Mahtavia hiihtokelejä on ollut tällä viikolla, ja aurinko paistaa yhä pitempään iltapäivällä. Mutta tuli kurkku kipeäksi, ja lopulta tauti nousi myös nokkaonteloihin, joten en ole tohtinut edes töihin pyöräillä. Laiskuus? No, olin toki keskiviikkona tanssitunnilla, ja vaikka aioin ottaa ihan rauhallisesti, niin unohdin rumbitan rytmeissä koko flunssan.
Anteeksi, kaikki kanssaeläjät, sillä olen lääkinnyt itseäni rouskuttamalla raakaa valkosipulia. Munkkitipat ja hunaja ovat myös jokapäiväistä, -aamuista ja -iltaista lääkitystäni. Mustaviinimarjojakin etsin pakastimesta, mutta löysin vain mustikoita. Viime yön ajattelin näyttävän, paheneeko tämä vai alkaako mennä ohi. Kurkku oli enää vähän kipeä ja nokka auki koko yön. Nukuin hyvin, otin vain aamuyöllä särkylääkkeen kurkkukipuun. Nyt tuntuu, että tämä alkaa tästä lähteä, mutten taida kuitenkaan vielä uskaltaa hiihtämään ja hikoilemaan. Kävelyllä voisi käydä.
Hinku on hiihtämään, sillä alkoi hiihtoloma, aurinko paistaa ja pakkasta on kuusi astetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti