Jeee, saan taas päivittää HIIHTÄMISEN jälkeen! Pakkanen laski muutamaan asteeseen, joten nyt tarkenee taas ulos. Perjantaina en vielä jaksanut, koska tein aika monta mutkaa jo pyörällä - pitkästä aikaa töihin ilman autoa ja sen jälkeen vielä keikka Intiössä.
Eilen oli hirrrveen paljon kaikkea muuta hommaa koko päivän: siivoamista, pyykkäämistä, polttopuiden roudausta liiteriin, lipunmyyntiä OTN:llä... Sitä paitsi minua väsytti aivan kauheen kamalasti (siis nukutti, ei laiskottanut), ja pää oli orastavan kipeä koko päivän, niin että pelkäsin olevani sairastumassa (vaikka minulla ei koskaan ole pää kipeä, vaikka olen saanut kausi-influenssarokotteen, ja vaikka tämän vuoden kiintiöflunssan sairastin jo kesällä). Nälkäkin oli, kun edellisen illan pitsanmässytys aiheutti aamumahakipua, joten söin sitten kevyesti eilen.
Mutta armas mieheni haettuaan minut OTN:ltä suunnitteli menevänsä yksin hiihtämään, jos minua laiskottaisi, joten enhän minä voinut sitä yksin päästää. Ajattelin, että hapen saanti voisi auttaa pääkipuun. Pakkasta oli kolme astetta ja sää kirkas, ihanteellinen hiihtosää. Takana kolme viikkoa kovaa pakkasta lähes ilman ulkoilua. Joten ladulle lähdettiin, minä sillä mielellä, että jos ei suju, niin teen pienemmän lenkin, ilman kiirettä.
Kierrettiin Iinatin ja Ellinmaan lenkki, yhteensä noin 9,3 km. Ei ollut meno kaikkein sujuvinta, muttei tuntunut pahaltakaan. Peesaajallekin tuli kuulemma hiki, vaikka hiihtelin rauhallisesti muka, ja mun pääkipu kaikkosi. Kotona odotti lämmin sauna. Iltapalaksi oli juustoja ja keksejä ja päärynää, ja siihen minä nukahdin sohvalle, kun Uutisvuoto tuli tallennuksesta.
Pimeähiihdossakin on oma viehätyksensä, siis valaistulla ladulla. Vaikka tuo Iinatin latu on tuollainen citylatu, niin illalla ei juuri ole liikennettä, joten cityisyyden voi melkein unohtaa. Muita hiihtäjiäkään ei illalla enää ole ruuhkaksi asti. Nyt on puissa ja pensaissa paljon lunta, niin että luonto on niin kaunis kuin voi talvella olla. Pimeällä tuttu maisema näyttää ihan erilaiselta, ja Laanaoja sen yli taipuvine pajukkoineen näyttää aivan joltain satujoelta.
Tänään aloitettiin verryttelemällä kotipihalla lumitöiden parissa: yön aikana oli tullut ehkä tuommoiset 7 - 8 cm lunta. Hyvin nukutun pitkän yön jälkeen olin noussut reippaana pistämään pyykit koneeseen ja tulen hällän pesään. Jääkaapissa sattui olemaan käyttökelpoista hiivaa, joten miesteni iloksi tekaisin focazzamaista sämpyläleipää aamiaiseksi. Jotta jaksaisivat tehdä ne lumityöt.
Alkuverryttelyn ja kevyen hien hankkimisen jälkeen ajeltiin Iinatin ladun varteen ja kierrettiin pitemmän päälle, siis myös Kaukovainion 2,2, km. Yhteensä tänään siis nautittiin lumisesta luonnosta noin 11,5 km. Tämän talven saldo jo 160 + 9,3 + 11,5 = 180,8 km. Minulle on tullut kilometrihimo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti