1. Hiirosen aukealla oli kaunis puu, olisiko ollut poppeli tai jokin muu ei-alkuperäiskasvustoa, ja oksat levittyivät turpeine silmuineen hienosti sinistä taivasta vasten.
2. Samaisella aukealla hangen pinta kiilsi iltapäivän auringossa kuin valkoinen satiini.
3. Ladun varressa oli parissa pajukossa valtavasti pajunkissoja.
4. Yhdessä alikäytävässä oli maantiesillan reunassa sellainen peltiputki, johon oli valunut rykelmä kirkkaita jääpuikkoja, eripituisia. Siitä saisi mallin hienolle lasiteokselle tai kattokruunulle.
5. Ellinmaan "vaativasta latuosuudesta" huomasi, ettei sitä kierrä niin moni hiihtäjä, ja myös sen, että latukone oli käynyt vielä tänään. En ollut hoksannut sen kiekan olevan vaativa, ennen kuin luin sen alussa olevasta kartasta erään kerran, kun pysähdyimme sitä katsomaan. No, onhan siinä pari kunnon nousua ja vastaavasti laskua, mutta sen pitkän loppulaskun takia ne nousut jaksaa ja se on kierrettävä. Eivätkä ne nousutkaan enää niin pahoja ole.
15 tai 16 kilometriä, riippuen siitä, otetaanko sukset ja sauvat kainalossa metsäpolkua kävely hiihtämiseksi vai ei - ja siitä, tuleeko tuosta varsinaisesta latuosuudesta jo se 16. Lasketaan 16, eli 472 km yhteensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti