Tämän tarinan tarkoitus on siis kertoa kuntoilusta, ei pelkästään hiihtämisestä. Idea vaan tuli hiihtoreissulla, niin kuin luonnossa kulkiessa ajatukset poukkoilevat, syntyvät ja kehittyvät. Ehkä jo jossain välissä kirjoitinkin, että pyrin jokapäiväiseen hyötyliikuntapuolituntiseen (joka täyttyy kun käyn töissä pyörällä) sekä jokusen kerran viikossa sitten aktiivisempaan liikuntaan. Kohta vaihdan hiihdon kenties sauvakävelyyn tai lenkkeilyyn, ja tanssi loppuu luontojaan kuukauden päästä kevätnäytökseen. Mitä mää sitten teen?
Keskiviikkona taas tanssin kaksi tuntia, kun me harjoitellaan Yasminen kevätnäytökseen, ja siihen normitunti päälle. Toirstaiaamuna mietin ottavani hydrobic-kamppeet mukaan, mutta mietin sitten, että päivänvaloa riittää nyt hiihtämiseenkin, kun pakkasyöt ovat pitäneet talven päällä. Noo, en sitten jaksanut, vaan pötkötin sohvalla ja katsoin telkkaritallenteita. Mutta eilen sitten paitsi että olin töissä pyörällä ja sitten kävin myös Intiössä mutkan, päätin lähteä tuosta lähimetsästä käsin hiihtämään. Iinatin latu oli ihan hiihtokelpoinen, hiukan välillä jäinen, mutta alikulut eivät juuri olleet törkyiset (paitsi liittymäladulla). Oli kiva hiihtää, vaikka viikon väsymys hiukan tuntui alkumatkasta). Saldo noin 378 km. Tänään taas Jussin kanssa, kun ruoka massussa vähän sulaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti