Hiihdin taas

Iinatissa 7 km, eli koossa 330 km. En nyt ihan pääse viime talven tavoitteeseen, kun tuli noita tauteja. Pelotti vähän nytkin lähteä, kun en ole paljon liikkunut. Eilen meni kaupungilla käppäillessä. Hain alennusmyynneistä hiihtoasua, mutta värimaailma ja hintamaailma ovat niin kummallisia nyt, etten sitten löytänyt, vaikka alennukset olivat 50 - 70 %. Perjantaina kävin Aleksin kanssa joella tunnin kävelyllä kuitenkin, mutt akun tiistaina oli tiputus, niin on ollut tässä vähän toipilasaikaa taas.
Jussin kanssa käytiin tosiaan Iinatissa, mutta otin aika rauhallisesti ja annoin Jussin mennä omaa tahtiaan. Samassa ajassa Jussi hiihti koko kympin kuin minä tuon seiskan. Tunsi, ettei oikein elimistö ole hiihtokunnossa: vasta loppumatkasta alkoi kulkea. Paitsi että pito ei ollut niin hyvä kuin luisto, tai siis luisto olisi ollut aivan mainio, mutta nanot eivät juuri pitäneet. Ja puolivälissä matkaa alkoi mono hangata varvasta tuosta vakipaikasta, niin että siihen tuli rakko, joka puhkesi. Mutta pääsinpä taas ladulle. Kesäaika tekee illat valoisiksi. Kohta saunaan.

Joen yli

Kävin rauhallisella kävelyllä 45 min Oulujoen hautausmaalla. Hassua, kun tuo tällä puolen oleva katu, joka menee venevalkamaan (ennen mattolaiturille), on nimeltään Kirkkotie, ja sama jatkuu toisella puolella jokea. Ennen ihmiset ovat kulkeneet kirkkoon veneillä joen yli. Nyt sinne pääsee tietysti jäätä pitkin.

Toisen puolen latu näytti hyvältä. Aurinko paistaa, on kaunis maaliskuun päivä. Jos en huomenna, niin ehkä ylihuomenna uskallan hiihtimille. Viime talven saldoon en pääse, kun tuli näitä lepoviikkoja sairauksien takia, ja just hiihtolomalla, kun olisi ollut kaveri pitemmille reissuille.

Illemmalla pyöräilen vielä Intiössä, eli toipilaspäivän hyötyliikunnat tulevat tehtyä.

Suunnittelua

Kävin iltakävelyllä päivänvalon hiipuessa ja katsastamassa lähiladut. Lämykän latu näytti hyvältä, vähän roskaiselta, mutta jokilatu oli kulunut. Haaveilen pääseväni ladulle loppuviikosta. Mutta tuli tälle päivälle nyt liikuntaa kuitenkin vielä.

Pieni lisäys vielä viime viikonloppuun: Oltiin viihteellä perjantaina - siis ihan stand-up-esitykseen mentiin, mutta törmättiin nuoriin kamuihin, jotka hukuttelivat Tähteen bailaamaan. Vaikka olin vielä hiukan tukossa päivällä, oli kiva huomata, että jaksoin tanssia itseni hikeen.

Uusi alku

Tässä on mennyt kolmisen viikkoa luvattoman vähällä liikkumisella tuon poskiontelojutun ja flunssan takia. Sunnutnainakaan en sitten päässyt liikkeelle, vaan tuli lepopäivä. Eilen huhkin saunan siivouksessa ja illalla vähän näytelmäharjoituksissa, jonne myös pyöräilin, koska auto on korjattavana. Eli hyötyliikunta tuli kyllä eilen kokoon. Tänään on taas sytostaattitiputus (viimeinen!), joten se tietää muutamaa väsymyspäivää. Jos jaksan, pyöräilen illalla venäjäntunnille.

Mutta uusi alku häämöttää: Töissä on taas herätetty henkiin kuntoklubi, joka kirjaa huhtikuun ja toukokuun; sitten on luvassa jokin kiva yhteinen illanvietto. Minäkin sain kirjauslistan ja printtasin sen itselleni. Jussi ilmoittautui Tervamaratonin puolikkaalle toukokuun lopussa (työnantaja maksaa); se pähkäili, menisikö kympille, jonka se juoksi viime vuonna, vai puolikkaalle. Minä sanoin, että ilman muuta puolikkaalle, kymppihän on sille pässinlihaa jo. Itse aion treenata myös sitä varten ja osallistua tietysti, jos vaan olen kevään treenikunnossa. Viime syksynä puolimaratontreenini kun tyssäsi kesken.

Aloitan hölkän, kun hiihtokelit loppuvat. Nyt on ollut jo muutamia päiviä plussan puolella, mutta maaliskuun yöt ovat olleet kylmiä, joten vielä voi hiihtää.

Eipä ole kulkenut

Kun poskiontelo-oireet alkoivat toeta, karheus siirtyi kurkkuun, joten olen viihtynyt sohvapottuna ja keskittynyt lepäilyyn ja lääkitykseen hunajan, valkosipulin ja mustaherukkamehun voimin. Kun viime sunnuntaina suunnittelin, että maanantaina jo voisin lähteä ainakin pitemmälle kävelylle, niin sitten iskikin fllunssa ja kuume. Sohvalta olen ihaillut upeita, muutaman pakkasasteen aurinkosäitä, mutta lohdukseni ihmiset ovat valitelleet tuulen purevuutta. Siinä meni loppuviikko, ja niinpä tiputuskin siirtyi. Eilen käytiin kauppareissulla kävelyllä ja illalla, kun teatterissa tapaamamme nuoret ihmiset houkuttelivat meidät Tähteen, niin hiet irtosivat sitten tanssilattialla aika tehokkaasti. Vähäinen tukkoisuuskin tippui hien mukana sinne.

Tänään jo vähän suunnittelin hiihtoa, mutta kun tässä on huhkittu siivoamalla ja pyykkäämällä, niin taitaa jäädä. Laitoin sämpylätaikinankin nousemaan. Joskus on pakko keskittyä kotihommiinkin.

Pötköttelypäiviä

Selvisipä syy siihen, miksi hiihto ei ole sujunut: poskiontelotulehdus. Sain antibioottikuurin ja koska nyt on aikamoisia pakkasiakin, niin tuleepa luonnostaan lisää pötköttelypäiviä. Kävelin tuossa aamupäivän pakkasessa reilut neljä kilometriä, kun vein auton huoltoon Karjasillalle. Iltapäivällä toinen reissu, kun haen auton. Bussilla menisi ihan sama aika, ja sää lauhtuu iltaa kohti. Ei palellut nytkään. Aamulla oli 24 pakkasastetta, nyt on 16, ja eilen ainakin lauhtui tuonne kympin tienoille pakastuakseen taas illalla.

Mutta se markettiin tiputtamani nahkakintaan sain sieltä infosta takaisin. Jee!

Hukattuja hansikkaita

Hiihtelin joella yhteensä 7 km. Nyt koossa on siis 323 km. Kuvia ottaessani tippui valkea puuvillahanska, ja vaikka palasin sitä etsimään, en löytänyt. Harmillista, sillä puuvillahanskat ovat hyvät hiihtokintaissa. On minulla toisetkin, mutta nämä ovat paremman malliset. Lauantaina hävitin nahkakintaan markettiin. Hyvät autolla-ajokintaat nekin. Nyt on siis hukattujen hanskojen ja kadonneitten käsineiden viikko.

Ei ollut tänäänkään nautinto hiihtää, enemmän puurtamista. Ehkä minulla on tuolla poskiontelossa jotain ylimääräistä, joka väsyttää, tai sitten solumyrkyt alkavat nyt viedä voimia.

Miksi juuri hiihto?

Joku kysyi minulta, miksi olen valinnut lajikseni juuri hiihdon. Itse asiassa en ole sitä valinnut niinkään, pikemminkin löytänyt. Onhan minulla muitakin lajeja: itämainen tanssi, tanssi yleensä, jooga, pyöräily, sauvakävely, parina viime vuonna hölkkäkin, vesijuoksu, hydrobic, uinti - ainakin. harkitsin sairasloman alussa kuntosaliakin, vaikken siitä koskaan ole kamalasti pitänyt, mutta minulta on kielletty kaikki sisälajit, joissa liikkuu paljon (ehkä flunssaisiakin) ihmisiä. Tanssimassa silti varmaan kävisin, mutta kun menin mukaan tuohon näytelmään, niin jäisi liikaa tunteja käyttämättä. Syksyltä on kuusi tuntia jemmassa vielä. Talvisaikaan hiihto vaan on luontevampaa kuin lenkkeily, varsinkin kun ei ole nastallisia lenkkareita. Ja pimeänä aikana ulkoilu on keskipäivällä vaan niin harvinaista ja virkistävää, ettei huvittaisikaan lähteä sisätiloihin hikoilemaan. Nyt on ollut niin hyvä hiihtotalvi.

Mikä muu olisi sitten talvinen ulkoilulaji? Laskettelumäet ovat kaukana ja kalliita, pulkkamäessä jos yksin huhkisin, niin luultaisiin hulluksi - eikä se yksin olisi kivaakaan. Luistelu, no joo, mutta päivällä kentillä on koululaisia, enkä nyt niin kentän kiertämisestä välitä. Varpaat paleltuvat myös äkkiä. Retkiluistimiahan minulla ei ole. Ei ole lumikenkiäkään, mutta voisi vuokrata Suomen ladulta... Tässä lähellä vaan ei ole sopivia maastoja.

En vaan keksi muuta kuin hiihdon. Se vaan on hyvää kokovartaloliikuntaa, ja samalla voi katsella lumisia puita. En ole hyvä hiihdossa, vielä huonompi voitelussa (paitsi on ne nanot, jotka eivät tänään oikein pitäneet eivätkä luistaneet), mutta pentuna hiihto oli tapa mennä talvella kouluun tai naapuriin, tapa viettää aikaa veljien kanssa, ottaa riskejä mäissä, olla ulkona.

Mikä muu laji se sitten voisi olla?

Tahmea kymppi

Hahahahahahah... Minä en hiihtänyt Tervahiihtoa, mutta vakihiihtokaverinii hiihti 38 km. Olen vaan maannut kotona koko hiihtolomaviikon, en juuri edes kävelyllä käynyt, en läheskään joka päivä. Viime sunnuntain hiihto taisi olla liian kova noin äkkiä tiputuksen jälkeen, sillä olin maanantaina kamalan väsynyt, ja illalla iski kymmeneltä jo uni, mutta ennen kuin ehdin sänkyyn, tuli pää kipeäksi ohimon takaa - ja kun mulla ei koskaan ole pää kipeä. Sain pari tuntia nukuttua, sitten puolenyön aikaan taas heräsin pääkipuun, otin särkylääkkeen, ja sitten sain yön nukkua. Mutta seuraavan päivänkin oli sellainen pääkipuorastus, ja se sitten loppuviikoksi sijoittui tuonne poskiontelon tienoille tunteeksi, että siellä on jotain. Eilen iltasella otin Duactin, ja nyt ei ole enää tuntunut. Käytiin keskiviikkona Vihannissa, mutta aikataulusyistä ei otettu sinnekään suksia mukaan, loppuviikko meni muka muissa kiireissä.

Jussi on hiihtänyt hiihtolomaviikolla sen minun uhkaamani satasen, kun se eilen urakoi pakkasessa tervahiihdon, mutta minä pääsin ladulle vasta tänään, Iinatin kympille. Oli kyllä puurtamista: ei oikein luistanut, lipsui nousuissa, elimistö ei oikein sulanut hiihtoon. Aikaakin meni pitkästi toista tuntia. Ei ole noin raskasta hiihtoa ollut tänä talvena. (Ohitettiin me silti muutamia vielä hitaampia hiihtäjiä.)

316 kuitenkin nyt minulla koossa.

Hiihtolomahiihtoa

Tässä tuli muutama kävelypäivä: vesisadepäivä, leipomispäivä, lukupäivä, tiputuspäivä ja tiputuksen jälkeinen lepäilypäivä, joka oli myös aamupakkaspäivä (-20 astetta). Mutta tänään piti tietysti sitten lähteä testaamaan kuntoa, kun aurinko paistoi seitsemän asteen pakkasessa. Kierrettiin Haapalehto-Aallikkokangas-Kivikkokangas-Hiukkavaara-latu myötäpäivään tällä kertaa. Se tuntui ihan eri ladulta eri suuntaan. Koska olin vielä vähän toipilaana tiputuksesta, en jaksanut pitää vauhtia, ja meni tunti ja 40 minuuttia. Kerran pysähdyttiin nauttimaan vähän suklaata, siinä Kivikkokankaan viittojen kohdalla. Jos huyomenna olisi sitten jo reippaampi olo ja vauhti, vaikka onhan se 14,2 km ihan hyvä retki.

306 kilometriä koossa.