Poika sanoi, että nyt on Siperian ilma. No, pakkasta ei ole monta astetta, ehkä kuusi, mutta tuulee ja tuiskuaa. Vastasin, että joo, Siperian kesäilma.
Yhdet lumityöt on jo tehty miesväen voimin, kohta saisi tehdä uudet. Tänään ei mennä hiihtämään, mutta oltiin me Nuottatunturilla OTN:n laskiaisriehassa. Viiden laskun jälkeen en enää laskenut kuinka monesti laskin, mutta aika monesti sen jälkeenkin, vaikka naama lumettui lahjakkaasti joka kerta. Sitten saatiin Marin ja Epun autolla kuumaa mehua, pullaa, hilloa ja kermavaahtoa. Njam. Nyt on oma pullataikina nousemassa ja joku lihaköntti uunissa. Takoissa on tulet ja perhe koolla. Laskiaissunnuntai.
Eilen hiihdettiin Jussin kanssa noin 16 kilometriä. Lähdettiin heti tuosta lähimetsästä, hiihdettiin Kaukovainiolle, siellä 2,2 km:n pikkureitti, sitten Iinatin 8,8 km:n kierros ja matkalla Ellinmaan mäkireitti, joka lienee puolisen kilometriä. Ja vielä kotiin. Oli maailman paras keli ja paras sää, aurinko paistoi ja pakkasta oli aste tai pari. 216 km siis koossa.
En ole ikinä ollut mitenkään erikoisen urheilullinen tai edes liikunnallinen. Toki hyötyliikkumista olen aina harrastanut, kävellyt ja pyöräillyt, ja joskus aina joko jostain median painostuksesta tai muusta höyrähdyksestä innostunut jostain liikuntalajista. Joskus käytiin kössiä pelaamassa, yhtenä talvena kahdesti viikossa karateharjoituksissa, uimassa usein ihan omaksi iloksi jne. Mutta kun ikää on tullut lisää, niin on huomannut, että on pakko jotain tehdä että jaksaa - ja että kärsii syödä vapaasti. Minun liikunta- ja ikääntymisidolini on Riitta L., joka kertoi alkaneensa kuntoilla 40-vuotiaana ja joka 60-vuotiaana joogaa ja seisoo päällään ja juoksee 20 kilometrin lenkkejä. Ehkä minäkin saan vähän siirrettyä vanhuuden vaivautumista, kun veuhkasen tuolla pitkin metsiä. (Riitta on jo aika monta vuotta yli kuudenkympin ja menee kevyesti 15 vuotta nuoremmasta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti