Sataa ja myrskyää

Ei sää suosi nyt ulkoilmaelämää Lakesidessa. Sen verran kuntoiltiin aamulla, että tyhjennettiin Swensonien vene vedestä ja vedettiin ylemmäs rantaan. John oli jättänyt viestin, että Kelly vetäisi sitä ylemmäs. Minä sanoin, että me voidaan Aleksin kanssa se tehdä. Mutta sitten naapuri soitti ja sanoi veneen olevan veden vallassa, ja rantaan piti lähteä heti. Se näkyy naapurista paremmin, tänne on pensaita edessä. Tuntia aiemmin vene oli vielä ollut kuivilla, mutta nyt aallot löivät yli perän, niin että vene oli puolillaan vettä. Se siis piti saada ensin ylemmäs, että kannatti edes yrittää tyhjentää. Minä herätin Aleksi kolmanneksi, ja sitten venettä kiskottiin ja kiskottiin ylemmäs. Koko ajan satoi. Järvi on harmaa ja tyrskyinen. Eilisessä lehdessä varoitettiin tulvista: Flathead Riverin vesi oli jossain jo noussut melkein metrin verran eli kolme jalkaa.
Heta meni treffeille Kalispelliin, me tultiin Aleksin kanssa laiskottelemaan kotiin. Kelly ja John lähtivät lapsenlapsensa eskari-graduationiin Columbia Fallsiin.

Eilen tiistaina me ajettiin Bigforkiin, jossa on yksi katu tehty vanhan jenkkikaupungin näköiseksi. Oli siinä pari aitoa vanhaa rakennusta vielä tallessa Electric Avenuella - aikanaan ensimmäisellä sähköt saaneella kadulla. Nätti kaupunki, paljon kuppiloita ja turistiroinakauppoja. Käytiin lounaalla perinteisessä burgeripaikassa, ja yhdestä kaupasta ostin huckleberry-hunajaa ja -lemonadejauhetta. Käytiin myös ostamassa liput tämäniltaiseen musikaaliin 9 to 5. Palatessa ajettiin Kalispelliin ja käytiin kirjakaupassa: Heta oli voittanut myös sinne lahjakortin ja löysi sieltä kiinnostavan kirjan - ja niin löysi myös Aleksi. Minua paleli ja väsytti kovasti, joten me tultiin ajoissa kotiin.

Tuo huckleberry (liekö sukua Mark Twainin Finnille) on täkäläinen villi marja, mustikan tapainen mutta maukkaampi. Siitä on kaikenlaisia tuotteita täällä, mutta esimerkiksi Michiganissa se ei kuulemma kasva. Se on kyllä tuotteistettu hyvin. Minä olen maistanut sitä täytekakussa, jäätelössä ja sundaessa. Ostin tänään myös pikku purkin hilloa, itselle tuliaiseksi.

Maanantaina oli nätti ja jopa lämmin ilma. Aloitettiin päivä Kellyn kanssa käymällä reilun tunnin patikoinnilla tuossa vastarannan kukkuloilla, luterilaisen leirikeskuksen reiteillä. Täällähän ei mikään ole yhteiskunnan ylläpitämää ja ilmaista. Vastarannalta oli hyvät näkymät tänne päin ja järvelle. Kun Heta meni treffeille (se oli voittanut lauantain partyssa 50 taalaa ja kulutti sitä lounaaseen kavereidensa kanssa), me mentiin Aleksin kanssa patikoimaan Lone Pine Parkiin (maksettiin vain 5 taalaa parkkeeraamisesta). Sieltä ylhäältä oli hienot näkymät yli koko kaupungin ja laakson. Kävelimme alas kukkulalta ja sitten taas ylös, jossa kierrettiin jokin pikku näköalareitti. Taas yli tunti tuli trampattua.

Viikonloppuna oli niitä partyja, ja lauantaina lisäksi ajeltiin tuon järven ympäri ja opeteltiin tankkaamaan auto amerikkalaisittain. Eka paikassa ei kortti suostunut toimimaan, joten haettiin sitten toinen paikka, jossa pystyi maksamaan kassalle. Oli sekin monimutkaista: ensin piti käydä ilmottautumassa kassalle, sitten ei saatu bensaa tulemaan, haettiin apua - se bensapistoolin teline ei noussut itse ylös kuten meillä vaan piti itse nostaa, jolloin aine alkoi virrata - ja lopulta saatiin tankki täyteen. Tänään piti taas tankata, mutta nyt onnistui ihan nätisti korttiautomaatista. Nämä mäkiset maastot näköjään vievät paljon polttoainetta, kenties tuo automaattivaihteistokin.
Lauantai-iltana vein Hetan kaupunkiin niiden graduation-bileisiin - ja hain pois viideltä aamulla. Se tapahtuma oli valvottu, ja siellä oli ruokaa ja juomaa ja arpajaisia: pääpalkintoina auto ja 1500 dollaria. Heta oli voittanut myös kaksi jäätelökorttia, jotka tuhottiin eilen Bigforkissa. Oli hiukan kylmä, mutta jäätelö aina maistuu.

Sunnuntaina käytiin Kellyn ja Johnin kanssa vesillä, me Aleksin kanssa kajakeilla, he kanootilla. Tehtiin aika pitkä reissu tuossa ympäri lahtea. Laitan tänne taas kuvia Kalispellista ja Lakesiden maisemista, kun jaksan niitä ladata.