Hitsi minä olen ylpeä!
Viime perjantaina, Jussin kanssa yhdessä, kun se oli minut hakenut töistä lähellä neljää, kun oli vielä melkein valoisaa, kierrettiin Iinatin lenkki lisättynä Hiirosen 2,2 kilometrillä ja Ellinmaan mäkiosuudella. Oli ylellistä, keli kuin taivaassa, talvi parhaimmillaan. Minulta puuttui 3,5 km 150 km:n etapista, mutta kun nuo lenkit kierrettiin, puuttui enää pari kilometriä tuosta 160:stä. Olin niin ahne, että hiihdin Kaukovainiolta kotiin, loppumatkan Lämykän ladulta pimeässä koirankuetuspolkuja pitkin - mutta kotiportaiden eteen asti.
Talvi on kivaa, lumi on kivaa, hiihtäminen on kivaa. mahtava tunne kun jaksaa, ja on mahtava sitten mennä saunaan ja sen jälkeen sohvalle pötköttämään, kun tuli rätisee takassa ja omat ihmiset (tai osa niistä, nyyh ei kaikki) ovat ympärillä.
Lauantaina lähdin Tallinnaan ja tulin eilen, joten tuohon ei ole tullut lisää. Tallinnassa kävelinkävelinkävelin - siellä oli lunta! - ja tänään pyöräilin töihin ja rumbitatunnille ja kotiin, joten liikuntaa on tullut. Pakkasta tänään on noin 16 astetta, välillä enemmänkin, joten siksikään ei hiihto olisi ollut välttämättä ohjelmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti