Ihana aamu

Hiihtoblogi siis on nyt muuttunut kuntoilublogiksi.
Viikko on mennyt tiiviisti tanssiessa. Perjantain kenraalin jälkeen olin niin poikki, niin poikki, että päätin tänään vaan lötköttää ja pötköttää tekemättä mitään. Eilinen meni siis esityksissä: pyöräilin teatterille puolen päivän jälkeen, kampaus oli vartin yli yhden, meikki puoli kolmen maissa ja esitykset kolmelta ja puoli seiskalta. Oma tanssihan ei kestänyt kuin sen vajaan neljä minuuttia per esitys plus lopputanssin keikuttelut, mutta todellisuudessa olin jaloillani lähes koko päivän lämmitellen, verrytellen, venytellen ja ihan pikkuisen tilan mukaan myös ryhmän kanssa harjoitellen. Kiitos Hannele, Helena, Sirkku, Pirkko R. ja Pirkko K. tanssiseurasta, ja iso kiitos, Pirjo, hyvästä ja innostavasta ohjauksesta!
Perjantain uupumus johtui varmaan verensokeriun mataluudesta, nestehukasta ja pukutilojen huonosta ilmasta; vielä eilen aamullakin oli keho ihan kankea. Mutta toki se siitä sitten tokeni. Huolehdin tankkauksesta niin kuin ainakin ennen urheilusuoritusta: aamulla hedelmiä, ruisleivät ja banaanirahkaa. Evääksi otin pähkinöitä, Maxi-Tuplan, ruisleivät, viinirypäleitä, pari banaania ja suolakurkkupaloja, niin ja purkillisen hedelmätuoremehua, jota nautin joka välissä vedellä laimennettuna. Leivät söin suolakurkun kanssa eka näytöksen jälkeen, niin ehtivät sulaa ennen tokaa, ja muita eväitä napsin aina välillä. Banaanit jäivät syömättä, mutta muuten meni nappiin. Karonkassa söin hyvin mutten liikaa kasvissalaatteja, linssisalaattia, kanaa ja leipää - sekä sen ihanan tiikerileivoksen, joka oli teen kanssa jälkkärinä. Ei ollut tapponälkä, mutta ruoka maistui.
Oli ihana tanssia, ihana esiintyä, ja sain sopivasti myös palautetta ilmaisustani. Jäi hyvä mieli. Toka näytöksen jälkeen tuli tunne, että miksei ole enemmän näytöksiä.
Kotiin pyöräilin ennen puoliyötä mukavassa säässä, ei enää satanut mitään kylmää eikä tuullut.
Pukutiloissa, joka oli lavastamon ompelimo, oli huono ilma, ja olisiko se ollut syynä siihen, että ylös noustuani tuli ensimmäisenä mieleen lähteä ulos kävelylle. Aamu on harmaa ja kostea, mutta tuoksuu aivan selvästi keväälle. Jäät ovat poissa teiltä, hiekoitusta vielä rahisemassa jalkojen alla, tienvierustojen kinokset mustuneet ja runsaat - mutta onhan vielä huhtikuu. Pistin siis verkkarit ja vanhat lenkkarit päälle ja kävin Maikkulan liikenneympyrässä sauvakävelyllä. Oli hyvä hengittää ja sain raitista ilmaa. Pyykit ovat koneessa jo puhtaina, marjarahka osin syöty, teetä kupissa ja vanhasta maidosta pojille tehdyt pannukakut otin juuri uunista. Täällä olikin Akulla Kim ja tämän kaveri Eemil yökylässä, ja näköjään Aleksikin on kotiutunut, kun auto on ilmestynyt pihaan: pannukakuille menekkiä.
Päivän urheilu on siis suoritettu, kello on puoli yksitoista, olen reippaasti touhunnut keittiössä, vapaapäivä alkakoon. Imuroida täällä pitäisi, mutta katsotaan nyt. En aio tänään ottaa stressiä.