Siellä ne juosta lonkuttavat, Lontoon rataa kiertävät. Naisten 800 metrin välierät ja olympialaiset, tiedoksi jälkipolville.
Äsken lonkutin minäkin. Eilen oli lepopäivä, väsytti vaan kuten väsytti jo tiistainkin, mutta eilen en sitten saanut itseäni liikkeelle, vaikka aioin. Tänään olin autolla töissä (luulin että pitää kuskata tytärtä taidenäyttelyyn, mutta se olikin pyörällä liikkeellä), ja siksi oli vähän pakko raahata itsensä liikkeelle. En yritäkään esittää sellaista liikuntafriikkiä, jonka keho vaatii päästä hikoilemaan ja joka nauttiin siitä, kun saa rääkätä itseään, tai jolle on luontaista vaan lähteä lenkille joka päivä. Olen laiska, ja sohva ja kirja ja Facebook ja viinipönttö vetävät minua huomattavasti vahvemmin puoleensa kuin lenkkipolku. Mutta yritän saada itselleni sellaisen rytmin, että keho vaatisi päästä ainakin ulos säännöllisesti. Nyt minua motivoivat ne muutamat alkukesästä keräämäni ylikilot; on se kumma kun niistä eroon pääsemisessä menee paljon enemmän aikaa ja tuskaa!
Lähdin Iinatin polkuja kohti ensin 10 minuuttia kevyttä hölkkää, sitten 30 minuuttia reipasta juoksua, sitten pysähdyin kävelemään ehkä reilut viisi minuuttia ja loput reilun 10 minuuttia taas juoksin suht reippaasti. Mennessä jo ehdin ihmetellä, että sunnuntain lenkillä merkille panemani kolmen ison kiven ryhmä puolen tunnin kohdalla on hävinnyt, kun ei sitä alkanut tulla vastaan, mutta lopulta se sitten kuitenkin siellä oli. Juoksin vielä siitä ohi, kun vauhtia oli enemmän - ehkä 20 metriä seiraavan kiven kohdalle, ennen kuin käännyin.
Nyt oli paljon ihmisiä liikkeellä, juoksemassa, kävelemässä, sauvojen kanssa, pyörällä, koiran kanssa. Monet ovat niin naama kurtussa, että itse yritän aina hymyillä, ettei juoksu näyttäisi niin tuskalliselta. palatessa tuli vastaan pari miestä, minuun verrattuna nuoria, ehkä siinä 30-40-vuotiaita. Toisella oli sauvat, joita se siirsi kraaps, kraaps aina eteenpäin. Mies oli pitkä, mutta silti sauvat olivat liian pitkät. Ehkä se oli lukenut jostain, että kun sauvat säätää hiukan pitemmiksi, kävely on tehokkaampaa, ja lyhyemmillä taas kevyempää. Se vaan ei ottanut huomioon sitä, että sauvoilla tulisi työntää vauhtia eikä vaan antaa niiden jäädä taakse ja sitten raapia maata pitkin eteen.
Lopulta kun tulin kotiin olin tehnyt lenkin 5 minuuttia nopeammin kuin sunnuntaina, siitä huolimatta että kävelin osan. Se reippaampi juoksu näköjään toi vauhtia, vaikka arvelin hengästyksen ja hikoilun johtuvan myös suht hyvästä syömsiestä siinä puolitoista tuntia ennen lenkkiä.
Mutta onpa nyt tyytyväinen olo. Minusta ehkä on tulossa hyvä ihminen.
Ne hikipisarat tippuivat asfalttiin tuossa venytellessäni auton vieressä. Mun naama hikoilee niin niin paljon. Jännä kun on eri lasit juostessa, niin hiki valuu eri kohdasta. Silmälasit ohjaavat virtoja.
Kappas, kai kenialainen David Rudisha teki ME:n 1.40.91 miesten 800 metrin juoksussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti