Menetin eilisen tanssitunnin, kun lapsen koulu oli järjestänyt vanhempainillan sen kanssa päällekkäin. Tylsää, sillä meille oli opetettu koreografiaa, missä jään auttamattomasti jälkeen, kun olen pois. Koren oppimisessa olen huono. Joten tuntui, että eilinen jäi paitsi liikuntaa, vaikka oikeasti minulle tuli pyöräilyä yhteensä tunti: kahdesti Karjasillalle ja takaisin, illalla palatessa vielä mutkan eli marketin kautta. Noita välimatkapyöräilyjä ei sillä tavalla tule niin laskettua, koska ne ovat siirtymisiä paikasta toiseeen ja niin itsestäänselviä. Mutta yhtä kaikki liikuntaa nekin. Ettäs tiedät, rakas lukijani.
Tänään olin töissä sairaalassa. Lupasin lapsen ottaa pyöräni ja mennä itse kävelemällä. Laitoin jalkaan kuperapohjaiset "kävele itsesi kauniiksi ja rohkeaksi" -kengät ja repun selkään. Hiki tuli, oli yllättävän lämmin aamu. Palata piti tietysti myös kävellen, mutta älysin laittaa takin reppuun. Olin koko työpäivän jalkojen päällä ja sitten kävelin edestakaisin 20 + 20 minuuttia. Nuo kengät tosiaan vaativat hiukan enemmän energiaa. Niin minusta tulee kaunis, hoikka, menestyvä, rikas ja onnellinen.
Lopun iltaa olenkin levähtänyt ja syönyt. Ja pyykännyt. Hoikkuus ehkä on tällä menolla liikaa vaadittu, ja rikkauskin on kiinni miehen lottorivistä (Kaunis ja onnellinen olen jo.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti