Minä jo ajattelin, että onko tämän talven hiihdot hiihdetty, kun Oulu on rapakoita täynnä, lämpötila plussalla, kevät päällä täyttä vauhtia, eikä tiedossa mitään reissua pohjoisempiin maisemiin. Mutta toki tänään katsottiin, että yöllä on ollut kylmää, eilen tuli vähän uutta lunta ja keli voisi olla hiihtokelpoinen. Mentiin Kempeleen Honkaseen ja hiihdettiin 18 km:n Pertin lenkki. Keli oli PARAS, aurinko paistoi, nanot toimivat, ei ollut ruuhkaa, ja pikkuisen matkaa kun hiihti niin oli ihan erämaassa. Mahtavaa, ihanaa, upeaa... Me harjoiteltiin hymyilyä Amerikkaa varten, ja saatiin jopa niitä takaisinkin vastaantulijoilta ja myös tervehdyksiä. Jee! Talven kokonaissaldo noin 320 km.
Jotenkin mulla pyörii mielessä Saariselkä ja viime talven hiihtoloma siellä. Silloin tehtiin suht pitkiä lenkkejä (kun tämänpäiväinen oli mulle talven pisin), ja yhtenä päivänä lähdettiin Rumakurun ladulle, joka on muistaakseni yli 30 km. Me tosin harhailtiin alussa jossain varmaan tunti, kun jotenkin luettiin karttaa väärin ja haettiin latua väärältä suunnalta, eli kilometrejä tuli sitten enemmän.
Alkumatka oli ihanaa pientä kumparetta tunturipuron vierustalla, siis aika tasaista kuitenkin. Eikä juuri ketään muista ladulla, poroja jossain aukiolla, mutta nekin säikähtivät meitä ja juoksivat pois. Ennen tunturia pysähdyttiin hetki laavulla; siellä oli lämmin hiillos eli joku mennyt vähän ennen meitä. Sitten tuli rankka nousu tunturille: kaksi kilometriä pelkkää haarakäyntiä ja jopa ihan poikittaista nousua, joka vei meiltä tunnin. Uuuh. Mutta sitten oltiin ylhäällä, ja kuru oli näkemisen arvoinen, kuten tietysti myös maisemat yleensä Saariselällä. Alaspäin tulo ei ollut onneksi yhtä jyrkkä, vaan latu tuli pikkuhiljaa tunturin kuvetta alas, ei siis edes vauhtilaskua.
Ilta alkoi hämärtää, kun lähestyttiin mökkiä, ja muistaakseni viime kilometreillä oli vielä joku normaalinousu, joka silloin jo tuntui rankalta - ja matka pitkältä. Mutta selvittiin siitä, eikä rankka päiväreissu kostautunut seuraavana päivänä väsymyksenä, vaan me vaan jaksettiin jatkaa hiihtohiihtolomaa.
Se on aika makea tunne, kun huomaa jaksavansa (ja muistaa, että joskus ei jaksanut, että oli aika poikki yhden liikuntasuorituksen jälkeen). Joskus kympin hiihto oli suoritus, mutta nyt se on vain välipala, sellainen normaali iltahiihto. Kannattaa kuntoilla ja kannattaa aloittaa se vaikka myöhään. Siitä tulee niin kiva fiilis. Sitten jaksaa kaikkea muutakin, vaikka bailata jossain vanhusrokkitapahtumassa koko illan. Tai rampata kesällä New Yorkin katuja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti