Päivä valkeni aamupäivällä, niin kuin se tähän aikaan vuodesta hitaasti valkenee. Oli pilvistä, luvattu lumisadetta iltapäiväksi. Yhdentoista aikaan näkyi jo jotakin satavan hiljakseen, joten aloin puhua Jussille hiihtämisestä. Toki siitä eilenkin jo sovittiin uudenvuoden juhlinnan lomassa.
Ennen puoltapäivää saatiin hiihtokamppeet päälle, pyykit kuivumaan ja toiset koneeseen, juomapullo äitin musta-punaherukkamehusta mukaan ja auto rapattua. Ajettiin Iinattiin. Lunta satoi jonkin verran, mietin, kuinka on tahmea keli. Mutta yllättäen olikin parempi keli kuin eilen: latu ei ehkä ollut niin luistava, niin hiihdetty, mutta toisaalta pito oli parempi ja muuten latu paremmassa kunnossa. Lämpötila oli juuri plussan puolella. Ja niin mentiin.
ÄRSYTTÄVÄÄ oli se, että osa luisteluhiihtäjistä hiihtää osin pertsaladun päällä, niin että kun on pehmeä lumi ja latu, niin ura menee pilalle. Varsinkin vastamäet - jotka siis eivät ole mitään Rukan vastamäkiä - ja sisäkurvit olivat aivan rikki. Vasemmassa laidassa luistelulatua olisi kyllä tilaa, mutta ilmeisesti tekniikka on niin huono toisilla, etteivät pysty pysymään omalla puolellaan.
Kymppi siis tuli taas kierrettyä, ja oli ihana tulla kotiin, käydä suihkussa ja tehdä Jussin kanssa mustikkarahkaa. Proteiinipaukku liikunnan jälkeen. Lihaksetkin ovat jo pehmenneet, niin ei tunnu enää jäykältä lähteä liikkeelle. Nyt onkin sitten väsyttänyt, kun nukuin hiukan huonosti. Tukansänki pisteli omaa ihoa tyynyä vasten, en ymmärrä miten.
Rintasyöpä leikattiin lokakuussa, sytostaattihoidot alkoivat marraskuun lopussa, ennen joulua sain toisen satsin. Syöpäoppaissa kehotettiin, että pitäisi ulkoilla ja liikkua kunnon mukaan, edes kävellä talon ympäri tai istua pihakeinussa. Olen harrastanut keskimäärin noin tunnin kävelyitä joka päivä, nyt tuli se neljän tunnin hiihtokin. Kunnon mukaan.
Tämän talven saldo 50 km. Se on 8,33 prosenttia tavoitteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti