Kaunis marraskuu

... alkoi itse asiassa harmaana, sateisena (lumet sulivat pois), lämpimänä (jopa 7 astetta), märkänä (tulvia jokivarsissa), pimeänä, sumuisena, synkkänä. Mutta tällä viikolla on ollut jo pakkasta noin 13 astetta, aurinkoa päivällä ja komea kuutamo illalla.
Mikä planeetta lie kuun vieressä, Venus vai Jupiter?
Olen ollut sairaslomalla nyt reilut viisi viikkoa, ja varmaan kaksi päivää olen ollut käymättä jonkinlaisella lenkillä: yleensä 40 - 50 minuuttia, vähintään 20 minuuttia, enimmillään kaksi ja puoli tuntia - ellei oteta lukuun Tampereen reissulla käsityömessu- ja kaupunkikäppäilyä useamman tunnin. Aleksi leikauksen jälkeen oli lupa vain kävellä rauhallisesti, nyt sain luvan liikkua niin paljon kuin jaksan. Otin siis sauvat ja kävin vakilenkin Lämykän ja Laanaojan kautta. En hikeen asti tarponut, kun halusin vain nauttia ja toisaalta kuulostella oloani. Sitten olisin vielä kantanut puita sisälle, mutta korin kantosanka hajosi. Jäi täysi kori liiteriin.
Eilen muuten pyöräilin pari pienempää reissua, se on niin tuttua ja mukavaa.
Kyllä tällainen syystalven kuiva pakkanen on kaunis. Lämsänjärven jäällä oli retkiluistelija. Kuului siinä sanovan kaverilleen, että jää oli liiankin kovaa. Hih, Kainuuntien alikulun kohdalle lenkkipolulle oli tuotu iso kasa lunta, odottamaan hiihtoladun tekemistä, siis luonnonlunta, kun sitä ei sada sinne alikulkuun. Laitoin pari kuvaa Facebookiin, kun tänne en jostain syystä viimeksi onnistunut liittämään. Rapakotkin ovat niin kauniita, kun kivet kuultavat jään läpi, ja reunaan on tullut jäätähtiä.
Kyllä elämä on mukavaa!

Pyöräillen

Olipa mahtava pyöräillä, kun kuukauteen en ole uskaltanut. Olin vanhempainillassa keskustassa, ja kun päivällä olin autolla liikkeellä, niin jäi päivittäinen liikunta iltaan. Marraskuun pimeys, tihkusade, kuusi astetta lämmintä silti, huomioliivit ja taskulamppu, kosteat kinttaat ja farkunpolvet... Palatessa tulin jokivartta eli vähän mutkan kautta, mutta oli vaan niin kiva pyöräillä - eikä ollut liikennevaloja.

Noo, vähän kastuin tai sitten vähän enemmän, mutta kotona olivat takat lämpimät, niin san kamppeet kuivumaan ja itsenikin lämpöön. Kyllä pyöräily on mun juttu!

Sauvakävelyllä!

Torstai, perjantai, lauantai meni hyötykävellessä: Tampereella, käsityömessuilla, teatterissa, pitkin kaupunkia. Perjantaille ainakin tuli monta tuntia messuilla käppäilyä ja lauantaina pari tuntia aikaa kulutellessa, kun odoteltiin kimppaa museotreffeille. Käytiin katsomassa Vapriikissa muumionäyttely, joka oli uutisten mukaan ainutlaatuinen, kun oli saatu Firenzestä Suomeen. Muutenkin oli kiva vaihtaa vähän maisemaa, nähdä TTT:ssä Sirkku Peltosen Lento, käydä syömässä siskontytön kanssa nepalilaisessa ravintolassa, istuskella teatterin jälkeen oluthuoneella (alkoholitonta olutta nappaillen) ja kuljeskella Jussin kanssa ympäriinsä.

Eilen oli niin harmaa ja pimeä päivä, ettei houkutellut lähteä ulos, varsinkin kun nukuttiin melkein yhteentoista. Hoidin päivän liikuntatarpeen neljän tunnin improvisaatiosessiolla illalla.  Mukava heilua nuorten ihmisten kanssa.

Mutta tänään sitten lopulta uskalsin tarttua sauvoihin ja lähteä niitä kävelyttämään. Aurinko paistoi, taivas oli sininen, muutama aste lämmintä, mutta lätäköissä oli jäätä. Tein tunnin vakilenkin Laanaojan varteen ja yli ja Knuutilankankaan kautta takaisin. Olin reipas.

Käväisinpä kävelyllä

... ja vaikka aioin tehdä vain pienehkön iltalenkin, niin kävelinpä suht reippaasti tunnin verran.

Eilen oli eka sairaslomapäivä ilman kävelylenkkiä. Olen oppinut hitaisiin aamuihin, ja sitten yhtäkkiä olikin aika lähteä ajelemaan äidin synttäripäivälliselle. Sieltä palatessa käytiin vielä kylässä, ja sitten olinkin niin väsynyt, etten enää jaksanut mihinkään, ja myöhäkin oli. Olin vielä tänäänkin sen verran väsynyt, että päivä meni lepäillessä, ja sain itseni liikkeelle vasta tuossa lähempänä kahdeksaa. Mutta kostea ja pimeä iltailmakin oli mukava kävellä. Ehkä siksi teinkin aina uuden mutkan ja kävelin vielä vähän eri kautta. Kävellessä tein ylävartalon jumppaliikkeitäni, joten olinpa reipas.

Talvi vai ei?

Kävin juuri iltakävelyllä, vain puolisen tuntia hakemassa käteistä seinästä. Sen verran on tullu touhuttua tänään (vähän siivousta, vähän pyykkäystä, vähän kaupassa käyntiä, vähän teatteria), etten aiemmin kerennyt, ja tuossa välissä vaan piti levähtää. Eilen kävin taas Maikkulassa palauttamassa yhden kirjan ja olisin löytänyt vaikka mitä lainattavaa, mutta otin vain yhden Heli Slungan runokirjan, kun olen usein ajatellut joskus vielä Slungan teksteihin tutustuvani. Otin palatessa kävelyyn menevän ajan, ja se oli 25 minuuttia yhteen suuntaan.

Torstaina tein saman reissun kuin edellissunnuntaina Jussin kanssa mutta päinvastaiseen suuntaa. Jännä oli löytää ihan uusia maisemia, vaikka siihen alkuperäiseen suuntaan olen kulkenut sen varmaan kymmeniä kertoja. Esimerkiksi yksi kohta, joka autolla ajaessa ja Laanaojan vartta pyörätietä kulkiessa on supertuttu näkymä, niin vasta silloin huomasin, että tuo lenkkipolku menee siitä mutta toista puolen ojaa. Se maisema kun on aina jäänyt vinosti selän taakse ja kenties myös lepikon peittoon.

Päivällä tuiskutti lunta, oli oikein tylsä keli, mutta nyt vain tuuli ja lumi suli. laitoin kynttilöitä lyhtyihin pihalle ja Jussi laittoi kuistin reunaan led-valot. Pari viikkoa sitten oli lunta ihan lumitöihin asti, sitten satoi vettä ja lumi suli, sitten sitä taas tuli vähän ja nyt se sulaa. Päättäisi jo, aikooko olla talvi vai ei!

Sitä samaa

Tänään kävelin Maikkulan kirjastoon, lainasin kolme kirjaa ja tulin takaisin. Reilu tunti varmaan kävelyä, noin kuusi kilometriä. Tullessa tulin hiukan mutkan kautta, joten saattoi mennä vähän ylikin tuosta.

Joka päivä siis olen kävellyt vähintään puoli tuntia, ehkä kuitenkin yleensä tuon 40 - 50 minuuttia. Kivaa kun voi keskellä päivää kävellä eli valoisassa. Harkitsin jo tanssitunnille menoa, hippasta hitaaseen tahtiin, mutta tuli vanhempainilta, niin en tänään sitten ehtinyt. Sitä paitsi kävin eilen näyttämässä leikkaushaavojani, ja kun lääkäri niitä kähmi aikansa ja toinen tuikki piikillä, poisti kertynyttä kudosnestettä ja survoi sitä kokoon saadakseen mahdollisimman paljon pois, niin nehän tulivat kipeiksi, niin etten saanut nukkua kunnolla. Siksi päätin tänään levätä mahdollisimman paljon. Samasta syystä jumppaliikkeiden teko jäi eilen vähemmälle, enkä tänäänkään ole kovin reippaasti niitä tehnyt. Jalkoja olen venytellyt toki joka päivä ja sängyssä nostellut ylös, mikä harjoittaa myös keskivartaloa. Etten minä ihan laiskistunut ole.