Olipa mahtava pyöräillä, kun kuukauteen en ole uskaltanut. Olin vanhempainillassa keskustassa, ja kun päivällä olin autolla liikkeellä, niin jäi päivittäinen liikunta iltaan. Marraskuun pimeys, tihkusade, kuusi astetta lämmintä silti, huomioliivit ja taskulamppu, kosteat kinttaat ja farkunpolvet... Palatessa tulin jokivartta eli vähän mutkan kautta, mutta oli vaan niin kiva pyöräillä - eikä ollut liikennevaloja.
Noo, vähän kastuin tai sitten vähän enemmän, mutta kotona olivat takat lämpimät, niin san kamppeet kuivumaan ja itsenikin lämpöön. Kyllä pyöräily on mun juttu!
Hyvä, kun sielläkin pystyy pyöräilemään, vaikka on jo marraskuun loppu! Mukavaa vaihtelua kävelylenkkeihin.
VastaaPoistaMekin oltiin eilen pyöräilemässä. Arto osti viikko sitten itselleen (kiinalaisen) maastopyörän. Minä ostin käytetyn, vaihteettoman naistenpyörän (vaalenpunaisen!) jo jonkin aikaa sitten, mutta sain sen vasta perjantaina, kun myyjä lähti perheensä kanssa takaisin Suomeen.
Eilen sitten kokeiltiin pyöriä ja totesin, ettei mun vaaleanpunainen kulkuri toimi oikein muualla kuin Nepalin asfalttiteillä. Niilläkin tosin saa väistellä kuoppia... Niskatkin olivat taas kipeät, joten ei fillaroitu kuin pari tuntia. Sen jälkeen uni maistui, kuten myös myöhäisen lounaan jälkeen, elokuvaa katsellessa sekä yöllä noin yhdeksän tuntia. Nukkutili on siis taas kukkuroillaan (tosin vieläkin väsyttää).