Jussi kävi viikonloppuna Sankivaarassa ja Kiekon majalla hiihtelemässä ja tstasi latujen olemassaolon. Niinpä tänään - kun pääsin töistä lähtemään jo ennen neljää ja kun sattuneesta syystä autolla - ehdotin hiihtämistä. Niin lähdimme muutaman mutkan kautta Kiekon majalle. Perillä Jussi huomasi unohtaneensa sauvat kotiin. Kehotti minua ladulle, että hän käy hakemassa. Niinlähdin kierätmään 3,3, km:n kiekkaa. Oli aivan mahtava keli, muutama pakkasaste, latu niin luistava kuin voi olla ja ihan hyvässä kunnossa, vaikka on niin vähän vielä lunta. Yhden kierroksen tehtyäni hikisenä laskinl, ettei kannata jäädä odottamaan ja paleltumaan, joten laitoin Jussille tekstarin, että menen toiselle kierrokselle, että tulee perässä. Kiersin toisen kerran, löysin auton parkkipaikalta, mietin hetken ja päätin lähteä vastaan Jussia väärään suuntaan, kun oli niin vähän hiihtäjiä. Heti eka alamäen alla Jussi tulikin vastaan, ja sitten kierrettiin vielä yksi kiekka. Eli tuon vastassa käynnin kanssa hiihdin täyden kympin. Lupasin tosin, etten tänä talvena laske kilometrejä.
Oli mukava hiihtää ja vahva olo. Mahtava tuntea, että käyttää niin monia lihaksia ja ettei näin yhtäkkiäkään hiihto tee tiukkaa.
Nyt on ongelma, menenkö huomenna kuntosalille vai hiihtämään... Vai jaksaisiko molemmat?
Oli mukava hiihtää ja vahva olo. Mahtava tuntea, että käyttää niin monia lihaksia ja ettei näin yhtäkkiäkään hiihto tee tiukkaa.
Nyt on ongelma, menenkö huomenna kuntosalille vai hiihtämään... Vai jaksaisiko molemmat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti