"Seikkailu tunturissa", sanoin Jussille Ellinmaan huipulla. Näkyvyys oli huono: silmälasit huurussa ja pyrytyslumessa. Välillä näin ladun, välillä en. Laiskuuttamme jätettiin hiihto iltapäivään, jolloin alkoi pyryttää. Keli oli tahmea, mutta eipä tarvinnut haarakäyntiä kuin ihan jyrkimmässä nousussa. Kunnon kuntoilua! Luontoelämys oli tuokin taaperrus tuiskussa, ja vaikka itse hiihto oli enemmän suoritus kuin nautinto, niin olo oli sen jälkeen yhtä lailla hyvä. Semmoinen 13,5 km hiihdettiin kai.
Tuli mieleen taannoinnen hiihtoloma Saariselällä, en muista minä vuonna. (2005, sanoi Jussi.) Lähdettiin hiihtämään sellainen 18 kilometrin kierros, josta osa ladusta oli hoitamatonta. Suunnattiin Kiilopäälle päin, suuntana kait Vellinsärpimänojan mökki, ja siinä tulikin sellainen risteys, josta lähtivät suksenjäljet, ja varmaan siinä oli jokin opastekin. Mehän käännyttiin sinne. Noustiin tunturin laitaa ylös innoissamme, noustiin ja noustiin, ja kohta löydettiin itsemme Iisakkipään huipulta. Se ei oikein passannut kartan näyttämään reittiin, joten ruvettiin epäilemään, ja tultiin siihen tulokseen, että oltiinkin lähdetty lumikenkäreitille. Aivan turha nousu tunturin laelle siis. Katseltiin sieltä päältä, pääsisikö hankea pitkin oikaisemaan oikealle reitille, mutta sen verran oli pusikkoista maisema alempana, ettei onneksi lähdetty seikkailemaan mihinkään omin päin, vaan palattiin osin samaa tietä takaisin, laskeuduttiin Pääsiäiskurun partaalle ja sen myötäisesti alkuperäiselle ladulle. Löytyi se oikea hoitamaton latukin, joka oli kuitenkin ihan oikea latu, ja päästiin lopulta sinne Vellinsärpimänojalle. Siellä piti nähdä kuukkeleita, mutten muista, näkyikö niitä. Sen muistan, että kun tuo tunturiosuus vei sen verran aikaa ja energiaa, että loppumatka Luttojoen vartta oli pitkä, minua väsytti, ja pimeäkin alkoi uhata. Pikkuisen huoletti myös se, miten lapset olivat pärjänneet Tunturimajalla keskenään, kun oltiin hiihtoreissussa huomattavasti pitempään kuin oli suunniteltu. Kyllä ne olivat, kun lopulta päästiin mökille. Lehdestä luin sitten, että Pääsiäiskurulla varoitettiin lumivyöryvaarasta. Onneksi me ei vyörytty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti