Hiihtolomakelit

Aivan mahtava hiihtolomasää meillä: yöllä kyllä reilu pakkanen, mutta iltapäivällä vain muutama aste ja aurinko paistaa. Enpä muista, ettei sää olisi meitä hiihtolomilla suosinut. Eilen oli aamupäivällä pilvistä, mutta nyt paistaa komeasti. Päätettiin lähteä urheilemaan sitten, kun on pakkanen lauhtunut.

Yritettiin eilen löytää latu jollekin porotilalle tuosta Posion-tien toiselta puolelta, Kuutamosillan luota alkava. Mutta lähdettiin alussa väärään suuntaan moottorikelkan jälkiä, kiivettiin yhdelle mäelle, eikä siltaa löytynyt, joten laskeuduttiin takaisin ja joen rantaan asti (vai oliko se järvi?). Keli oli kyllä hyvä, luisti mukavasti kelkan jäljissäkin, nousut olivat loivia ja laskut myös, niin että hiihtäminen oli kivaa ilman latuakin. Lopulta löydettiin silta, mutta sen luota lähtevä latu oli vain jonkun tekemät suksenjäljet, ei siis konelatu. Näillä nykyisillä sauvoilla on hankala hiihtää, jos ei ole kovaa alustaa myös sauvoille. (Tänään sitten kuultiin, että olisi pitänyt mennä vielä sillasta vasemmalle.) Joten palattiin takaisin, käveltiin suksien kanssa urheiluhallille (pojat olivat menneet autolla Taivalvaaralle) ja lähdettiin siitä hiihtämään. Aurinko oli alkanut paistaa, pakkanen lauhtunut, ja meinasi tulla hiki, kun oli vähän enemmän vaatetta päällä. Käytiin Pienen Tervalammen laavulla mutka ja palattiin laskettelukeskukseen. Tunti seikkailua Posion-tien takana, puoli tuntia kävelyä kylän läpi, tunteroinen hiihtoa latua pitkin. Tuli varmaan toistakymmentä hiihtokilometriä vain, mutta liikuntaa sitäkin enemmän.

Siinä välissä tuntui, että sairastettu flunssa – tosin ohi jo – verotti jaksamista niin, että olisi tehnyt mieli vaan levätä loppupäivä. Mutta oli luvattu lähteä Yasminin ja Jarnon kanssa pulkkamäkeen, ja sinnehän mentiin. Aleksi lasketteli Yasminin kanssa ensin, sitten Yasmin rupesi harjoittelemaan lumilautailua. Mutta kun siinä Jussin ja Säteen ja Jarnon kanssa laskettiin pulkkamäkeä ja noustiin aina uudestaan mäelle, niin kummasti sitä vaan jaksoi sinne viiteen asti. Jussi lähti jossain välissä paistamaan lättyjä, sitten Säde lähti hoitamaan hevosta ja vei Jarnon Jussille lättykaveriksi, ja me reippaat urheilijat oltiin puoli kuuteen asti mäessä. Aleksikin lopetti laskettelun ja tuli kaveriksi. Yasminilla rupesi jo lautailu sujumaan, mutta jarruttamisessa vielä on tekemistä. Lopuksi vielä mentiin muutaman kerran pulkkamäki alas, kunnes noutaja saapui. Lätyt maistuivat, ja kun olin vienyt lapset kotiin ja käynyt saunassa, niin maistui minulle unikin. Ei ollut kello varmaan edes kymmentä, kun oli pakko panna kirja pois (Minä, Katariina) ja antaa unen tulla. Nukkuminenkin on joskus luksusta!

Tänään lötköteltiin iltapäivän puolelle huoneessa ja luettiin. Sekin on sitten ihanaa välillä. Yhden maissa mentiin sitten Taivalvaaralle, pojat mäkeen ja me ladulle. Tehtiin semmoinen puolentoista tunnin reissu. En uskaltanut lähteä pitemmälle, mutta hyvin olisi sitten riittänyt jaksamista, koska se latu oli aika kiva: pitkiä, huljakoita laskuja ja tietysti vastaavasti nousuja, muttei kumpiakaan liian jyrkkiä. Hiihdon jälkeen juotiin kaakaot rinnekahvilassa, tultiin vaihtamaan vaatteet, haettiin sitten pojat taas kun soittivat ja käytiin Herkossa syömässä. Ruoka oli ihan hyvää.

Äsken saunottiin. Ulkona on upea kuutamo, ihan viittä vaille täysi kuu. Tähdet näkyvät täällä niin kirkkaina. Tuon tähtitaivaan kun saisi vietyä Ouluun.