Eilen ja tänään on ollut aivan upea sää, aivan ihannehiihtokeli. Mutta eilen oli niin kutvo-olo ja väsymys, etten jaksanut kuin vasta ihan illalla käydä tekemässä hienoiset lumityöt. Luin ja levähdin koko päivän. Tänäänkin vielä kiersi mahassa ja väsytti. Kävin aamupäivällä mutkan viemässä tyttären kaupungille ja samalla kaupassa, mutta sitten olin niin poikki, että piti mennä sänkyyn lukemaan ja päälle vielä unosille. Yhden jälkeen rupesin miettimään, jaksaisinko käydä mutkan hiihtämässä, kun oli niin nätti auringonpaistekin lopulta aamupäivän pilveilyn jälkeen. Niin lähdin vähän ennen kahta, hiihdin Iinatin ladulle ja takaisin ja Raksilaan päin pikku mutkan, niin että sain viisi kilometriä täyteen. Keli oli aivan mahtava, mutten olisi jaksanut enempää. Toipilas on toipilas, ei auta. Harmi vaan, kun nämä ihanat ilmat menevät nyt, kun niitä pyryjä ja pakkasiakin varmaan vielä riittää.
Mutta. Eilen laskeskelin noita viime talven hiihtoja, kun olen ihmetellyt, että miten kerkesin saada 600 km täyteen. Enhän minä hiihtänyt kuin 502 km! Varmaan jokin näkömuistiharha tuo sata ylimääräistä kilometriä. Eli saman tien pudotan oman tavoitteeni tuohon 500:n ylittämiseen. Enkä siitäkään aio stressiä ottaa, kun näköjään nuo tiputukset vievät kerta kerralta enemmän toipumisaikaa.
Nyt siis 214 kilometriä täynnä, ja olen hyvinkin viime talven vauhdissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti