Ei toiminut Pekan silmälasienhuuruuntumisenestovinkki (hih, mikä sana), että hinkataan palasaippuaa linsseihin ja sitten kuivataan ne. Olivat huurussa, ennen kuin oltiin Iinatin ladulla. Osan matkasta hiihdin taas ilman laseja, mutta silloin ei näe kunnolla kanssahiihtäjiä, maisemia tai latua.
Viime sunnuntaina oltiin lähdössä hiihtämään pimeän aikaan. Auto sammui vesitornin kohdalle, hinattiin korjaamoon, sukset jäivät autoon. Ei se niin paljon harmittanut, kun tuli pakkas- ja tiputusviikko, niin ei huvittanut muutenkaan lähteä ladulle. Perjantaina oli vasta kohtuullinen pyöräilysää, ja vaikka oman pyörän takakumi oli tussuna, niin toki sain lainattua tyttären pyörää ja toki poika tuli kaveriksi kuskaamaan, niin saatiin molemmat sukset ja sauvat tuotua. Pojan pyörässä ei ole tarakkaa, joten hän toi sauvat, ja sukset köytin omaan tarakkaani niin, että pyörästä tuli tankopyörä. Hiukan vaati venymistä heittää jalka istuimen yli, niin kuin miehet tekevät, ja kun pääsin liikkeelle, toivoin, etten joutuisi pysähtymään valoihin. En joutunut, vasta kotona kippasin itseni pois pyörältä.
Eli kävelytouhuissa mentiin viikko, ja eilenkin olin tiputuksen takia vielä sen verran kuitti, etten jaksanut Jussin kanssa hiihtämään. Tänään kävin 14 km viuhtomassa, vaikka suutuspäissäni (ennen lähtöäni avaamani Visa-lasku ja sen tuomat yllätykset syynä) taisin alkuun ottaa vähän liian kovan spurtin. Loppumatkasta meinasivat paukut loppua, ja alkoi tulla NÄLKÄ.
Sitä paremmalta maistui koko perheen voimin värkätty burrito-ateria ja sen päälle sauna. Jätskiannos vielä jälkiruoaksi saunan jälkeen, telkkarista 22-pistepirkkoa, seurana oma kulta, joka on tuossa vielä jokusen tunnin.
Näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti