Heräsin ennen kuutta lähteäkseni lenkille - ja kuudelta olin jo ulkoportailla. Ajattelin kiertää järven kerran tai pari ja sitten, jos huvittaa, käväistä pulahtamassa. Puin uikkarin verkkareiden alle ja otin mukaan pikkuruisen Myy-pyyhkeen. Lähdin varsin hölkkäämään, sitten hölkkäsinkin kohti Laanaojan takana menevää Kaukovainion liittymärataa. Kun aikaa oli, niin sama lenkuttaa Laaniskan ylimenevälle pikkusillalle ja siitä Knuutilankankaan puolelle ja sieltä kautta Lämykälle. Niin tein ja jaksoin hölkätä koko ajan. Rantaan tullessa olin sopivasti hikinen, järvi aivan tyyni ja hiljainen, ja sinne menin. Aluksi ei ollut ketään muita, olisin voinut uida vaikka kuinka kauan. Sitten sinne tuli pari muutakin, ja piti muutenkin ruveta miettimään töihin lähtöä. Pihalla vielä vähän venytttelin ja olin sisällä kymmentä vaille seitsemän. Sopiva aamu-urheilu: jaksoi pyöräillä töihin, raataa siellä päivän, pyöräillä torille ja kirjastoon ja kotiin jokirantaa. Illalla kävin kesäteatterissa harjoittamassa naurulihaksia. Rentouttavaa.
Äkkiä sitä oppii Amerikan meininkiin. Kun maanantaina kävin sauvakävelyllä, minua häiritsi, kun metsäpolulla tuli vastaan ihymisiä, jotka eivät edes katsoneet päin. Tänä aamuna yksi nainen katsoi ja hymyili - ja tervehdittiin. Ja taas myös pari joille olin näkymätön. Vastaan tulleelle uimarinaiselle sanoin pari sanaa ihanasta aamusta.
Vaikka nuo meidän lähimetsät ovat pieniä citylänttejä, niin silti siellä on ainakin aamulla luonon tuoksut. Aika mahtavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti