneesta syystä  autolla - ehdotin hiihtämistä. Niin lähdimme muutaman mutkan kautta Kiekon majalle. Perillä Jussi huomasi unohtaneensa sauvat kotiin. Kehotti minua ladulle, että hän käy hakemassa. Niinlähdin kierätmään 3,3, km:n kiekkaa. Oli aivan mahtava keli, muutama pakkasaste, latu niin luistava kuin voi olla ja ihan hyvässä kunnossa, vaikka on niin vähän vielä lunta. Yhden kierroksen tehtyäni hikisenä laskinl, ettei kannata jäädä odottamaan ja paleltumaan, joten laitoin Jussille tekstarin, että menen toiselle kierrokselle, että tulee perässä. Kiersin toisen kerran, löysin auton parkkipaikalta, mietin hetken ja päätin lähteä vastaan Jussia väärään suuntaan, kun oli niin vähän hiihtäjiä. Heti eka alamäen alla Jussi tulikin vastaan, ja sitten kierrettiin vielä yksi kiekka. Eli tuon vastassa käynnin kanssa hiihdin täyden kympin. Lupasin tosin, etten tänä talvena laske kilometrejä.
Oli mukava hiihtää ja vahva olo. Mahtava tuntea, että käyttää niin monia lihaksia ja ettei näin yhtäkkiäkään hiihto tee tiukkaa.
Nyt on ongelma, menenkö huomenna kuntosalille vai hiihtämään... Vai jaksaisiko molemmat?