Hiihtelenkö itärannikolla?

Kuuntelin hiihdellessä radiota ja säätiedotuksia: länsirannikolla ja etelässä tulee lunta, pohjoisessa pilvistä tai puolipilvistä poutaa, Lapissa voi pilvipeite rakoilla iltapäivällä. Oulussa on aurinko rävöttänyt siniseltä taivaalta aamusta asti, joten missä ollaan? Pohjoista ollaan, joo, kehien näkövinkkelistä, mutta Lappia ei missään nimessä; on loukkaus lappilaisia kohtaan väittää Oulua Lapiksi, vaikka sitä joskus ainakin virne suupielessä kehäteiden rajoittamilta kuuleekin. Oulu toisaalta on rannikolla ja idempänä kuin Helsinki, niin ollaanko me itärannikolla?

On tosiaan niin kaunis ilma, että piti lähteä ladulle. Menin joelle, jossa auringosta saa kaiken irti.

Sitten jatkoin joen yli Saarelaan. Kuvassa kaunis pertsalatu pellolla, taustalla Markkuun mökit. Taivaanranta meni vinoon näköjään, kun silmälasit huurussa pakkasessa kaivelin kännykkäkameraa taskusta ja räpläsin kuvaa. Yritin saada tähän toiseen suuntaan ottamani kuvan - jossa taivaanranta on suoremmassa -, muttei se onnistunut. Joten kun välillä hukkasin tämän luonnoksenkin, niin laitoin sen erikseen Saarelaa-otsikolla. Kuvat ovat kivoja, vaikkei jokainen olisikaan ihan suorassa.

Tein saman noin yhdeksän kilometrin keikan kuin viime viikolla jonain päivänä, oliko sunnuntai. Eilen tuli uutta lunta, ja kun nyt oli pakkasta kuitenkin se 8 - 9 astetta, niin nanot eivät ihan liukkaasti luistaneet. Mutta hiki tuli ja aurinko paistoi. Saarelan pellolta, mistä lähtee ajettu latu, oli vain yhdet pertsa- ja yhdet vapaat jäljet, joten sain hiihdellä ihan tuoreilla urilla.

Ehkä todellakin ollaan itärannikolla, ainakin tänään, sillä törmäsin epäoululaiseen ilmiöön: ihmiset tervehtivät ladulla, ja pari ihmistä pysähtyi vaihtamaan jokusen sanankin. Yleensä tähän tervehtimiseen törmää Lapissa, korkeintaan Rukalla muutamat sen tekevät.

Noin 247 kilometriä nyt.