Ajattelin tänään kuolemaa

Lämsänjärvi vastarannalta.

 Kuuraa ruohoissa.

 Kiviä lätäkön pohjassa.

 Lätäkkö jäässä Hiirosessa.

Talventörröttäjät.

Pyhäinpäivän päiväkävelyllä kera sauvojen. Tänään oli niin kaunis aamu, että päätin käyttää keskipäivän nauttimalla ulkoilusta. Tein kahden tunnin kävelyn - eksyinkin välillä, kun lähdin tutkimaan uusia polkuja. Kuuntelin radiota kännykästä. Mieluiten kuuntelisin luontoa, mutta tuo Iinatin kuntorata on niin lähellä autoteitä, ettei luontoa oikein kuulu sieltä välistä.

Mutta ajatus siellä poluilla kulkee. Ei ole tullut tänne päivitettyä pitkään aikaan. Miksei? Olen toki liikkunut: Olin vuoden verran kuntosalijäsen ja käsin kyllä keskimäärin sen kaksi kertaa kuussa kuntoilemassa, aluksi tein personal trainerin tekemää lihaskunto-ohjelmaa, lopussa vähän kyllästyin siihen ja käsin enemmän joogapohjaisilla tunneilla ja pilateksessa. Pari kertaa kävin loppukaudesta kahvakuulassa, ja siinä oli hyvä vetäjä. Jätin kuitenkin jäsenyyden ja ilmottauduin siitä edestä Oulu-opiston kahvakuulakuntopiiriin, joka on maanantaisin 16.30 - sopivasti töistä lähtiessä ja matkan varrella. Se on aika tehokasta, mutta tuo kuntopiiriajatus ei ehkä ole ihan niin kivaa kun oli Fressin kahvakuulatunti. Tuolla on haarahyppyjä ja steppiä yms. ilman kuulaa välillä. Sitten ajattelin ruveta käymään taas torstaisin hydrobicissa uimahallissa 16.15 - kerran olen kerennyt. Aika paljon on mui8ta menoja minulla, varsinkin nyt kun lähdin mukaan yhteen OTN:n näytelmään. Sen puitteissa tulee kyllä heiluttua iltaisin aina muutama tunti, ja roolikin tuli semmoinen, ettei varmaan kovin paljon tarvitse istuskella.

Olen vuoden aikana lihonut noin viisi kiloa. Syytän siitä ehkä tuota Tamofenia, tai sitten kuntosaleilua: minulla ruokahalu kasvaa potenssiin kaksi, jos kuntoilen säännöllisesti. Nyt yritän vähän hillitä, ja kun illat menevät OTN:lle, niin ei voi ainakaan koko ajan syödä. Paino vaan ei enää lähde pois niin helposti, tylsäääää!

Kun tuolla kävelin ja kuuntelin radiota, huomasin, että soittavat jollain lailla kuolemaan liittyviä biisejä. Sitä se tämä pyhäinpäivä teettää. Minäkin ajattelin kuolemaa, äitiä vähän ja syöpää vähän ja sitä meidän näytelmää vähän. Marraskuussa maa on marras. 

Jotain hyötyä minustakin

Eli otsikko tarkoittaa: tänään on mennyt hyötyliikunnan puolelle. Jos jaksua riittää, niin voisi houkutella puolison illemmalla ennen saunaa vielä lenkille. (Huom. uudissana 'jaksu', vrt. jaksuhali. Ihan ärsyttääkseni käytän...)
Minulla on juomaton samppanjapullo jääkaapissa; sain synttäri-/hääpäivä-/äitienpäivälahjaksi. Satuin eilen mainitsemaan naamakirjassa loman aloittaneelle ystävälle siitä, ja hän lupasi tulla tänään sen kanssani jakamaan. Viuhkasin aamulla, siivosin vessan, siistin keittötä, järjestlin olohuoneessa, suunnittelin mitä voisi napostella samppanjan kanssa. Mentiin miesväen kanssa brunssille Grill itiin, kun Jussi oli saanut sellaisen 20 euron arvoisen lahjakortin S-ravintoloihin, kun se oli valittanut äitienpäivän aaton syömisestä jotain, en muista mistä syystä. Vietiin Aleksi Alppilaan ja käytiin ostamassa kompostikuiviketta ja pari muuta puutarhajuttua K-raudasta. Oli tarkoitus mennä vielä markettiin ostamaan niitä samppanjatapaksia, mutta sitten Sirpa soittikin, että on sairastunut. No, ei tarvinnut mennä kauppaan. Minä jo valitin, että olin varautunut, ettei tartte tehdä mitään hyödyllistä enää vapaapäivänä, ja Jussi minulle tokosti, että ei tartte jos ei halua. Mutta kun päästiin kotiin, niin vein pyykit kuivumaan, huuhtelin lionneet matot painepesurilla, vein ne kompostikuivikesäkit kompostille ja laitoin kuiviketta kompostiin, laitoin viinimarjapensaan ympärille tukikehikon, kukkien juurille laitoin kukkasoraa, painepesurilla huuhtelin siitepöylyt kuisteilta, pyykkäsin vielä yhden koneellisen, tarvitsin ämpärin mattoveden kantamista varten, joten suihkutin omenapuiden nuppuja ja ruusupuskia nokkosvedellä, jota oli ämpärillä ässehtimässä (ruusuissa ei mitään nuppuja tietenkään ole eikä kirvoja vielä missään, mutta ehkä ennalta ehkäisin), ruiskutin rikkaruohomyrkkyä takapihan nokkosille ja muille rikkaruohoille (en voi syödä nokkosia koska ne toiset kasvit näyttävät ihan samalta, en erota niitä toisistaan), kannoin 10 ämpärillistä kuumaa vettä matonpesupaljuun, puistelin neljä pitkää mattoa likoamaan ja sitten tulin juomaan ansaittua iltapäiväteetä. Hiki tuli.

Ei tätä kukaan jaksa lukea, mutta saanpa itselle hyvän mielen, kun luettelen pitkän listan tekemisiäni. Ja ehtii sen samppanjan juoda myöhemminkin.

Eilen reipas, tänään juhliva

Näin tämä toukokuu kului hups vaan. Tänään käytiin aamupäivällä keskustassa shoppailemassa silmälaseja ja pojalle vaatteita - ja minä sain yllärilahjaksi turkoosit lenkkeilyyn sopivat korvakuulokkeet! Sitten tehtiin kalakeittoa ja syötiin ja välissä pesin pyykkiä ja lähdettiin Epun ylkkärijuhliin. Siinäpä päivä vierähtikin; palatessa käytiin anopin luona. Siskontyttö kirjoitti neljä eximiaa, magnan ja cumun, ja herkkuja oli tarjolla sen seitsemän sorttia. Velipoikansakin oli tällä kertaa hereillä - kun kävin taannoin sairaalassa katsomassa, nukkui niin siki, etten raskinut yrittääkään herättää -, ja keppien kanssa särkylääkkeiden voimalla käveli vastaten naulattuun avomurtumajalkaansa, kun toinen on kipsissä,eikä siihen llihashaavojen takia vielä voinut vastata. Semmoisia nuo nuoret.
Mutta näin ollen tänään on mennyt mässäilyn puolelle. Eilen olin reipas; kävin tunni joogassa ja kävelin sitten 45 minuuttia kotiin. Olin autolla töissä, koska käytin poikaani teoriakokeessa - meni läpi. Inssiajo 10.6. Torstain liikunta tapahtui kotipihalla, kun kyykittiin tuntikausia kitkien nokkosia ja muita rikkaruohoja sekä levittäen kompostia pensaille. Ainakin eilen tuntui lihaksissa kuin olisi ollut uudessa jumpassa.
Täsä välissä olen käynyt pilateksessa ja yin-yangissa ja sauvakävelyllä. Joku päivä on tainnut jäädä pelkän työpyöräilyn varaan, mutta aika ahkerasti olen koittanut liikkua. Nyt taas olen heittänyt toivoni, että saisin nuo muutamat ylikilot pois (paitsi että olen siis vielä normaalipainoinen painoindeksin mukaan), ja ostinkin uudet, mahtuvat housut. Harmi vaan, etten sormuksia saanut sormiin, kun olin juhliin lähdössä.

Metsähölkkä

Eiliseltä liikunta jäi työpyöräilyyn. Olen viine yöt nukkunut huonosti - herään neljän aikaan, ja sen jälkeen pyörin sängyssä koiranunta torkahdellen -, ja yritin töiden jälkeen nukahtaa sohvalle telkkaria katsellen. Se on yleensä varma keino, muttei toiminut eilen. Jussi tuli viereen tarjoamaan olutta, joten join yhden ja jäin köllimään. Syötiin iltapalaksi ruisnaksuja ja juustoja.

Tänä aamuna taas valvoin ja rupesin ajattelemaan tylsiä asioita, siivoamista yms. Olin huonolla tuulella heti aamusta, masensi. Jussi lähti hölkkäämään tervakymppiä, minä mietin lähdenkö lenkille minäkin vai siivoanko. No, pistin pyykkejä pyörimään, juoksin tunnin verran imurin perässä, siivosin vessan, imuroin kuistiltakin siitepölyt ja lopulta pesin imurin säiliön ja suodattimen. Vein pyykit kuivumaan, laitoin uusia, ja sitten lähdettiin Akun kanssa tunniksi ajelemaan. Harjoiteltiin peruuttamista (taskuun ym.) ja moottorijarrutusta. Sitten vaihdoin taas pyykit koneeseen - ja lähdin lenkille vähän yli yhden eli päivän kuumimpaan aikaan... Hölkkäsin Iinatin radalle ja kiersin siellä kuuden kilometrin lenkin. Vauhti  oli noin kilometri kahdeksassa minuutissa. Lopussa vauhti oli hiljempää - tai sitten tuo matka on pitempi kuin kymmenen kilometriä. (Siis meiltä Iinatin radalle yhteen suuntaan on kaksi km, mittasin joskus kartalta.)

Noin seiskan kohdalla jaloissa tuntui hiukan raskaalta, mutta päätin yrittää hölkätä kasiin asti ja kävellä kotiin, mutta sitten kasin kohdalla taas oli helpompaa ja niin jatkoin kotiin asti hölkäten. Ja tämä oli vasta kolmas hölkkäkerta pitkään aikaan! En muista, hölkkäsinkö viime kesänä tai syksynä - ehkä jokusen kerran, mutta säännöllisesti viimeksi syyskesästä -12.

Huivi oli litimärkä, kun pääsin kotiin. Jussi oli jo tullut. Oli mahtavaa mennä suihkuun. En meinannut saada märkää paitaa pois päältä. Nyt olen tankannut nestettä. Olen tyytyväinen itseeni.

Jatkuu

Pakko päivittää, pakko kirjata:

Eilen olin autolla töissä - ja sitten ajattamassa lasta liukkaan kelin radalla -, joten olin niin niin väsynyt päivän jäälkeen. Olin suunnitellut meneväni joko zumbaan seitsemältä tai yin-yangiin kahdeksalta, mutta meidän piti lähteä kauppaan, enkä viitsinyt sitten kiirehtiä jumppaan. Mutta sen edestä käytiin noin tunnin lenkillä taas.

Tänään olin töissä vähän pitempään ja sitten pyöräilin marketin kautta pilatestunnille. Oli ihan mukavaa ja tehokasta.

Viime tiistaina kun olin kuntosalilla, onnistuin lukitsemaan avaimen kaappiin. Munalukon avain on jumppakassin kahvassa kiinni, nyt kun ei ollut juomapullo mukana, joten laitoin kassin kaappiin ja lukon kiinni. Sitten etsin avainta - uups! - sehän meni sinne kaappiin. Jumpan jälkeen selitin asian respan tytölle, ja häneltähän löytyivät voimapihdit, joilla lukon sai poikki. En kuulemma ollut ensimmäinen.

Tänään siis pyöräilin marketin kautta ja ostin uuden lokon, kun eilen kauppareissulla en muistanut. Maksoi 2,95 euroa ja on kauniin pronssinvärinen. Kuntosalilla lukko maksaa 4 euroa ja sen vuokra euron. Säästin siis kun pyöräilin markettiin - ja sain hyödyllistä liikuntaa ihan ilmaiseksi.

Pyrähdyksiä

Kuntoilupyrähdys on lähtenyt käyntiin. Jos kuukauden jaksan kuntoilla ekstra ahkerasti, niin lupaan itselleni hierontasarjan. Siis tämä höyrähdys alkoi sunnuntain hölkällä. Eilen kävin illalla pallopilateksessa, ja se oli yllättävän rankkaa. Syksymmällä kävin tavallisessa pilateksessa jonkun kerran, ja se oli aika kevyttä minusta - mutta mukavalta tuntui silti. Tietysti se hölkkäkin pitkästä aikaa tuntui jaloissa, mutta eilen olin aika lailla maitohapoilla. Saunaan mennessä reidet huusivat hoosiannaa, minkä myötä innostuin laulamaan Hoosianna Daavidin poika - vanhasta kouluajan muistista.

Tänään kävin FLX:ssä venyttelemässä. Vaikka se on siis vain reilun puolen tunin venyttely, niin ihan siinä sai töitä tehdä. Alle pyöräilin jokivartta, siis mutkan kautta keskustaan, sekä kuntosalilla odotellessa lisää, ja myös palatessa tosin lyhyintä reittiä kotiin. Kun tosiaan pyöräilen töihin ja takaisin 2 x 15 min sekä saman verran kuntosalille ja takaisin, niin päivittäin tulee sopiva määrä liikuntaa. Huomenna olisi vuorossa yin-yang: puoli tuntia vahvoja liikkeitä hikeen asti, puoli tuntia pitkiä venyttelyitä. Tämä tykkää.

Sitä ennen käyn kuitenin pojan kanssa liukkaan kelin radalla - eli autolla töihin, jotta ehditään sinne puoli neljäksi. Se on aika hauskaa.

Myös painonhallintamielessä hillitsin itseni enkä ottanut toimitusosaston kevätlounaalla jälkiruokaa, vain teetä. Sen sijaan kuolasin vieruskaverin minttusuklaaleivosta. Kotona söin iltapalaksi rasvatonta jogurttia ja hilluja. En muistanut, että jääkaapissa olisi ollut salaattiakin. Olisikohan se huomenna vielä hyvää?

Hölkkäpolulla taas

Reilu kuukausi on mennyt sairastaessa, ettei ole muuta liikuntaa tullut kuin töihin pyöräilyt ja muut hyötyliikunnat. (Ruokahalu ei puolestaan ole muuttunut, ja se näkyy täyteläisyytenä kropassa.) Yskä alkoi 6.4., ennen pääsiäistä se vaikutti menevän ohi, joten silloin kävin yin-yangissa kerran, mutta sitten alkoivat poskiontelo-oireet. Kuvittelin niiden menevän ohi pääsiäisreissulla - kosteassa ja lämpimässä Brightonissa (jossa tuli kyllä käveltyä paljon), muttei siellä niin lämmin ollut, ja räkäliero pysyi poskiontelossa. Vappuaattona iski oikea flunssa, ihan kuumeen kanssa, ja kun se alkoi mennä ohi, niin poskionteloissa alkoi tuntua taas ikävältä. Lääkäriin, antibiootit ja pari päivää sairauslomaa (olinkin sitten oikeasti taas sairas), ja meni tosi pitkään, ennen kuin antibiootit alkoivat vaikuttaa. Yskä jatkui vielä, vaikka nappasin Duactia ja sen kuurin jälkeen antihistamiinia. Nyt ei enää kovasti ole yskittänyt, joten ehkä tämä tästä.

Eli nyt pitää terästäytyä ja alkaa taas kuntoilla. Yritän saada itsestäni irti semmoisen kuntoilupyrähdyksen, ja tänään se alkoi. (Eilen oli vielä kotona touhuja, sitä ennen ke-pe kokousreissu Hesaan.) Houkuttelin Jussin lenkille Iinatin polulle. 10 minuutin reipas kävely alle, sitten 5 min hölkkää, 5 kävelyä, 5 hölkkää jne. Ellinmaan mäkiosuudella tuli vähän intervallejakin. Reilu tunti lenkkeiltiin - ihana lämpimän päivän lämmin ilta -, sitten vielä venyttelin tuossa portailla. Nyt on hyvä olo. Yritän huomenna viitsiä kuntosalille; siellä olisi pallopilatesta illalla. Päivän olen tosin sairaalassa töissä, ja kun siellä on jalkojen päällä koko ajan, niin monesti sillä varjolla lintsaan kuntoliikunnasta. Mutta jospa jo illemmalla jaksaisin salille.

Huomasi, etten ole lenkkeillyt pitkään aikaan. Tuli mieleen syksyn 2012 treeni, jota tein jonkin puolimaratonohjelman mukaan. No, se treeni jäi silloin kesken sattuneesta syystä, mutta kaikin puolin oli hyödyksi olla syksyllä suht hyvässä kunnossa. Kaikin puolin on hyväksi olla yleensäkin suht hyvässä kunnossa.

Huhkin kuntosalilla

Voi mikä pettymys: kun maanantaina ja tiistaina oli muita harrastuksia, niin tänään olin menossa keskiviikkoiselle yin-yang-tunnille, mutta se olikin vaihtunut johonkin bodycombatiin. Ääh. Heti puoli viideltä olisi ollut shape, johon olin menossa, mutten sitten päässyt kovin ripeästi lähtemään töistä, niin en jaksanut kiirehtiä, vaan päätin mennä ihan rauhassa ja käydä tekemässä oman kunto-ohjelmani salilla. Niin tein, kaikessa rauhassa.
Ei muuta tänään. Aurinko paistoi, oli pikku pakkanen, ja olisi ollut hieno hiihtoilma, jos olisi lunta.

Pakkaspäivä

Kävimme tänään reippaalla sauvakävelyllä jokivartta Värttöön, Kulttuuripesulan kohdalla käännyttiin poispäin joesta, ja Peltolan kautta käveltiin kotiin. Tunteroisen reissu pikkupakkasessa. Lähtiessä mietin, ovatko nahkakintaat ja toppatakki liikaa, kun aurinko lämmitti, mutta kyllä jokivarressa tuuli aika kylmästi. Aamulla oli pakkasta vajaat seitsemän astetta, ja eilen tuli lunta tuon verran kuin kuvassa. Muisteltiin niitä pääsiäisiä, kun käveltiin jäällä pitkät matkat, ja yleensä maaliskuun parhaita hiihtokelejä. Tänään olisi ollut mainio hiihtosää, jos olisi vaan lunta. Ja joella jäätä.

Eilen illalla käytiin kolmen vartin hölkällä, Maikkulaan ja tuolta toisen kautta pyörätietä takaisin. Lähtö meni iltaan, joten kerkesi sataa lunta, mutta ei toki ollut luikasta (kuten tänään paikoitellen meinasi olla). Perjantaina joogasin 55 minuuttia, mutta lisäksi pyöräilin puuskittaista vastatuulta päin aamulla töihin, iltapäivällä kevyemmin kotiin, taas keskustaan vastatuuleen kuntosalille ja sitten takaisin. Oli uusi, aika erilainen ja erikoinen joogaohjelma, joten tulivat paikat kipeiksi. 

Olen pyrkinyt kaksi kertaa viikossa käymään kuntosalilla - nyt enimmäkseen ryhmäliikuntatunneilla -, mutta hiihtoloman alla oli liian kiire (kävin vain kerran), ja hiihtolomalla tietysti jäi väliin. Tuli liikuntaa muutenkin, ja kun Facebookiin päivitin hiihtoreissujani ja kuvia, niin sainpa sitten töissä siitä kuullakin. Tälle talvelle taisi jäädä kuitenkin tuo 190 km saldoksi, josta 140 km Saariselällä.

Minulla on uudet monot!

Makuuhuoneen päiväpeite leikkiköön nyt hankea, kun lunta ei ole Oulussa. Jotain siellä nyt vähän alkoi sataa, valkoista ja kylmää, mutta sulaa heti johonkin osuessaan.

Maksoivat 109 euroa alennusmyynnissä ja ovat kuulemma ihan hiihtäjän monot, joustavapohjaiset. Toiset sopivat olisivat olleet 50 e halvemmat, mutta
- nämä ovat kauniimmat ja menevämmän näköiset
- olivat helpommat laittaa jalkaan
- vetoketju ei painanut nilkkaan
- 50 e olisi mennyt helposti vaikka kaljalla käyntiin, enkä olisi ollenkaan miettinyt hintaa
- hopeamonoilla olen hiihtänyt vuodesta -08 asti, niistä tulee joka vuosi rakot varpaisiin ja ne ovat kuluneet kantapään kohdalta sisäpuolelta kankaasta puhki, siis muovi on toisessa näkyvissä ollut jo viime talvena, eikä laittamani kangaslaastari siinä pysynyt
- jos hiihdän yhtä pitkään noilla, niin vuotuinen hinta ei muodostu mahdottomaksi
- eikä minulla mene rahaa kalliisiin voiteisiin, kun hinkkaan nanoilla.

Ja huomenna on merkkipäiväkin, ostin itselleni lahjaksi. Riittävätkö selitykset ym. tekosyyt, jos lupaan, etten sitten osta piiitkään aikaan mitään isoa itselleni?

Hiihtolomakuvia

Laitan tänne niitä joita en laittanut Facebookiin.

Iisäkkipäälle kavutessa

Tiistaina pilviverho alkoi rakoilla ja näimme jo sinisen taivaan.

Toiseen suuntaan näkyy vielä pilviä, mutta on se arskakin siellä jossain.

Tunturissa tuulee... tosin kännykän kamera tekee noita vinouksia itse ihan luovasti.

Hiihtokaveri perjantain lenkillä.

Taitaapa olla Palopäältä.

Siellä se Jussi lipsuvine suksineen yrittää pysyä perässä.

Voi suksi mikä talvi - siis mikä talvi?

Ensin hyvät uutiset: Vietimme viikon Saariselällä ja hiihtelimme siellä yhteensä 140 km. Siellä oli lunta ja parina päivänä aurinkoa, kelit suht hyvät - Jussilla enemmän luistoa, minulla enemmän pitoa, joten keskiarvo oli ihan jees. Minä hiihdin edellä, kun mentiin tunturia ylös, Jussi sai laskea alamäet ensin.
Sunnuntaina heti lähdettiin semmoiselle helpolle verryttelykierrokselle: 24,5 km Palo-ojan kautta Moitakurun klaavulle ja Palopään sivua takaisin.
Maanantaina sitten otettiin haastavampi reitti, kiivettiin Ahopäiden yli, laskettiin Kiilopään retkeilymajalle kaakaolle (luisto ei ollut paras: vaarallisissa laskuissa piti lykätä vauhtia välillä; on joskus tultu tuo mäki vauhdikkaamminkin), sitten hiihdettiin Kiilopäälle ja Luulammen kautta takaisin. Tuliko siitä 27,3 km tai jotain.
Koska tuo tunturikiipeily alkoi tuntua sisäreisissä, päätettiin tehdä tiistaina vähän lyhyempi ja helpompi retki, mutta silti haluttiin kiivetä Iisakkipäälle - ihana latu, mahtava lasku alaspäin -, sitten tehtiin mutka Rumakurun tuvalle, kun kuvien otossa oli Jussin käsiä alkanut palella, ja lämmittelyn jälkeen hiihdeltiin Piispanojan kautta takaisin eli yhteensä 17,3 km. Sinänsä olisi voinut tehdä pitemmänkin lenkin, koska aurinko paistoi ja oli niin kiva keli, mutta kun oli tarkoitus seuraavana päivänä hiihtää rankempi reissu Kulmakurulle, niin päätettiin vähän säästellä.
Joten keskiviikkona lähdettiin sitten Kulmakurua kohti. Ihmettelin karttaa katsoessa, että miksi menomatkan latu on punainen, sillä muistin sen oikein leppoisana ja mukavana, helppona latuna. Mutta kyllä siinä alkumatkasta oli aika vauhdikkaita laskuja, kun luonnonladulla ei ollut tilaa aurata ja jarrutella mutkissa, ja latu oli aika kulunut ja epätasainen. Musta osuus taas oli helpompi kuin kolme vuotta sitten. Silloin meni kahteen kilometriin tunti, nyt vain 40 minuuttia. Silloin jyrkin osuus tunturille nousussa piti mennä ihan poikittain, nyt päästiin haarakäynnillä. Kanssahiihtäjät jopa ottivat sukset olalle ja kävelivät pahimmat mäet ylös, mutta meillä riitti pito ja reisivoimat - ja yhtäkkiä oltiin Kulmakurun kohdalla. Minä kun olin käsivoimia yrittänyt säästellä siihen jyrkkään ja raskaaseen osuuteen! Kulmakuru oli hieno, vaikka sää oli hiukan tuhruinen ja tuulinen. Kurulta kun lähdettiin laskeskelemaan alaspäin, niin mukavaahan se oli. Muistan kolme vuotta sitten loppuosuuden punaiset nousut, mutta nyt oli voimia säästynyt, joten reissu meni ihan mukavasti ilman nääntymistä. Ei edes loppumatka valaistua latua Laanilasta tympäissyt. 31 km laskettiin päivän saldoksi.
Torstaina sitten oli hiukan söhrö keli. Lähdettiin sinistä latua hiihtelemään Vellin särpimänojalle, jossa käytiin joskus aikanaan, kun vähän eksyttiin seikkailemaan Iisakkipään luonnonladuille. Koska hiihto tuulesta huolimatta maistui, otettiin etapiksi Taajoslaavu, jossa ei ole koakaan käyty. Sinne latu oli helpompi kuin oli kartasta arveltu, mutta sen jälkeen piti nousta Luupäälle aika pitkä nousu. Pian oltiinkin Luulammella - eikä laskua ollut paljon mitään. Käytiin tauolla Luulammen tuvalla, ja sieltä lähtiessa sitten saatiin hienoista laskua mennä, mikä oli kyllä kiva juttu, sillä vastaan tulevat - vastatuuleen - näyttivät tosi uupuneilta. Meillä siis oli myötäle ja myötätuuli, joten ei niin haitannut vaikka vähän sateli räntää. 31 km taas, tosin hiukan helpompia latuja.
Perjantaiksi oli luvattu sadetta, mutta se oli tullutkin yöllä jo, joten päivän myötä alkoi paistaa aurinko. Meillä oli kivat muistot Palopään laelle menevästä ladusta ja pitkästä laskusta sieltä Joikun kodalle. Mutta nyt latu ei noussutkaan tunturin laelle asti vaan kaarsi jo sitä ennen kohti Joikun kotaa.

Vähän harmitti. Kodalla sanoivat, ettei laella tahdo lumi riittää, niin siksi latu on muutettu. Niinhän me arveltiinkin, ja siitä edestä kavuttiin vielä Kaunispäälle. Minulla nanoissa pito riitti hyvin, ei tarvinnut edes käyttää välttämättä sauvojs, Jussilla taas ei pitoa ollut juurikaan, joten oli tosi työlästä puskea tunturille. Maisemat olivat kuitenkin nousun arvoiset!

Palkitsimme itsemme lämpimällä variksenmarjamehulla ja lohilärtsykällä (tai mikä se lie ollut). Saatiin seuraksemme myös mutkamäkeä laskeskellut esikoisemme. Toinen poika oli ollut Iisakkipäällä, ja toinen side oli hajonnut, joten hän jäi hissiasemalle odottelemaan kyytiä mökille. Koska Aleksi halusi jatkaa laskemista, me hiihdettiin mutkan kautta sinne hisseille ja ajettiin sieltä autolla mökille.
En nyt muista, kuinka pitkäksi me tuo viimeinen reissu laskettiin, mutta yhteensä tuli Saqariselälle hiihdeltyä 140 km. Oulussa sitä ennen minulle tuli 50 km, Jussille yksi Iinatin kierros enemmän.
Ja sitten ne huonot uutiset: Oulussa ei ole enää lunta. Ehkä jokin lumetettu latu vielä toimii, mutta Tervahiihtokin oli suoritettu lyhennettynä vesihiihtona, piha on ihan sula, samoin kaikki ajetuimmat kadut. Jopa meidän pihalla on lunta vain noissa läjäpaikoissa, ja lämmintä on viisi astetta.

Tulipa vahingossa 20 km

No huh. Aamulla siivottiin, sitten tilattiin pitsat ja sitten otin päiväunet. Sitten lähdettiin hiihtämään: lenkki ennen jäkispronssiottelua. Mentiin tois puol jokke eli Haapalehdon ladulle. Se on jotain ehkä 12 km:n lenkki. Pakkasta oli puoli astetta, tullut uutta lunta, hyvä sää mutta hiukka tahmeaa nanoilla. Tuolla metsän siimeksissä oli kuitenkin rauhallista hiihdellä. Tultiin Aalinkankaan kohdalle, Kivikkokankaan ja siitä ehkä kilometrin verran siihen Sankivaaran ladun risteykseen. Yllätys pyllätys, siinä huomattiin, ettei kierros jaatkunutkaan Muhoksentien laitaa Hiukkavaaraan. Ei latua. pari kilometriä olisi ollut Haapalehtoon ja autolle, muttei latua. Uusi lumi pakkautui nanoihin, ei tullut kuuloon lähteä umpihankeen. Palattiin takaisin. Eli se reilun kympin hiihto vaihtuikin kahdenkympin reissuksi. Mono hankasi varvasta jo menomatkalla, mutta päätin olla ajattelematta matkan pituutta - eihän se jaksamisetsa ollut kyse - vaan itse hiihtämistä, ja niin sitten sivakoitiin takaisin illan hämärässä. Välillä muuten paloi lampuissa valokin.
Tulipa hiihdettyä, ja ehdittiin katsomaan toka ja kolmas erä ja kaikki maalit.
Pronssia tuli, ja oli pakko avata Törley-pullo.
Käytiin me eilenkin kiertämässä Iinatin lenkki ja silloin oli luistava keli. sitä ennen käsvin kuntosalilla vetämässä kevyen treenin. Huomenna levähdän jos väsyttää, mutt avoin käydä hiihtelemässäkin. Venyttely ja sauna tekivät hyvää.

Vettä sattaa

Lauantaina käytiin Iinatin latu kiertämässä, Ellinmaa mukaan luettuna. Keli oli hyvä, latu kulunut, mutta luisto mainio. Eilen ei ehditty, tänään sataa vettä. Uh. Torstaina kävin kuntosalilla ennen vanhempainiltaa. Siinäpä kiihkeimmät. Talvikelejä odotellessa.
Pyöräily on sohjossa välillä haastavaa ja hikistä. Helmikuu?

Suvi tuli, lumi - ei vielä sulanut

Jaksoinpa eilenkin lähteä Jussin kanssa hiihtämään, vaikka tein päivällä ihan kunnolliset lumityöt yksin. Lunta oli noin kymmenen senttiä, mutta oli se aika raskasta. Lumentyöntimen kanssa sai kävellä pihan yli useampaan kertaan. Kola on liian raskas minulle: jaksan sitä tuolla lumimäärällä kyllä työntää, mutta ulottuvuudet ja voimat eivät riitä nostamaan kolaa ja lunta kinoksen päälle, pienenkään (kun ei lunta niin paljon vielä meidän pihalla ole). Niin, myös imuroin alakerran, joten liikuntaa mielestänijo sain eiliselle, mutta ulkoilu on aina ulkoilua, ja hiihto maistui torstaina niin makealle, että halusin sitä makeutta lisää.

Naiset laskevat parhaillaan slopestylea Sotsissa (enkä osaa laittaa hattu- eli suhuässää tällä ohjelmalla; kuuluisi hatun olla tuossa sanan keskellä olevassa ässässä). Näyttävä laji ja suomalaisilla mahdollisuus pärjätä - tai siis vain Enni Rukajärvi edustaa tänään.

Illalla lämpötila oli reilun asteen verran plussan puolella. Kun lähdettiin Iinatin ladulle tuosta Kainuuntien parkkipaikalta, aluksi luisti mainiosti. Ylämäissä haarakäynnissä huomasin, että lumi vähän paataa nanoissa. Sitten alkoi sataa räntää tuolla Hiirosen aukealla, ja siinä vaiheessa alkoi jo olla pieni hikikin, joten silmälasit vetivät huuruun. Olin sokea varsinkin varjopaikoissa, eikä latu ollut koko ajan ihan ehyt, niin oli hankala hiihtää sokeana. Koko ajan piti laseja putsata. Välillä kokeilin myös ilman laseja, mutten kyllä niinkään nähnyt. Kuuden kilsan jälkeen sade loppui, niin sitten laitoin lasit ja taas näinkin.

Enni laski: kolmoseksi eka kierroksen jälkeen.

Loppumatkasta luisto huononi, joten en halunnut Ellinmaan lenkkiä tehdä: nousuissa olisi paatanut ikävästi, ja jos laskuissa ei latu ollut kunnollinen eikä näkö, niin olisi voinut olla vaarallinen tulla vauhdilla. Jussi oli samaa mieltä, siis ettei Ellinmaalle, koska sillä lipsui. Sanoi, että ylämäissä oli työläs pysyä mun perässä, vaikka nuo Iinatin mäet eivät todellakaan ole mitään mäkiä (mikä on myötäleen vastakohta? vastale?), ja itsestä tuntui että ihan alun jälkeen oli tosi tahmeaa meno yleensä.

Sauna maistui tuon jälkeen. Lihakset olivat kipeät, en tiedä, tulivatko torstain hiihdosta vai perjantain body balancesta, joka oli suht tehokas. Aamulla juili jalkoja (se johtuu myös lääkityksestä), joten olen nyt venytellyt, ja alkaa tuntua paremmalta jo.

Pikku pakkasella on nanoilla paras luisto ja pito. Tänään on taas suvikeli.

Hiihtokausi avattu!

Jussi kävi viikonloppuna Sankivaarassa ja Kiekon majalla hiihtelemässä ja tstasi latujen olemassaolon. Niinpä tänään - kun pääsin töistä lähtemään jo ennen neljää ja kun sattuneesta syystä  autolla - ehdotin hiihtämistä. Niin lähdimme muutaman mutkan kautta Kiekon majalle. Perillä Jussi huomasi unohtaneensa sauvat kotiin. Kehotti minua ladulle, että hän käy hakemassa. Niinlähdin kierätmään 3,3, km:n kiekkaa. Oli aivan mahtava keli, muutama pakkasaste, latu niin luistava kuin voi olla ja ihan hyvässä kunnossa, vaikka on niin vähän vielä lunta. Yhden kierroksen tehtyäni hikisenä laskinl, ettei kannata jäädä odottamaan ja paleltumaan, joten laitoin Jussille tekstarin, että menen toiselle kierrokselle, että tulee perässä. Kiersin toisen kerran, löysin auton parkkipaikalta, mietin hetken ja päätin lähteä vastaan Jussia väärään suuntaan, kun oli niin vähän hiihtäjiä. Heti eka alamäen alla Jussi tulikin vastaan, ja sitten kierrettiin vielä yksi kiekka. Eli tuon vastassa käynnin kanssa hiihdin täyden kympin. Lupasin tosin, etten tänä talvena laske kilometrejä.
Oli mukava hiihtää ja vahva olo. Mahtava tuntea, että käyttää niin monia lihaksia ja ettei näin yhtäkkiäkään hiihto tee tiukkaa.
Nyt on ongelma, menenkö huomenna kuntosalille vai hiihtämään... Vai jaksaisiko molemmat?

Rrrräyh!

24.1.14:

Tuli vähän riski olo, kun kävin hakemassa personal trainerilta uuden kuntosaliohjelman.

Reippaasti olen kulkenut kuntosalilla kaksi kertaa viikossa, välillä kolmekin. Tansanian-reissulla kuntoilu jäi vähemmäksi - siellä oli niin kuuma, ettei pystynyt, kun hiki valui jo hampaita pestessä, mutta jonkin verran sielläkin tein punnerruksia ja jotain, kun sattui puhtaampi lattia ja ilmastointi huoneeseen.

Nyt ehkä kuukauden ajan olen enemmän käynyt ryhmätunneilla, flexissä joustamassa ja pilateksessa piukkana ja bodyjamissa jammailemassa ja shädämissä shdämmäilemässä, kun vähän kyllästyin jo siihen mun ohjelmaan. Mutta tuli viimeinen pt-tapaaminen, niin pyysin vaihtoehtoisia liikkeitä. Niinpä nuori komea pitkä mies-pt tuli ja teki sen, opasti jalkaprässiin ja penkkipunnerrukseen ja ylätaljaan ja jumppapallolle, ah. Ähkin siis siellä ja sitten pyöräilin vielä kulttuuria nauttimaan eli Heinähattua ja Vilttitossua ja Rubensin veljeksiä..

Enkä ole jaksanut päivittää kukntosalin harjoitusohjelmaan omia työpyöräilyitä ja muita kulkuja, kun tällä kotiläppärillä se ei onnistu. En töissä viitsi tuhlata aikaa semmoiseen enkä kotonakaan mennä yläkertaan...

Mutta tiedoksi kaikille faneille, että lihaskuntoa ja liikuntaa on tullut harrastettua ihan säännöllisesti, vaikka on satanut vettä ja ollut jääkelit ja 25 asteen pakkaset ja lähes lumeton talvi. Hiihtokelejä odotan!

25.1. tänään:
Tuon tallennus ei eilen onnistunut jostain syystä. Tänään meinasin mennä salille, kun vein Aleksia Kaijonharjuun, mutta sitten päätinkin tarvitsevani raitista ilmaa ja kävin Maikkulassa kävelemässä. Sitä ennen siivosin koko päivän. Ei ole tänään enää yhtään räyh-olo. Mutta olen kaksi yötä nukkunut ilman pillereitä, jee, elämä voittaa!