Tätiliikuntaa

Tänään kävin tunnin sauvakävelyllä, Rantakastellin kautta Värtön rantaan ja takaisin. Aurinko paistoi, kun aamulla oli satanut rännän sekaista vettä, ja joki oli kaunis. Muutamia jäälauttoja lipui alavirtaan. Vähän haittasi tuo hiekoitussora pyöräteillä; sen takia rullaluistelukin on vielä mahdotonta. Lumi sulaa kovaa kyytiä. Nyt mietin, jaksanko lämmittää saunan vai odotanko Akun lämmittämään. Jussikin ehtisi käydä, jos jättäisi vähän illemmaksi, mutta jaksanko minä sitten valvoa. Katsotaan.

Mitä teen?

Hähää, kävin sunnuntaina vielä iltapäivällä noin tunnin pyöräilemässä, kun aurinko rupesi paistamaan. Se siitä laiskasta päivästä. Mutta nyt on kaksi päivää jäänyt työmatkapyöräilyn varaan, kun on ollut kotona hommeleita. Tänään oli lisäksi kylmä vesisade, vaikkei se sinänsä ulkoilua estä.
Ilmottauduin jo loppukesän tanssitunneille. Meinasin ilmottautua myös kansalaisopiston folkjam-tunneille, mutta sitten laskin, että seitsemästä kerrasta olisin päässyt vain neljälle - ehkä ei sitten kannata. Voisin käydä lenkillä ja vaikka uimassa, kun mulla on uintikortissakin vielä kertoja käytettävänä. Saapa näähdä, mille huvittaa tässä ruveta.

Ihana aamu

Hiihtoblogi siis on nyt muuttunut kuntoilublogiksi.
Viikko on mennyt tiiviisti tanssiessa. Perjantain kenraalin jälkeen olin niin poikki, niin poikki, että päätin tänään vaan lötköttää ja pötköttää tekemättä mitään. Eilinen meni siis esityksissä: pyöräilin teatterille puolen päivän jälkeen, kampaus oli vartin yli yhden, meikki puoli kolmen maissa ja esitykset kolmelta ja puoli seiskalta. Oma tanssihan ei kestänyt kuin sen vajaan neljä minuuttia per esitys plus lopputanssin keikuttelut, mutta todellisuudessa olin jaloillani lähes koko päivän lämmitellen, verrytellen, venytellen ja ihan pikkuisen tilan mukaan myös ryhmän kanssa harjoitellen. Kiitos Hannele, Helena, Sirkku, Pirkko R. ja Pirkko K. tanssiseurasta, ja iso kiitos, Pirjo, hyvästä ja innostavasta ohjauksesta!
Perjantain uupumus johtui varmaan verensokeriun mataluudesta, nestehukasta ja pukutilojen huonosta ilmasta; vielä eilen aamullakin oli keho ihan kankea. Mutta toki se siitä sitten tokeni. Huolehdin tankkauksesta niin kuin ainakin ennen urheilusuoritusta: aamulla hedelmiä, ruisleivät ja banaanirahkaa. Evääksi otin pähkinöitä, Maxi-Tuplan, ruisleivät, viinirypäleitä, pari banaania ja suolakurkkupaloja, niin ja purkillisen hedelmätuoremehua, jota nautin joka välissä vedellä laimennettuna. Leivät söin suolakurkun kanssa eka näytöksen jälkeen, niin ehtivät sulaa ennen tokaa, ja muita eväitä napsin aina välillä. Banaanit jäivät syömättä, mutta muuten meni nappiin. Karonkassa söin hyvin mutten liikaa kasvissalaatteja, linssisalaattia, kanaa ja leipää - sekä sen ihanan tiikerileivoksen, joka oli teen kanssa jälkkärinä. Ei ollut tapponälkä, mutta ruoka maistui.
Oli ihana tanssia, ihana esiintyä, ja sain sopivasti myös palautetta ilmaisustani. Jäi hyvä mieli. Toka näytöksen jälkeen tuli tunne, että miksei ole enemmän näytöksiä.
Kotiin pyöräilin ennen puoliyötä mukavassa säässä, ei enää satanut mitään kylmää eikä tuullut.
Pukutiloissa, joka oli lavastamon ompelimo, oli huono ilma, ja olisiko se ollut syynä siihen, että ylös noustuani tuli ensimmäisenä mieleen lähteä ulos kävelylle. Aamu on harmaa ja kostea, mutta tuoksuu aivan selvästi keväälle. Jäät ovat poissa teiltä, hiekoitusta vielä rahisemassa jalkojen alla, tienvierustojen kinokset mustuneet ja runsaat - mutta onhan vielä huhtikuu. Pistin siis verkkarit ja vanhat lenkkarit päälle ja kävin Maikkulan liikenneympyrässä sauvakävelyllä. Oli hyvä hengittää ja sain raitista ilmaa. Pyykit ovat koneessa jo puhtaina, marjarahka osin syöty, teetä kupissa ja vanhasta maidosta pojille tehdyt pannukakut otin juuri uunista. Täällä olikin Akulla Kim ja tämän kaveri Eemil yökylässä, ja näköjään Aleksikin on kotiutunut, kun auto on ilmestynyt pihaan: pannukakuille menekkiä.
Päivän urheilu on siis suoritettu, kello on puoli yksitoista, olen reippaasti touhunnut keittiössä, vapaapäivä alkakoon. Imuroida täällä pitäisi, mutta katsotaan nyt. En aio tänään ottaa stressiä.

Terveen väsynyt

Se on jännä, että kun on noita hiihtosuorituksia laskenut, niin jokaviikkoisia tanssitunteja ei ole niin kuntoiluksi noteerannut. Vaikka oikeasti ne ovat ihan rankkaa puuhaa, tunti ja vartti aina kerrallaan, including lämmittelyn, kunnon vatsalihasrääkin, venyttelyn ja sitten varsinaista hikitanssia loput. Nyt näytösharjoituksissahan on välillä tanssittu kaksikin tuntia, ja kyllä siinä aina hiki virtaa.
Kerran joku lääkäri muistaakseni epäili, että liekö itämainen tanssi oikein liikuntaakaan. Huvittavaa, sillä vaikka se näyttää välillä hyvin pienimuotoiselta eikä aina kovin vauhdikkaalta, niin siinä veivataa koko ajan isoja lihaksia. Rumbita on kyllä enemmän sitten vauhtia ja hikeä, siinä ei tekniikka ole niin nokonnuukaa. Tänään oli kenraali, huomenna kaksi esitystä. Teatterin Pikisalissa nähdään huomenna hienoja tansseja ja upeita naisia.
Sunnuntaina aion vaan letasta, pötköttää ja syödä ja rentoutua. Menin tänään töistä suoraan salille, jossa tanssittiin tunteroinen, sitten tuonne teatterille. Taisi olla tanssivaiheessa jo verensokeri aika alhaalla, kun meinasivat jalat vapista aluksi. Mutta nyt on syöty ja saunottu, olo on rento, lämmin ja terveen väsynyt. Kohta nukkumaan onnellista unta.

Sataa, sataa ropisee

Nonni. Keskiviikkona tanssitunti, torstaina välipäivä, perjantaina vain työmatkapyöräily, lauantaina puolentoista tunnin tanssiharjoitus, tänään taas vähän tanssia, mutta lopputanssiharjoituksissa ei tullut edes hiki. Jussi oli haalimassa lenkkareita, kun tulin kotiin, joten lupasin ängetä mukaan sohjoon kahlaamaan. Käytiin 6,3 kilometrin lenkillä, vajaat 50 minuuttia kevyttä hölkkää, ja siinä tuli hiki.
Ehkä se tuo hölkkäkin multa onnistuisi, vaikka enemmän odotan rullaluistelukelejä. Mutta tulevalla viikolla tanssitaan tiistaina, keskiviikkona, ehkjä torstainakin jonkin verran pääsee valoharjoituksissa heilumaan, perjantaina kenraali ja lauantaina näytökset.

Ei tämä tähän lopu!

Tämähän on kuntoilublogi! Tiistaina riitti työmatkapyöräily, kun sää ei ollut mikään ulkoilusää, mutta eilen sitten tanssin taas hiki juosten pari tuntia. Tänään olin autolla olosuhteiden pakosta, ja työpalaveri kesti iltaan asti, joten jäi tämä lepopäiväksi, mutta huomenna taas jotain aktiviteettia, ja lauantaina tanssia. Siitä viikon päästä on tanssiesitys, joten ensi viikko menee ihan tanssien. Elämä ei ole pelkkää juhlaa: se on myös ruusuilla tanssimista.

Se oli siinä

Jussi on ollut tänään vielä kotona, joten teoriassa olisi ollut mahdollista vielä lähteä ladulle. Mutta töiden jälkeen pyöräilin kotiin vesisateessa. Kyllä taisivat Oulun hiihtokelit olla sitten tässä. Ei ole aikeita lähteä Lappiin jatkamaan kautta. Eikä harmita yhtään, sain ylitettyä maaliviivan ja itseni.

Mutta hilpeä hiihtäjä ei vaikene. Huomisesta lähtien treenaan reippaasti rumbitaa kevätnäytöstä varten. Se on 21.4., ja rumbitassa tulee vähintään yhtä hiki kuin hiihtäessä. Aion myös kokeilla, sujuisiko lenkkeily, koska tiedän, että sauvakävely tuntuu liian lällyltä hiihtämisen jälkeen. Mutta sekin on jees, ja kun pyörätiet putsataan, rupean rullaluistelemaan. Minulla on myös uimahallin kortissa vielä käyntikertoja, joita hupeni hydrobicissa ennen hiihtokautta. Kun on päässyt tähän kuntoon, ei voi luovuttaa.

Mutta tänään on lepopäivä. Olin sentään töissä pyörällä. Töllään telkkua, mässään jätskiä ja vatturahkaa, nappailen punavinkkua hyvässä seurassa, maailman parhaassa.

Se on täytetty: 502 km!

Aurinko oli askarrellut pälviä puitten juurelle. Puolukkamättäistä tuli mieleen lapsuuskeväät, kun poimittiin rakkopuolukoita mäeltä, kellarin takaa, tähän aikaan vuodesta. Ne maistuivat kirpeiltä ja hyviltä.

Tehtiin taas sama lenkki, noin 15 km. Jussi eilisestä innostuineena hiihti luistelutyylillä. Osa ladusta oli sohjoinen ja pari alikulkua liittymäladulla aika ikävässä kunnossa, jäisiä ja saastaisia. Ehkä tämä oli tässä. Nyt tulee ilmastonmuutos ja kesä, ja on aika ruveta miettimään uusia kuntoilulajeja. Pari viikkoa menee tanssinäytökseen harjoitellessa, sitten kevät on jo varmaan pitkällä.

Jussi otti minusta ja Aleksista eilen kuvan paluumatkalla. Hiihdettiin niin kovaa kaksikymppisen kirittäjän kanssa (joka hiihti eka kertaa sitten yläasteen), että meistä tuli vauhdissa näin virtaviivaisia.

Latuflaneerausta

Opin tänään uuden sanan. Mondon New York -oppaassa on tullut pari kertaa vastaan flaneerata-verbi, ja vaikka asiayhteydestä sen ymmärtääkin, niin rupesi vaivaamaan, mitä se täsmälleen tarkoittaa ja mistä se tulee. Googletus kertoi pienen sivistyssanakirjan avulla, että se tarkoittaa kuljeskelemista tai maleksimista. Jossain keskustelupalstalla mainittiin sen olevan vanhaa stadin slangia ja tulevan alkuaan ranskan kielestä. Tuula-Liina Varis jossain tekstissään (KU:n verkkolehti, Flanöörin seurassa, Matti Suurpäästä) kerto: "flanööri on kaupunkikulttuurin tuote, sivistynyt, älyllisesti utelias kuljeskelija, valpas havainnoitsija, jota kiinnostaa kaikki: talot, ihmiset, kaupat, kadun tapahtumat, historia, taiteet".  Tästähän me heti tunnistimme Jussin kanssa itsemme. Tuonnempana samassa tekstissä pohdittiin, että flaneeraukseen liittyy myös muistelua, niin että se on aidoimmillaan mahdollista vain itselle tutussa ympäristössä, johon siis liittyy jo niitä muistoja.

Huomasin, että olen harrastanut latuflaneerausta, sillä kyllähän tuo Iinatin latu on myös kaupunkikulttuuria. Siellä on älyllisesti havainnoitu ympäristöä, jos ei kadun niin ladun tapahtumia, kanssahiihtäjien asuja ja hiihtotyylejä, muisteltu samalla entisiä hiihtoreissuja sekä siellä että muualla. Historiakin havisee, kun muistelee, millainen Hiirosen alue oli ennen kuin se rakennettiin, ja mitä Ellinmaalla on ollut ennen ladun tekoa - näitä ajatuksia pyörii mielessä maisemia katsellessa. Tänään havainnoitiin paitsi koko talvelta tuttuja frisbeegolffaajia, myös yhtä normigolflyöntejä harjoittelevaa kaljupäätä hangella. Hyvä idea friikille, kun käyttää oransseja palloja. Valkoiset voisi olla vaikea löytää.

Aleksi lähti tänään mukaan, eka hiihdolle sitten yläasteen, ja pertsavälineet pojalle lainattuaan Jussi harrasti samalla pitkästä aikaa luisteluhiihtoa. Kun jutut ja hihtorytmi olivat erilaiset kuin tavallisesti, niin tuli ihan Lapin laturetkifiilis. Keli oli taas aivan fantastinen, aurinko porotti ja lämpötila oli juuri pakkasen puolella. Normikierros hiihdettiin: merkkaan tänään sen alun ja lopun kävelyosuuden takia 15 km, eli yhteensä 487 km.

Havaintoja

1. Hiirosen aukealla oli kaunis puu, olisiko ollut poppeli tai jokin muu ei-alkuperäiskasvustoa, ja oksat levittyivät turpeine silmuineen hienosti sinistä taivasta vasten.
2. Samaisella aukealla hangen pinta kiilsi iltapäivän auringossa kuin valkoinen satiini.
3. Ladun varressa oli parissa pajukossa valtavasti pajunkissoja.
4. Yhdessä alikäytävässä oli maantiesillan reunassa sellainen peltiputki, johon oli valunut rykelmä kirkkaita jääpuikkoja, eripituisia. Siitä saisi mallin hienolle lasiteokselle tai kattokruunulle.
5. Ellinmaan "vaativasta latuosuudesta" huomasi, ettei sitä kierrä niin moni hiihtäjä, ja myös sen, että latukone oli käynyt vielä tänään. En ollut hoksannut sen kiekan olevan vaativa, ennen kuin luin sen alussa olevasta kartasta erään kerran, kun pysähdyimme sitä katsomaan. No, onhan siinä pari kunnon nousua ja vastaavasti laskua, mutta sen pitkän loppulaskun takia ne nousut jaksaa ja se on kierrettävä. Eivätkä ne nousutkaan enää niin pahoja ole.
15 tai 16 kilometriä, riippuen siitä, otetaanko sukset ja sauvat kainalossa metsäpolkua kävely hiihtämiseksi vai ei - ja siitä, tuleeko tuosta varsinaisesta latuosuudesta jo se 16. Lasketaan 16, eli 472 km yhteensä.

Hei, me lennetään!

Pitkäperjantai, kotoa asti Iinatin lenkki kaikkine koukeroineen, noin 16 km. On 456 km. Ei voi valittaa Oulun kelejä. Keskustassa on loskaista, pölyistä, likaista, muttei tarvitse kovin kauas lähteä, niin saa nauttia valkoisista hangista ja melkein luonnon rauhasta. No niistä hangista ainakin. Onhan se kiva kun on kevä ja lumet sulavat, mutta kyllä nuo hiihtokelitkin ovat aika makeet. Jussin kanssa hiihdettiin, ja hiki tippui nokan päästä.

Lepopäivä

Tälle päivälle riitti työmatkapyöräily, kun väsytti huonosti nukutun yön jälkeen niin. Latukin näytti loskaiselta, kun pyöräilin sen kanssa ristiin tuossa töistä tullessa. Mutta kun eilen googletin sen Ellinmaan, niin kävi ilmi, että lenkki onkin kilometrin eikä puolet siitä, kuten olen laskenut. Arvioin hiihtäneeni sen tänä talvena noin 30 kertaa, joten sain siitä äkkiä 15 kilometriä lisää. Eli 425 km onkin 440 km. Eikä se 500 ole mikään must, jos kevät tulee. Mun elimistö on sitä paitsi aika hyvä kertomaan, milloin on aika levätä, ja tänään oli. Mun elimistö on muuten aika kova tarinoimaan... ;)

Toistanko itseäni?

... kun kerron, että kävin taas töiden jälkeen hiihtämässä? 11,5 kilometriä Iinatissa, ja meni nopeasti (tunti ja vartti, se on minulle nopea tai siis tuntui siltä), yht. 424,5 km. Aloin kyllä epäillä, että tuo Ellinmaan keikka on pitempi kuin puoli kilometriä. Ainakin jos valotolppien väli on 50 metriä, niin niitä oli kymmenen jo siinä eka laskun jälkeen, siis kun vasta lähdetään siihen haarakäyntinousuun.

Aurinko paistoi mahtavasti, keli oli kelpoinen, latu oli huollettu ja vähän hiihtäjiä. Aioin sen 8,8 kiertää ja Ellinmaan, mutta siinä alkusuoralla edellä hiihti semmoinen setä hiukan minua hitaammin. Mietin siinä perässä, ettei viitsisi lähteä ohittamaan, kun itsellä oli vasta alkulämmittely menossa, ja siinä alussa on hienoista nousua. Sitten laskin, että jos käännyn Hiiroseen, saan sen 2,2 km siitä, ja sitten voin oikaista siellä 2,5 kilometrin kohdalla, niin saan yhteensä 8,2 km plus Ellinmaan. Mutta sitten rupesin siinä Hiirosen lenkkiä kiertäessäni laskemaan, että se oikominen lyhentää kolme eikä kaksi kilometriä, kun kahden kilometrin etapin jälkeen tulee suoraan kuusi kilometriä. Enhän minä niin lyhyesti voi hiihtää! Joten hiihdin sitten koko reissun, ja luikkaastihan tuo meni. Voi minua höppänää!

Taas mennään

Nyt tosiaan tuli ahneus, ennen kuin tämä hauskuus kokonaan loppuu. Eli lähdin tänään hiihtämään. Päätin hiihdellä ihan nautiskellen, ilman mitään nopeusyrityksiä, kun sain yksikseni hiihdellä ilman perässähiihtäjää. Lähdin tuosta Kainuuntien varresta ja kiersin ensin sen 2,2 kilometrin Hiirosen lenkin. Kun tulin sieltä, väistin siinä liittymäristeyksessä sellaista salskeaa setää, joka tuli vastaan ja oli kääntymässä mun edelle. Setä sanoi minulle jotain tyyliin "nyt on hyvä hiihtää", minä vastasin, että on kyllä ihana ilma. Hiihtoladulla sattuu joskus tämmöisiä kohtaamisia, ollaan samalla ladulla, samalla asialla, meillä on jotain yhteistä, ja se tuntuu mukavalta. Varsinkin, jos kohtaa salskean sedän.

Eilen lensin lonkalleni Ellinmaan pitkän laskun päätteeksi, oli niin luistava latu ja kova vauhti. Ei käynyt pahasti, kun on niin hyvät pehmusteet omasta takaa, mutta ronkka on vähän kipeä, niin ettei oikein pystynyt nukkumaan tuolla kyljellä. Uhmasin silti tänään vauhtia ja pelkoa ja kiersin taas Ellinmaan kautta. Vähän jarruttelin siinä laskussa, niin nyt selvisin kaatumatta.

Nyt olen hiihtänyt noin 413 kilometriä.

400 rikki!

9,3 km Iinatissa tänään, laske siitä yhteen edellisen kanssa. Yrittäisinkö vielä yltää viiteen sataan tänä talvena? Olenko ahne? Onnistuisiko? Maanantaina, tiistaina, torstaina jos kävisi, sitten pääsiäisenä joka päivä... Ei mahdotonta! IiK! Ehkä. Onko hullua, onko tyhmää? Vai varsin pölijää? Jos menisi autolla töihin ja samalla reissulla... hmmm,,, Olisiko epäekologista ja -moraalista? Jäädään seuraamaan tilannetta!