Eilinen oli niin kuuma niin kuuma päivä. Me suunnattiin keskustaan, ja koska ei ollut buukattu shuttlea etukäteen ja se oli moneen reissuun jo varattu, niin mentiin juna-asemalle bussilla. Se otti meidät tuosta parkkipaikan kohdalta, kun Aku ehti juosta sen huitomalla pysäyttämään, vaikkei siinä ollut pysäkkiä.
Mentiin Loopille, tehtiin kierros ruskealla linjalla ja nähtiin siis tuo ydiskeskusta siitä sekä Chicago-joki. Sitten käveltiin Willis-tornille eli entiselle Sears Towerille, joka on yhä läntisen maailman korkein rakennus. Näköalakerros oli 103., kun esim. Empire State Buildingissa se on 102. Willis Towerissa pystyi seisomaan läpinäkyvän lattian päällä ja siis näkemään suoraan alas jalkojensa alta, mutta olin vähän tuohon pettynyt, koska se oli vain sellainen pieni syvennys, tai kolme sellaista. Kuvat tuli kuitenkin otettua. Sää oli niin kuuma, ettei näkyvyys ollut kovin hyvä, siis ympäristöön.
Innostuttiin tekemään ostoksia turistishopista: Jussi osti Blues Brothers -teepaidan, minä hatun ja Chicago-teepaidan, Aku rannekkeen.
Aku olisi halunnut kävellä pari kilometriä John Hancock -tornille, jonka alakerrassa on Cheese Factory, mutta pidin pintani ja ajettiin osa matkasta metrolla. Tarkoitus oli syödä juustokakkulounas, mutta kun siellä saikin oikeaa ruokaa, niin syötiin sitten margaritojen ja oluiden ja suklaapirtelöiden kera. Tosin päädyin salaattiin, koska haluttiin ne juustokakut jälkiruoaksi.
Jaaha, taitaa olla shuttle-aika. Jatkan lentokentällä.
Jatkuu 1.7. aamuyöllä, uneton Oulussa.
Enpä jatkanut, koska matkaan tuli pientä mutkaisuutta. Myrskyn takia lentomme oli myöhässä, joten emme olisi ehtineet jatkolennolle. Selvitimme lähtötiskillä piiitkän aikaa (ehkä tunti?), saadaanko vaihdettua lennot eri yhtiölle. Ensin tosin ehdottivat yöpymistä Bostonissa tai Chicagossa vielä, muttei se oikein houkutellut. Asiaa vaikeutti se, että olimme maksaneet matkatoimiston kautta - eikä sinne auttanut soittaa, koska Suomessa oli jo perjantai-ilta ja puljut kiinni. Lisäksi mun ja miesväen varaukset olivat erilliset ja lisäksi American Airlines aina ylibuukkaa lentonsa. Noo, setvittiin siinä kahden virkailijan voimin. Yhtäkkiä selvisi, että Aku ja Jussi pääsevät AA:n lennolle, mutta matkatavarat pitäisi tsekata Bostonissa uudestaan. Olin tuhlannut omat taalani, joten Jussi työnsi mulle äkkiä tukun seteleitä (kuulostaapa vöyräältä!), halittiin hyvästit, ja miehet menivät AA:n tiskille tsekkaamaan paikat. Minä jäin vielä odottamaan ja yrittämään ja varauduin siis Boston-yöhön. Muttei monta minuuttia kulunut, niin minäkin mahduin koneeseen ja juoksin poikien perään: laukut saatiin tsekattua Hesaan asti ja minulle paikatkin. Jussin ja Akun piti Bostonissa jonottaa tsekkaamaan paikat - ja siellä oli vielä jokin tietsikkaviivytys -, joten ei jäänyt juuri aikaa välilaskuilla ylimääräiseen. Chicagossa ehdittiin napata lounasta.
Eilisen liikuntasuoritus tuli siinä, kun varmaan puoli tuntia raahattiin laukkuja pitkin Hesan parkkitalo(j)a etsimässä autoa. Muuten tuli toista vuorokautta istumista, istumista, istumista. Sauna oli lämmin kotona (kiitos, Heta!), kun tultiin ennen kymmentä. Nyt pitäisi nukkua enemmän kuin muutama tunti yössä, mutta on tässä nälkäkin. Illan ruisleipäpläjäys ei sitten vissiin enää auta, paitsi että se kipristeli yön aikana mahassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti