Olin käymässä äidin luona vanhassa kodissa ja lähdin kiertämään kylän ladun. Kävelin ensin naapurissa asuvan velipojan roskalaatikoiden taakse, josta meni tämä muutaman kymmenen metrin ura, Pekan tekemä, ladulle. heti tuli lapsuus mieleen: Tässä meni ennen vanha tie, jota juostiin ja pyöräiltiin kaiket kesät. Kerran tässä mäessä leikittiin Arjan kanssa sellaista, että juostiin mäki silmät kiinni alas. Päädyttiin tietysti raviin ja kaaduttiin kivikkoon. Mulla tuli iso reikä sukkahousuihin, Arjalle muistaakseni tuli reikä ihoonkin, niin että veri valui, ja mentiin itkien äidin luo. Yritin peitellä sukkahousujen reikää vetämällä hametta alaspäin, mutta eihän se oikein onnistunut.
Haukilammen rämettä. Joku mies tuli vastaan tuossa kohta, sanoi terve, mutten minä sitä tuntenut - ehkei sekään minua. Muutama sana vaihdettiin, kysyin, mistä latu kylän kohdalla menee. Se sanoi, ettei latu nyt menekään Haukilammen kankaalta, koska sinne oli kaatunut puita. Minua hiukan harmitti, koska olen siitä latuosuudesta nimenomaan tykännyt.
Nämä ovat niitä maisemia, jotka minulle ovat aina oikeimpia. Ei voi sanoa, että kotikylällä olisi mäkistä, mutta just tämä rämeen ja kankaan vaihtelu on mukavaa. Nousut ovat loivia mutteivät pitkiä, laskut samoin tai sitten on semmoista hauskaa kumpuista, paitsi nyt ei niin ollut, kun ei menty sinne Haukilammen kankaalle.
Tätä kuvaa ottaessa multa tippui huivi ladulle, mutta onneksi huomasin sen ihan muutaman metrin hiihdettyäni, niin ei tarvinnut palata pitkästi takaisin.
Möykkylää. Vasemmalla vanha Möykkylän talo, jossa ei ikinä minun muistini aikana ole kukaan enää asunut. Se on ollut aikanaan iso talo, ja minun isäni äiti on aikanaan tullut sinne karjakoksi Kainuusta. Sen oikealta näkyvä vaalea rakennus oli koulu, jossa minä opipn lukemaan eli kävin ekat kolme luokkaa. Se oli yksiopettajainen, kolmiluokkainen koulu, oppilaita minun aikanani enimmillään 12 ja vähimmillään 7, ja minun päästyäni kolmoselta se lakkautettiinkin. Nyt koulu on kylätalona.
Tämä Möykkylän vanha sauna oli niin kuvauksellinen, että oli pakko ottaa kuva. Oli jännä nähdä noita taloja pellon ja metsän puolelta, kun pentunakin olen enemmän niitä katsellut tieltä päin. kaikkia en tunnistanut, ja olihan sinne uusiakin taloja tullut.
Tuonne koululle on kotoa kaksi kilometriä, ja koska latu ei paljon kierrellyt, niin taisi se jäädä siihen neljään kilometriin. Oli minulla muka kello mukana ja lähtöaika merkattu, että voin arvioida pituuden, mutta pysähtelin ottamaan noita kuvia, niin ei siitä voinut mitään arvioida.
Eli sovitaan neljä = 262 km yhteensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti