Voimanainen ihanainen

Minua niin kismittää, kun tuonne kuntosalin harjoituspäiväkirjaan ei enää voi lisätä omia kuntoiluja. Kun aluksi pystyi ja tuli paljon harjoitteita (kaikki työpyöräilyt ja tanssit ja muut), niin nyt sinne tulee vain kuntosalilla käynnit (3 krt/vk) eli käyrä menee alaspäin. Mutta päivitänpä tänne: Lähes joka päivä olen pyöräillyt töihin ja välillä myös illemmalla kaupungille, maanantaisin olen tanssinut tribalia, keskiviikkona ja perjantaina olen tehnyt voimaharjoittelun salilla ja sunnuntaisin käynyt siellä joogassa ja yhdesti kävin myös torstaina puolen tunnin joogassa). Lisäksi eilen kävin belly fitissä Yasminen salilla. Se oli tehokasta. Viime viikon torstainakin olin menossa, mutta töistä lähtiessä huomasin, että pyöränkumi oli tussuna, enkä enää ehtinyt sinne kävelemällä. Joten siitä edestä kävelin kotiin.
Vaikka kuinka väsyttää ja laiskottaa, olen keskiviikkona ja perjantaina käynyt tekemässä voimaharjoittelun. On se tylsää osin ja punnerrukset raskaita, mutta jälkeenpäin on hyvä olo kropassa, joten sinnikkäästi olen sinne mennyt. Enää en ole tullut kipeäksi, ja ehkä jo vähän on voimakin lihaksissa lisääntynyt. Tunti siellä aina meneelämmittelyineen ja jäähdyttelyineen. Ensi perjantaina mulla on taas tapaaminen personal trainerin kanssa. Ehkä pyydän siltä jotain uutta ohjelmaan tylsyyden ehkäisemiseksi.

Väääsyyttäää...

Tervettä väsymystä: tänään kävin kuntosalilla tekemässä eka kerran yksin personal trainerin tekemän kunto-ohjelman. En ihan niin lääh puuh ollut tällä kertaa, vaan tein sellaisella inhimillisellä tempolla. venyttelinkin lopussa. Viime perjantaina sen ohjelman sain - ja olin niin kipeä sen jälkeen. (En muuten käynyt belly fitissä torstaina, taisi olla lepopäivä.) Sitten lauantaina menin vielä shapeen, joka oli rankkaarankkaahikistä, ja olin niiiin kipeä. Hassua, että just reidet olivat maitohapoilla, vaikka niissä mulla on parhaat lihakset. Sunnuntaina menin vielä joogaamaan, ja se tuntui mukavalta ja kevyeltä eikä ollenkaan hankalalta. Maanantaina taas tanssin tribalia - sekin on nyt mukavaa ja sopivan helpohkoa; haastetta tosin saa siitäkin. Eilen oli kulttuuriharrastuspäivä, mutta tänään kuntosalipäivä. Jos huomenna menisin sinne belly fitiin ja perjantaina taas kuntosalille.
Väsyttää tämä kuntoilu. Paino ei vaan laske, vaikka kuinka salaatteja ja keittoja syön. Toisaalta pitää syödä kun kuntoilee. Yritän matkaan asti pitää kuntoilukuuria yllä, ja sen jälkeen normalisoin tahdin. Joogassa on kyllä ollut kiva käydä, ja kyllä tänäänkin ajattelin, että olisi se body jamkin ollut ihan kiva. Mutten kuntosalilta sinne kerinnyt, eikä toisaalta ollut tarkoitus mennäkään. Pääsin aiemmin kotiin.

Bodyjammailua

Tänään kävin 55 minuutin body jamissa. Se on hikistä puuhaa ja aika hauskaakin, jos niin sen ottaa. En ihan täysillä tehnyt, kun naama hikoaa niin kovasti, mutta oli paitakin märkä. Samoilla hieillä pyöräilin kotiin. Huomenna pitäisi mennä kokeilemaan belly fitiä ja perjantaina on se personal trainer. Saapa nähdä.

Kauheaa kuntoilua!

No, on tämä. Maanantaina tribal-tunti, oli aika rankka. Torstaina puolen tunnin jooga. Lauantaina neljä tuntia hikistä siivousta. Eilen 55 minuutin jooga. Tänään taas tribal, ei niin rankka - vai alkaako kuntoilu näkyä jaksamisessa? Lähes joka päivälle tietysti kaikki pyörällä suhailut päälle. Keskiviikoksi varasin bodyjamin, torstaina menen kokeileen belly fitiä ja perjantaina kuntosalille - lopultakin sen trainerin kanssa.
Jooga tuntuu hyvältä, vaikealta mutta hyvältä. Sitä aion jatkaa, koska se tekee niin hyvää. Vähän harmittaa, kun on parina viikkoba ollut paljon muitakin iltamenoja ja toisaalta ollut niin hvyät ilmat, että olisi voinut vaikka lenkillä käydä. Mutta toisaalta tuossa työpyöräilyssä tulee ulkoilua ja toisaalta haluan nyt käyttää maksamaani kuntosalia. siellä on semmoinen kampanjakin, että kun saa kaksi leimaa eli käyntiä per viikko jonkin aikaa, niin saa jonkun pikku lahjan.
Kesältä jäi yksi tanssitunti korvattavaksi Venäjän matkan takia, ja ajattelin mennää kokeileen belly fit -tunnille. Jos se on hauskempaa kuin tribal, niin ehkä vaihdan siihen torstaille. Pitää vielä myös katsoa kuntosalin tarjonta, onko siellä maanantaille tai torstaille jokin kiva vakitunti, ennen kuin päätän.

Kyljet kipeinä

Oltiin eilen potunnostossa, ja se jos mikkä on tehokasta kylkilihasten jumppaa. Poimiminen ei sinänsä ole big deal, mutta kun sinne multapalteeseen jää pottuja piiloon, ja kun ei ollut mitään avustavaa työvälinettä saatavissa, niin multapalle on potkittava auki kumppareilla sivuliikkeellä. Hiki siinä tietysti tuli - ja syyskuun porottava aurinko auttoi -, ja tänä aamuna heräsin kyljet kipeinä. Mutta kivaa oli. Yllättävistäkin hommista löytyy tehokasta jumppaa tietyille lihasryhmille.
Illalla käytiin vielä Aleksin kanssa hölkällä: metsäpolkuja Laanaojan vartta ja pikkusillan yli Knuutilankankaalle ja järven kautta kotiin. Venyttelyt päälle. ei ollut kelloja eikä kilometrilaskureita, mutta kyllä se reilun puoli tuntia otti. Oli ihana lämmin mukava syysilta.
Tänään olen menossa joogatunnille kuntosalille, 55 minuuttia. Kokeillaan sitäkin - ja on vähän erilaista kuin nämä viime päivien muut liikunnat.
Reipas syyskuu on alkanut.

No voi personal trainer!

Liityin kuntosalijäseneksi saadakseni
1) liikuntarepertuaariin lihaskuntoharjoituksia
2) selkeän kuntosaliohjelman, jonka voisi käydä tekemässä työmatkan varrella aina kun aikataulu sallii.
Liittymistarjouksena oli vielä personal trainer -palvelu, mikä ratkaisi liittymisen.

Menin tänään sovittuun aikaan, lähdin vielä töistä vähän etuajassa sen takia. Tiskillä sain kuulla, ettei tämä treineri olekaan tänään paikalla. Oli kuulemma yrittänyt soittaa, muttei minun puhelimessani ole ko. numeroa vastaamattomissa puheluissa. Ja muutenkin: varasin ajan pari viikkoa sitten. Seuraavan ajan sain vasta 20.9.

Nuori nainen palvelutiskillä ehdotti minulle kaikkia ryhmäliikuntoja,  mutta ikävä kyllä minulla on nyt pari viikkoa aika paljon menoja töiden jälkeen, enkä jaksaisi illemmalla oikein lähteä erikseen salille, en myöskään viikonloppuna enkä esim. maanantaina tanssitunnin jälkeen. Yritin kysyä, että eikö ole mitään harjoitusohjelmaa kuntosalille kirjallisena. "Laitteissa on kyllä ohjeet." Olin hankala ja tympääntynyt asiakas.
No, pettyneenä menin sitten kuitenkin sinne kuntosalille: osaan ainakin omin päin soutaa soutulaitteella tai hölkätä juoksumatolla tai ajaa kuntopyörällä - vaikka kestävyysliikuntaa on näin kauniilla säällä hauskempi harjoittaa ulkona.
Lämmittelyhuoneessa oli radio ja kolme televisiota, kaikissa eri ohjelma, kaikki tuottivat melua, mutta se ainoa tekstitetty joka olisi ehkä jopa kiinnostanut oli tietysti siellä väärässä reunassa, kun halusin soutaa. Plääh.
Sitten menin kuikuilemaan kuntolaitteiden puolelle. Joku mies ähki kuuluvastu nurkassa painojen kanssa. Muutama laite oli tuttu, vetkutin niitä jonkin aikaa. Muutamia en osannut käyttää, joissain ei ollut edes sitä ohjetta. Minulla ei ole aavistustakaan, teinkö liikkeet lähellekään oikein, kun en ole mikään kuntosalikimma.
No, nyt siis en saa sitä ohjausta enkä ohjelmaa ennen kuin kuun lopussa. En juuri ehdi käydä ryhmäliikunnoissa, ja muutenkin ne säästäisin tuonne räntäsade- ja pakkaskauteen.
Mua otti niin päähän tuon jälkeen, kun pyöräilin kotiin. Olin ajatellut, että aloitan viikonlopun piristävällä tapaamisella ja kuntoilulla ja pt:n asiantuntijaohjeiden innoittamana, mutta paskafiilikset sain. Enkä todellakaan usein koe semmoisia.
En viitsinyt edes käydä suihkussa vaan pyöräilin jumppapaita päällä kotiin. Istuin aurinkoisella kuistilla, juttelin lapsoseni kanssa ja tein piirustuksen kotitehtävää, johon sain vähän oloani purettua. Kamalasti väsyttänyt illan; viime yönä valvoin, ja varmaan silti tuo kuntosalihuhkiminenkin väsytti. Saa nähdä, olenko kipeä huomenna - potun otossa ja ehkä sieniretkelläkin.
Että semmoinen kuntoilija nyt, ei kovin reipas eikä hilpeä.

Kuntokuuri alkoi

Liityin kuntoklubin jäseneksi syyskuun alusta, ja tänään  kerkesin eka kerran boby jam -jumppaan. Ei ehkä ole ihan minun lajini: ihan hauskaa hyppimistä, mutta jossain zumbassa musiikki on mukavampaa. Sali oli aika täysi, joten jouduin huonoon paikkaan, josta ei kuullut eikä nähnyt ohjaajaa, joten sekin vähän haittasi. Hiki kyllä valui,  mutta hyvin jaksoin nuorten mukana tunteroisen askellella. Perjantaina tapaan personal trainerin - kuului jäsenyyshintaan - ja pyydän häntä tekemään kuntosaliohjelman, jota voi käydä sitten lenkuttamassa milloin vaan.
Ensi viikolla alkavat sitten harrastukset ja maanantaina myös tribal-tanssi. Aion myös pitää kuivan kuukauden ja kohtuullistaa syömistäni. 

Tantsimista taas

Lyhyesti tässä vaan totean, että viime viikolla alkoivat Yasminen loppukesän tunnit, ja sinne menin minäkin, tosin ihan vaan keskitason tunneille kertailemaan ja pitämään kroppaa kunnossa. En vaan taaskaan muistanut, että kesätunneilla on aina niin kuuma, hiki virtaa kun vähänkään syke nousee. Se on niin kiusallista, kun minä hikoilen ensisijaisesti päästä ja naamasta - se näyttää pahalta ja tuntuu inhottavalta. Huomenna taas menen sinne lenkuttamaan jotain poppiskoreografiaa. Me ei sitä viime viikolla vielä aloitettu, kun Sarimaaria oli sairasmaaria ja Saila tuurasi. Tehtiin ihan perustekniikkaa ja vähän jotain improiltiin. Siinä minä vaan olen niin huono, sekin on kiusallista. Siis tanssin ihan intona, kun musiikki vie jossain muussa tilanteessa, mutta tunnilla impron aikaan vaan mietin tai veivaan jotain yhtä liikettä... äääh. No, huomenna on sitten varmaan parempi tunti ja ehkä viileämpi sääkin.

Telkkarissa urheilevat MM-kisoja, naisety estejuoksevat. Jee, Cheywa voitti.

Kuntoilu-uutisia!

Haa, liityin jäseneksi kuntosalille vuoden sitoumuksella! Kauan olen sitä välttänytkin, vaikka monet kaverit käyvät säännöllisesti - ja ovat siis käyneet vuosikausia ja ovat hehkeitä ja kauniita ja hyvässä kunnossa. On monta syytä, miksen ole aiemmin sinne mennyt: Pidän ulkoilusta, pyöräilen paljon, hiihdän, sauvakävelen, monena kesänä rullaluistelen, uin. Käyn säännöllisesti tanssitunneilla, joista tykkään ja nimenomaan oikeasta tanssista, ilmaisusta ja esiintymisestä.  Kesäisin olen käynyt kesäjoogassa - en tänä kesänä ole sitten ehtinyt tai muistanut, talvisin uimahallin hydrobicissa tai vesijuoksemassa, ja ne ovat paljon halvempia harrastaa. Monta vuotta olin ay-riennoissa sekä välillä harrastan teatteria, jolloin olen jossain muualla tai vaan kaikki vapaa-aika menee näyttämöllä riehumiseen. Inhoan kuntosaleja, koska ne ovat hikisiä, en tykkää säätää välineitä enkä saa niitä ikinä sopiviksi - tai siis joskus, kyllä useimmat saan. Myös hinta on hirvittänyt sekä sitoutuminen, koska usein saatan olla myös kuukauden jossain reissussa. Olen myös oikeasti laiska, en mitenkään liikunnallinen saati urheilullinen. Hyötyliikuntaa on aina tullut paljon, mutta varsinainen kuntoilu on minulle silti pakkopullaa, koska muuten ei pysy vahvana ja notkeana ja terveenä. Tykkään kyllä siitä, että jaksan hillua Qstockissa kellon ympäri, pyöräillä mummopyörällä ylämäissä muiden ohi ja juosta kesäteatterin katsomon portaita edestakaisin paremmin kuin 20 vuotta nuoremmat. Tykkään olla hyvässä kunnossa.

Mutta olen huomannut, että vaikka kestävyysharjoittelua tuleekin aika mukavasti, lihaskuntoa tällä iällä pitäisi jo kovasti harjoittaa. Lisäksi ajattelen, että kun maksan useamman kympin kuussa kuntosalijäsenyydestä, niin silloin saituuttani siellä käyn mahdollisimman usein. Valitsin kuntosalin sen perusteella, että se on lähellä työpaikkaani, joten voin käydä siellä työmatkan yhteydessä.

Olen parina syksynä satsannut itseeni jossain muussa muodossa, esim. viime syksynä akupunktioon, jonka toivoin auttavan uniongelmiin, ja samasta syystä aiemmin terapiaan, joten nyt päätin - tai mietin sitä jo joskus talvella - satsata tällä tavalla itseeni tällä tavalla. Voin ainakin olla varma tuloksista, siis että lihaskunto kasvaa ja kunto muutenkin. Unen kanssa olen nyt pärjännytkin suht mukavasti.

Jäsenyys alkaa vasta syyskuun alusta, koska nyt elokuussa on vähemmän tunteja, ja haluan aloittaa personal trainerin kanssa - ja aikoja saa siis vasta syyskuulle. Mutta vaikka ilmoittauduin jo tanssitunneille, niin pyrin käymään salilla 2 - 3 kertaa viikossa, joko vaan kuntoilemassa tai ryhmäliikuntatunneilla.

Eli saanhan nyt helleviikonloppuna laiskotella? Istua kuistilla ja lukea? Olin eilen reipas töiden jälkeen: tein kanapataa uuniin, sitten sienipiirakan ja litran taikinan sämpylöitä uudella yleiskoneella. Nam nam nam. (Nyt olisi kyllä jo aiheellista lähteä polttamaan mässytyskaloreita...) Tänään täyttelin viisumianomuksia Tansaniaan ja tein CV:n, mutta myös puhdistin uunin, mikä oli työlästä ja on hiukan liian harvinaista touhua meidän huushollissa.

Suunnittelin lähteväni äidin kanssa mustikkaan, mutta koska puolisolla oli muuta menoa, en viitsinyt yksin lähteä. Olin sitäpaitsi viikolla aika väsynyt, joten kaipaan ihan lepopäivää. Epäilin, että sädehoito vielä väsyttää (hoitsut sanoivat, että vaikuttaa 2 kk jälkeenpäinkin) yhdistettynä kahteen toiminnalliseen viikonloppuun, mutta työkaveri sanoi, että työ se väsyttää. No, istuminenhan on epäterveellistä.

Melontaa ja hoploppailua

Olen tässä miettinyt, mille sitä alkaisi. Loman ja töiden aloittamisen jälkeen on mennyt vähän kuntoilurytmi sekaisin. Hyötypyöräilyä toki tulee, mutten oikein säännöllistä varsinaista kuntoilua nyt ole saanut aloitettua. Kesäjoogakin on jäänyt, kun olen aina ollut jossain muualla; yhden kerran olisin torstaina ollut vapaa, mutta silloin olin kamalan väsynyt ja unohdin. Jooga kyllä tekisi hyvää. Tanssiklubin kesätunnitkin olen jotenkin vaan unohtanut. Miksei sinne vielä ehtisi, jos ryhmissä on tilaa, mutta muistaakseni ei oikein ollut sopivaa ryhmää minulle. Pitää tsekata. uimaan olen saanut itseni raahattua vain kerran. Syöminen on ainoa säännöllinen urheilumuoto, ja sehän maistuu.

Kävin sentään mutkan Kuusamossa, ja siellä pääsin Eeva-Kaarinan kanssa melomaan Nilo-joelle (kuvassa E-K:n ikkunasta katsottuna). Melottiin ensin vastavirtaan Nilo- eli Leskelänjärvelle, siellä pikku lenkki maisemamelontaa, sitten myötävirtaan Kuusamojärvelle, jossa kierrettiin Kirkkosaari, ja sitten tietysti melottiin taas takaisin. Varmaan siinä pari tuntia meni, ja välillä sai kovassa virrassa meloa ihan tosissaan.

Perjantaina nappasin matkalla Taivalkoskelta mukaani puheliaan nuorenmiehen ja vein sen Oulussa Hoplopiin. Kiipeilin siellä reilun puoli tuntia Jarnon kanssa, ja se oli kyllä liikunnallista ja kivaa, mutta hiukan olivat tunnelit matalat ja paikat ahtaat meikäläiselle. Onneksi Jarno sitten löysi sieltä kavereita, niin sain itse lueskella sohvalla lehteä.

Eilinen kuntoilu sitten tarvottiin taas kotipuolen maisemissa, kun oltiin äitin kanssa mustikassa. Selkään otti vähän se kyykistely, ja kyllä muutenkin tuntui jaloissa illalla kävely, vaikkei nyt suolla tarvottukaan. Saatiin me ämpärillinen ja toinen astia, joka on ehkä 2/3 ämpärin kokoinen. Äitin aiemmin merkkaama marikko oli todella hyvä: terveitä, isoja mustikoita korkeissa varvuissa helposti poimittavina. Ilta niitä sitten perkattiin tuossa lattialla istuen.

Tänään olen vaan pyöräillyt taas: kesäteatterille, keskustaan, takaisin Hupisaarille ja taas kotiin. Nyt menen saunaan.

Suotallustelua

Jos tarpoo suolla kolme ja puoli tuntia, niin onko silloin päivän liikunta-annos täynnä? Hilluja löytyi jokunen litra, välillä oli ihan poimia asti, mutta aina aika pienellä alueella. Mustikoitakin tuli syötyä lähinnä, ja muutama sienikin löytyi. 

Vauhti ei ollut valtava, sillä 80-vuotias paikallisopas ei loikkinut ojien yli niin kovin vetreästi, muttei se toisaalta väsynytkään. Suolla kävely on aika tehokasta liikuntaa. Taustalla on sama suo, jonka yli talvella hiihtelin. 

Täällä on taas melkein helle

... joten ei jaksa kamalasti hikoilla erikseen. Pitäisi ehkä kaivaa rullaluistimet esiin. No, eestaas pyöräilyä tulee yleensä joka päivä vähintään se puolen tunnin hyötyliikunta. Perjantaina kun en ollut töissä, kävin Kiimingissä päin pyöräilemässä, ja aikaa meni jotain tunti ja parikymmentä minuuttia. Sitten illalla roudattiin puita liiteriin ja lopuksin haalattiin kanootti rantaan ja melottiin joella tunteroinen. Eilen taas eestaas: ensin käytiin kaupungilla, sitten hain Hupiskalta lippuja ja lopulta pyöräiltiin kesäteatteriin.
Taas kävin Hupiskalla lipunmyyntireissun, ja nyt on yhä iltaa jäljellä. Mitähän tekisi?

Hölökänkölökän

Kävimmä lenkuttamassa noin kuusi kilometriä tuolla Maikkulassa päin. Sadepäivän kostea, viileänkesäinen ilta, helppohengittää. Ensin pötkötin sohvalla ttöiden jälkeen parin elokuvan verran, sitten piti lähteä ulos, ja lähtiessä Jussi laittoi saunan lämpiämään. Tämmöistä tänään.

Tämä ihmeellinen kesä

Niitä askelia tuli Pietarissa paljon. Eka viikolla olivat jalat tukossa, mutta kun venyttelin ja vaihtelin  kenkiä, niin toinen viikko meni kevyemmin. Jonkun kerran on kotona yöllä meinannut vasen pohje krampata. Kun tultiin kotiin, liikkumiset jäivät vähemmälle, koska juhannuksen jälkeinen viikko oli hellettä. Kun perjantaina siivosin, niin hiki vaan valui valtoimenaan naamasta. Joten vietin viimeiset lomaviikon päivät lähinnä kuistilla istuskellen ja nauttien lukemisesta. Toki me välillä pyöräiltiin keskustassa tai torilla tai kirjastossa sekä minä yhtenä iltana Hupiskalla lipunmyynnissä. Olisin jo saanut uidakin, mutta kun ei ollut kaveria, en saanut lähdettyä ennen kuin eilen. Kun ei enää ollut niin kuuma - 22 astetta ja pilvistä, aamulla rankkasade -, niin houkuttelin Jussin sauvakävelylle. Värttöön käveltiin jokivartta sinne uudelle asuinalueelle Kulttuuripesulan huudeille ja sitten Peltolan kautta takaisin, että ihan kunnon lenkki. Sen jälkeen sitten tempaisin pyörällä Lämsänjärvelle ja kävin talviturkkiani tiputtamassa. Oli ihmeen lämmin vesi, ei tuntunut mennessäkään kylmältä.

Tänään olin töissä. Sataa. Menen kai illemmalla improilemaan vielä.

Askelia ja askelia ja askelia

Tämä kaunis ja lämmin sunnuntaipäivä kului Pietarhovissa, joka on noin 30 kilometriä Pietarista länteen Suomenlahden etelärannikolla. Sinne toki mentiin metrolla ja marstrutkalla (pikkubussi), mutta tehtiinpä siinä vaihdon kohdalla turha kävely korttelin ympäri, kun ei huomattu bussipysäkkejä, vaan lähdettiin vaan muiden ihmisten perään. Takaisin palattiin Eremitaasin huudeille kantosiipialuksella, sieltä käveltiin etsimään ruokapaikkaa Gostinyi Dvorin lähelle. Pelmenisuunnitelma kariutui, koska ko. ravintolassa oli yksityistilaisuus. Syötiin lähikahvilassa kaalikeittoa, borssia, pelmeneitä ja kanaa ja vihanneksia.

Yläkuvassa on Pietarhovin Suuri palatsi. Ei menty mihinkään sisälle, vaan rapattiin ihanassa puistossa neljä tuntia. Välillä toki istahdettiin.

Marlin palatsin takana oli koristealtaita ja niiden välissä säteittäin näitä käytäviä.

Kierros on tehty, eli tässä olen suurten suihkulähteitten toisella puolella. Tämä paikka oli kyllä kaunis ja käymisen arvoinen. Suihkulähteitä on kymmeniä, on italialaista ja ranskalaista ja vaikka mitä tyyliä, on pyramidin muotoista ja katselijat kastelevaa. Pietari Suuri rakennutti tämän kokonaisuuden sen kunniaksi, kun voitti Ruotsin Pultavan taistelussa 1717 tai jotain. Sitten se käväisi Versailles'ssa ja halusi tehdä kesämökistään vielä hienomman. Vesi suihkulähteisiin tulee 24 kilometrin päästä kukkuloilta ja virtaa Suomenlahteen.

Eilen me rampattiin Vasilinsaaren kärjessä eli Strelkassa, jossa on mm. yliopisto ja tiedeakatemia ja merisotamuseo ja vanhaa Pietaria. Käytiin luonnontieteellisessä museossa katsomassa maailman suurin mammuttikokoelma sekä Mensikovin palatsissa. Mensikov oli Petteri Kookkaan kamu, joka huolehti Pietarin rakennustöistä ja sai ystiltään lahjaksi Vasilinsaaren. Mensse oli alkujaan tallipoika ja yleni sitten Pietarin ensimmäiseksi kuvernööriksi. Mutta se oli ahne ja krumeluurihakuinen, ja lopulta se sitten kavalsi kaupungin kassasta rahaa - tai se oli ainakin kai tekosyy Siperiaan karkoitukselle. Pänsä se sai pitää, kun oli sattumoisin läheinen suhde Petterin vaimoon...

Illalla yritettiin syömään bluesbaariin, muttei mahduttu enää sisään, mutta tulipa käytyä iltakävelyllä.

Patikointia Pietarissa

Perjantaiaamuna Smolnassa. 

Joka aamu kävellään ensin noin 10 minuuttia metrolle, sitten taas metrolta Smolnaan 20-25 minuuttia, ja yleensä iltapäivällä sama reissu takaisin. Paitsi että siinä välissä poiketaan keskustaan ja tepastellaan siellä laskematomia askeleita jalat maitohapoille. Se vaan on kaupunkimatkailussa sellaista. Koulusa ollaan noin kymmenestä kolmeen, ja sielläkin rampataan kolmanteen kerrokseen aina taukojen päätteeksi. Keskiviikko oli Venäjän päivä eli vapaata (Eremitaasissa neljä tuntia, sitten jokiristeilyllä), eilen koulu loppui jo yhdeltä. Koulun jälkeen mentiin Iisakinkirkkoon ja mm. kiivettiin torniin 43 metriä kaiken muun lisäksi. Iltaisin ja aamuisin olen yrittänyt venytellä, jotta pysyisin suht vetreänä.
Nyt on lauantai ja suunta Vasilinsaaren kärkeen eli Strelkaan, Sää on pilvinen mutta luvattu on aurinkoakin, ja yli 20 astetta on lämmintä. Ehkä juuri sopiva päivä käppäillä kaupungissa, jos vaan ei sada.

Helteiden höllentämä

Viime päivitys oli toukokuun alkupuolella, hölkkämaisema ankea ja kevät alussa. Oli hyvä, että oli paljon lunta ja että sen sulattamiseksi sateli, koska nyt on ollut pitkään (pari viikkoa jo?) hellettä. Välissä oli muutama epähellepäivä, mutta silloinkin oli lähellä kahtakymmentä varjossa eli auringossa ihan tarpeeksi kuuma. Eli kesä tuli meille äkkiä jo toukokuussa - ja heti kunnon kesä, sillä Lapissa on rikottu toukokuun lämpöennätyksiä. Nytkin yhtenä päivänä Lapissa oli Euroopan kuuminta.
Harmillista, etten saa uida tuon sädetyksen takia. Varsinaista hikiliikuntaa ei tahdo jaksaa harrastaa, mutta olen joka päivä pyöräillyt ainakin sen puolisen tuntia. Lisäksi olen käynyt jokusen kerran OYS:in jumpassa, joka kestää puoli tuntia ja venyttää ylävartaloa aika tehokkaasti. Taidan laittaa tuohon loppuun vielä listan ihan päivä päivältä, koska se kannustaa sitten liikkumaan joka päivä sen vähimmäismäärän.
Ensi sunnuntaina mennään Pietariin, ja se tietää kahden viikon kaupunkikävelyrupeamaa. Niitä en ala etukäteen laskemaan, koska tiedän, että askelia tulee joka päivä paljon.

Tässä listaus:
8.5. hölkkä + kävely 45 min
9.5. kävely 45 min
10.5. pyöräily 30 min
11.5. kävely 30 min
12.5. kävely 45 min
13.5. pyöräily 15 + 40 min
14.5. pyöräily 15 + 30 + 30 min
15.5. pyöräily 15 + 30 min, kävely 1 t
16.5. pyöräily 20 + 20 min, pihatöitä
17.5. sauvakävely 40 min, pyöräily 30 min, hölkkä 30 min
18.5. LAISKA PÄIVÄ
19.5. sauvakävely 1 t
20.5. pyöräilyä
21.5. pyöräily 30 min
22.5. pyöräily 20 + 30 min
23.5. pyöräily 45 min + 30 min + jumppa 30 min
24.5. pyöräilyä + siivous koko alakerta
25.5. pyöräilyä
26.5. pyöräilyä
27.5. pyöräily 20 + 30 min, matonpesua
28.5. jumppa 30 min, pyöräily 20 + 30 min, matonpesua
29.5. jumppa 30 min, pyöräily 20 + 30 min, matonpesua
30.5. pyöräily 20 + 30 min, hölkkä 35 min (lähdin sillä mielellä, että osin kävelen, mutta sääskiparvi perässä pakotti hölkkäämään hikkisenä koko reissun), matonpesua
31.5. pyöräilyä, matonpesua
1.6. kolmet yo-juhlat, ei liikuntaa
2.6. pyöräily 10 + 50 min

Noita pyöräilyminuutteja olen vähän laskenut yhteen, jos olen esim. käynyt torilla ostoksilla. 20 minuutin pyöräilystä osa on kävelyä: ajan OYS:iin ja kävelen niitä käytäviä, ja siinä menee yhteen suuntaan yhteensä 10 minuuttia. Tunnin päästä taas menen, ja toisden kerran illemmalla Intiöön harrastamaan lipunmyyntikoulutusta ja takaisin = 15 + 15 minuuttia. Jo kymmenen aikaan oli 24 astetta varjossa, joten pyöräily on ainoa inhomillinen liikunta ja iltasella vasta. Eilen kävin pitemmällä pyöräilyllä, lähdin ennen puoli kymmentä. Nyt on myös ensimmäinen sääskikausi,joten tuonne metsäpolulle olisi senkin takia haastava lähteä: on pidettävä vauhtia, etteivät saa kiinni.

Metsäpoluilla taas!

Nukuin viime yönä hyvin, varmaan kahdeksan tuntia lähes putkeen, ja siksipä olinkin aamulla reipas lähdemään lenkille. Olin jo luovuttamassa hölkkäämisen suhteen, mutta päähän pälkähti lähteä katsomaan, olisivatko nuo metsäreitit jo kuivat. Olivat, jee! Asfaltilla juoksu ei oikein minulla nappaa, mutta tuolla mukaluonnossa saattaa hölkytellä. Sää oli kivan keväinen, lämmintäkin kymmenkunta astetta. Asfaltilla näkyi lähtiessä muutama pisara, muttei jaksanut vielä sataa.

Ankeat nämä Ellinmaan maastot ovat vielä, mutta jospa se tämän vesisateen myötä alkaisi vihertää. Kiusallani hölkkäsin Iinatin reittiä vastakarvaan, siis kiertosuunnan vastaisesti, ja kiersin Ellinmaankin mäkimaaston eri suuntaan kuin suksilla. Laskin, että matkaa tuli kotoa käsin noin 7,5 ellei peräti 8 km, ja aikaa meni aika lailla tasan tunti. Venyttelin tietysti sitten vielä päälle.

Hassua, että viime vuonna otin kuvia pajunkissoista hiihtolenkillä, nyt vasta hölkätessäni sulan aikaan. Pääsiäisen maissa ei niitä vielä ollut, muistan sen todenneeni silloin.

Hölkän lisäksi olen käynyt kaksi reissua OYS:issä pyörällä - toisen vesisateessa -, säteilyssä ja puolen tunnin ylävartalojumpalla. Varmaan pyöräilen vielä Intiöön heilumaan näyttämölle illemmalla, ellei kovasti sada. Eilen pyöräilin reitin OYS - keskusta - kirjasto - Hietasaari - Tuira - Hintta ja Erkkolansillan kautta kotiin, yhteensä noin 45 minuuttia. Oli niin kaunis keväinen sää, että teki mieli käydä pyöräilemässä ihan huvin vuoksi. Lisäksi kannoin puita sisälle ja haravoin vähän. Sunnuntaina en liikkunut näytelmän lisäksi ollenkaan, mutta tulihan tuota siellä heiluttua hyötyliikunnan verran.

Lunttilapusta luntattua

Tässä on tullut päivitystauko, joten pitää hakea jääkaapin ovesta lunttilappu eli työpaikan kuntoklubikalenteri. Hirveästi siellä on merkintöjä, vaikka enimmäkseen pyöräilyä. On ollut näytelmän harjoituskausi kiihkeimmillään, niin illat ovat menneet lavalla juostessa, ja siitä on hankala kirjata mitään täsmällistä liikuntasuoritusta, vaikka hiki tulee ja jalkojen päällä tulee oltua.
22.4. merkintä: pyöräilyä 30 + 30 + 20 minuuttia.
23.4.: pyöräilyä 15 min, hölkkää 4 km
24.4.: pyöräilyä yhteensä 1 t 20 min
25.4.: pyöräilyä 45 min
26.4.: hölkkä 30 min
27.4.: pyöräilyä 30 min
28.4.: hölkkää 25 min
29.4.: pyöräilyä 30 min
30.4.: pyöräilyä 15 + 30 min.

Nuo pyöräilyt ovat yleensä noin vartin erissä kaupunkiin tai Intiöön ja takaisin, lyhemmät pyrähdykset OYS:iin ja takaisin, kun käyn nyt joka arkipäivä sädehoidossa siellä. Vappunakin käytiin pyörällä keskustassa tuo 15 - 20 minuuttia ja takaisin. 2.5. touhotin kotona leipomassa enskaribileitä varten, ja Intiöön menin autolla, kun sieltä piti roudata täytekakku meille, eli en sitten mitään erillistä liikuntaa ehtinyt ajatellakaan, kun illalla oli kenraali. Eilen sitten meni paikkoja järjestellessä ja saunan siivouksessa päivä, kunnes piti rientää enskariin, taas autoitse. MUTTA tänään on ollut aivan vapaata, ja olen maannut koko päivän sohvalla lukemassa ja katsomassa telkkaria ja syömässä eilisiä rääppiäisiä. Sen verran olin jaloillani, että imuroin öisen juhlinnan jäljet ja vähän tiskasin noita isoja kuppeja ja täytekakun lasisen alustan. Huom, en ollut krapulassa, koska join aika vähän ja valvoin aika pitkään, mutta halusin vaan ottaa rauhallisesti, kun kaksi päivää olin touhottanut. Ehkä huomenna taas aloitan kunnollisen elämän.

6 km

Tässä on mennyt muutama päivä ilman hölkkäämistä, mutta pyöräillyt olen siellä sun täällä, ja joka päivä on tullut se puolisen tuntia ainakin. Tänään kävin Jussin kanssa tuon reilun kuusi kilometriä taas. Vauhti saattoi olla hiukan viimekertaista kovempi, kun oli kirittäjä mukana, mutta jutteluvauhtia kuitenkin. Oli ihana ilma, mukava juosta mukavassa seurassa, parhaassa.

Lisää lenkutusta

Hölkkäsin äsken kuusi kilometriä, tai reilusti sen kartan mukaan. Aikaa meni reilut 40 minuuttia, korkeintaan 45 minuuttia. En katsonut kellosta, vaan kuuntelin radiota ja venyttelin palatessa pihalla muutaman minuutin. Ihan tasaista, kevyttä, hidasta vauhtia. Asfaltilla ei tee mieli spurttailla, paitsi ylämäessä vähän syke nousi. Tulihan tuossa hiki, vaikka koitin kevyesti pukeutua. Muun naama se vaan jaksaa vuotaa hikeä, sai koko ajan olla pyyhkimässä nokkapielestä valumia. Kaikki aina luulee, että kuoleman kielissä huhkin, kun on naama punainen, pää märkä ja hiki valuu noroina, kun ne eivät tiedä, että mun lähes kaikki hikirauhaset sijaitsevat naamassa ja päässä.

Kostea sää, muttei sada, oli hyvä hengittää.

Juoksin pilvessä

Tai enemmän se oli kevyttä hölkkää, kun reiluun neljään kilometriin meni taas 35 minuuttia, mutta piti otsikkoon saada eri verbi kuin viimeksi. Kävin taas Maikkulassa, ja kun kartasta mittasin matkan, niin ei se tosiaan ole kuin vähän yli neljä kilometriä. Joskus auton mittarista mittasin ostariin 3 km, mutta tuo pyörätie ehkä menee vähän suorempaan. Jos taas kiertäisin tuolta pitemmän kautta, silloin tulisi reilustiu kuusi kilometriä. Ehkäpä sinne seuraavaksi. Tänään ei sada, vaikka on harmaata. Ei oikein tullut tuihkuakaan, mutta mebnomatkalla silmälaseihin tuli kosteita pisaroita, niin kuin sumussa, vaikkei varsinaisestki sumua ollut. ehkä vaan pilven reuna roikkui niin alhaalla.
Nyt kulki hölkkä jo helpommin, vaikken vielä ole ihan varma, tohdinko puolimaratonille lähteä toukokuun lopussa, kuntuo hölkkä ei minulle niin luontaista ole. Ehkä sen kympin kuitenkin, sillähän Jussikin aloitti. Se menisi varmaan ihan kylmiltään. Katson tässä, minkä verran viitsin treenata, kuinka pitkiä lenkkejä tulee tehtyä ja miten se juoksu luontuu.
Venyttelin tuossa ulkoportailla lopuksi. Kiva kun on niin lämmin ja kostea ilma. Tuntui hyvältä.

Hölkkäsin

Näin kävi, että perjantaina tuli kevät ja plussa-asteet ja jo vähän vettä, ja tänään on satanut ihan kunnolla. Perjantai-iltana kävin reippaalla kävelyllä Aleksin kanssa eli Maikkulassa katsastamassa pyöräteiden sulamisasteen (45 min, jotain 5-6 km). Lauantaina jäi liikkumiset väliin, kun oli kaikea muuta lauantaiohjelmaa., mutta eilen sitten hölkkäsin illalla Maikkulassa mutkan (35 min), kevyttä, tasaista, hidasta hölkkää. Melkein koko matka oli sulaa.

400 kilometriä!

Olin menossa merelle hiihtämään, kun on niin niin kaunis sää. Mutta kun käväisin hakemassa autoon polttoainetta ja samalla kaupassa Limingantullissa, huomasin, että tuuli aika kovasti ja kylmästi, niin meninkin sitten Iinattiin. Hyvä keli, alikäytävät olivat likaiset ja jokunen aurinkopaikka luisti huonosti, mutta muuten oli mukava hiihdellä. Olin sillä mielellä, että taisi olla tämän kevään viimeinen hiihto. Huomenna pitänen lepopäivän ja käyn leffassa, ja lauantaiksi luvattiin räntäsadetta. Alan suunnitella lenkkeilyä, kun pyörätiet ovat kohta sulat. Varmaan ehkä jo huomenna pistän lenkkarit jalkaan.

Uusi mutka taas

390 km koossa.

Nyt alkavat nuo teiden varsilla kulkevat yhdys- ym. ladut olla niin kuluneita ja likaisia, auringon sulattamia, että päätin suosiolla mennä autolla kunnon ladun ääreen. Ensin aioin Iinattiin, mutta sitten päätin mennä Haapalehtoon, koska siellä latu on parempi. Ja oli. Hiihdin Haapalehdosta 6 km Heikinharjuun, kävin kääntymässä tuossa Kuusamontien ylityksessä ja sivakoin takaisin. Palatessa oli vähän vastatuulta ja aurinkopaikoissa jo suojasi, mikä vähensi luistoa, muttei niitä paljon ollut. Oli mukava hiihtää, ja parkkipaikka oli taas täysi, mutta ladullapa oli hyvin tilaa.

Merellähiihtoneitsyys menetetty!

Vihiluoto

Kota Vihiluodossa. En käynyt sisällä. 

Ladut ja jäärata

Takaisin Oritkarissa

Koossa 378 km.

Olin menossa jo aamupäivällä Iinattiin hiihtämään. Hoksasin sitten pari asiaa, jotka piti hoitaa ensin kaupungilla ja sitten pieni mutka työpaikalle. Ruokakaupassakin piti piipahtaa. No, otin hiihtokamppeita osin päälle ja osin kassiin ja päätin samalla reissulla ajaa lopuksi ladulle. Kävipä sitten niin, että kassi oli täynnä monoja ja hiihtovaatteita ja aurinkolaseja ja hikikintaita - mutta sukset jäivät tällä kertaa kuistille. (Eilen olin nimittäin lähdössä hiihtämään, kunnes kuistilla huomasin, että Jussi oli mennyt autolla töihin, ja sunnuntaihiihdon päälle päätettiin jättää sukset autoon; eli en sitten päässyt hiihtelemään, enkä iltappäivällä enää kerennyt. Kun jo olin ulkokamppeissa, kannoin sitten puita liiteristä sisälle ja saunalle sekä hoidin vähän kompostia. Illalla kävelin Intiöstä kotiin, niin sain päivän liikunta-annoksen täyteen. Osin juoksinkin, missä oli sulaa, koska oli aika kylmä.)

No, hoidin nuo asiat, ja töissä joku suositteli merellä hiihtoa. Otin siitä sitten vinkin ja päätin käydä katsomassa, löydänkö Oritkarista ladun. Löytyihän se, ja siellä oli paljon muitakin hiihtäjiä. Eräskin pariskunta kertoi, että olivat jo yhden keikan tehneet, palanneet lahden kiertäen ja uudestaan Vihiluodossa, mikäli oikein ymmärsin.

Mennessä tuuli hiukan sivuvastaisesti, mutta latu oli ookoo. Palatessa oli sitten tosi mukava hujotella. Jäällä oli paljon sellaisia hiihtäjiä, joilla ei näyttänyt olevan mitään kiirettä, jokunen koirankin kanssa, ja sellaisia, joiden kasvojen väristä näki, että olivat olleet ennenkin. (Itse laitoin lähtiessä aurinkovoidetta.) Ladun vieressä on retkiluistelurata, ja näin pari luistelijaa sekä potkukelkkailevan pariskunnan. Yhdellä hiihtäjällä oli kaverina pyöräilijä, ja palatessa vastaan hölkkäsi jääradalla mies sauvoineen. Nastakengät vaan rapisivat jäätä vasten. 

Kohta lähden venäjäntunnille pyöräilemään, eli tulee sellaiset palauttavat liikunnat vielä tälle illalle. Jos sitten lämmittäisi saunan.

Huhtikuun kelejä

Nyt koossa 368 km.

Käytiin hihtämässä Haapalehto-Aalikkokangas-Kivikkokangas-Hiukkavaara-kiekka, 14 km. Oli mahtava keli, ihana ilma. Vaalantien varressa latu tosin oli jo tiepölyn ja kevätauringon raiskaama, mutta heti kohdissa, joissa jokin näreikkö suojasi latua, se oli oikein hyvä.

Tässä perässähiihtäjäni.

Eilen hiihdettiin Iinatissa 7 km, siis ilman takalenkkiä, kun oltiin menossa teatteriin. Minulla oli päivällä harjoitukset, ja piti ehtiä syödäkin välissä, niin oli tiukkis aikataulu. Olisi kyllä hienosti luistanut.

Eksymistä ja haasteita

347 km.

Kävin eilen Kempeleessä hiihtämässä. Muistelin, että siellä olisi kympin latu, mutta eihän siellä ollut. Lähdin siis 7,5 kilometrin ladulle. Oikeasti se kierteli siinä hiihtostadionin ympäristössä eestaas, mutta opasteet olivat hyvät. Kunnes tuli risteys, jossa oli opaste: stadion 1,4 km, Kokkokangas jotain, LInnakangas jotain. Laskin ajasta, etten millään ollut hiihtänyt kuutta kilometriä, mutten sitten tiennyt lähteä seikkailemaankaan mihinkään, joten palasin stadionille. Ajasta ja stadionin kartasta päätellen olin hiihtänyt reilut 5 km, mutten siitä kartastakaan ymmärtänyt, mitä kautta olisin saanut sen 7,5 km, ellen sitten olisi vielä tehnyt erikseen jotain reilun 2 km:n lenkkiä. Mutten halunnut enää sahata niitä samoja mutkia, joten kun oli auringossa tullut hikikin, niin päätin, että se sai riittää.

Aamulla kävin kaupungilla pyörällä ja illalla teatterilla, yhteensä mutkin jotain 15 km. Nyt pyöräily on täynnä haasteita: sulia kohtia, lösöä, jäisiä raiteita, silkkaa jäätä, rapakoita ja sulan jälkeen yhtäkkisiä jääkynnyksiä. Tänään vein auton korjaamolle, sieltä keskustan kautta kotiin, ja iltapäivällä taas hain auton: haasteellista pyöräilyä noin 9 km. Varsinkin meno Karjasillalle oli aika röpelikköä. Olisin käynyt hiihtämässä, mutta lapsi määräsi ruoanlaittoon ennen soittoharjoituksia ja studioon menoa, joten jätin hiihdon väliin. Iltapäivällä oli skumppatreffit Riitan kanssa.

Aurinkoisella joella

Käväisinpä 7 km:n mutkan joella ja Saarelan pellolta Vaalantielle asti. Koska lähdin tuosta Siwan kohdalta, niin katsoin kartasta matkaksi jo 7 km. Nyt koossa siis 342 km. Ei ihan viime vuoden tasolla (424 km), mutta ehkä tässä vielä sata kilometriä ehdin hiihtää, jos kelit pysyvät. Joella tuskin enää käyn, koska latu oli aika huono, ja sitä on hidas hiihtää. Nytkin meni tunti. Mutta sou not, enpä nyt enää ota mitään kamalaa tavoitetta. jatkan sitten sauvakävelen ja hölkäten, kun sulavat vielä vähän nuo tiet. Ajattelin vielä mennä pyörällä Intiöön harjoituksiin, mutta keli on kyllä aika haastava. Täytyy varata aikaa, ettei ole sitten kiire.
Pitäisi käydä hakemassa eräs autoon tilattu osa Kempeleestä, joten ajattelin vähän ottaa huomenna hiihtovälineet mukaan ja käydä siellä Kempeleen laduilla. Siellähän on eripituisia valita asti.
Hih, otin vahingossa toisen Jussin sauvan, joten olivat paripuolet, kun toinen oli pitempi. Ei se niin kamalasti haitannut, kun pidin pitempää joen puolella.
Poskiontelossa tuntuu jotain. Käyn aamulla lääkärissä vielä sitä näyttämässä. Eilen liikuin vain OYS:issä pyörällä. Iltapäivällä en jaksanut liikkeellä, kun siellä sairaalassa meni niin kauan. Kävin vielä illalla venäjäntunnilla ja kaupassa, joten päätin antaa itselleni luvan levätä. Mutta ihan mukava huomata, ettei nyt ole sellaista tarpomisväsymystä, vaikka toinen poskiontelo onkin tukossa.

Jatkuu

335 km. Tänään jo sujui helpommin. Hiihdin tosin vain viitisen kilometriä eli kävin tuolla Kaketsulla mutkan. Räkää tulee vielä reippaasti, mutta hiihto jo tuntui ihan mukavalta. Aamulla käytiin joella 45 minuutin kävelyllä, niin siksi päätin käväistä vain pienen hiihtolenkin. Kun tulin kotiin, sauna oli lämmin. Voiko tämän parempaa olla?

Hiihdin taas

Iinatissa 7 km, eli koossa 330 km. En nyt ihan pääse viime talven tavoitteeseen, kun tuli noita tauteja. Pelotti vähän nytkin lähteä, kun en ole paljon liikkunut. Eilen meni kaupungilla käppäillessä. Hain alennusmyynneistä hiihtoasua, mutta värimaailma ja hintamaailma ovat niin kummallisia nyt, etten sitten löytänyt, vaikka alennukset olivat 50 - 70 %. Perjantaina kävin Aleksin kanssa joella tunnin kävelyllä kuitenkin, mutt akun tiistaina oli tiputus, niin on ollut tässä vähän toipilasaikaa taas.
Jussin kanssa käytiin tosiaan Iinatissa, mutta otin aika rauhallisesti ja annoin Jussin mennä omaa tahtiaan. Samassa ajassa Jussi hiihti koko kympin kuin minä tuon seiskan. Tunsi, ettei oikein elimistö ole hiihtokunnossa: vasta loppumatkasta alkoi kulkea. Paitsi että pito ei ollut niin hyvä kuin luisto, tai siis luisto olisi ollut aivan mainio, mutta nanot eivät juuri pitäneet. Ja puolivälissä matkaa alkoi mono hangata varvasta tuosta vakipaikasta, niin että siihen tuli rakko, joka puhkesi. Mutta pääsinpä taas ladulle. Kesäaika tekee illat valoisiksi. Kohta saunaan.

Joen yli

Kävin rauhallisella kävelyllä 45 min Oulujoen hautausmaalla. Hassua, kun tuo tällä puolen oleva katu, joka menee venevalkamaan (ennen mattolaiturille), on nimeltään Kirkkotie, ja sama jatkuu toisella puolella jokea. Ennen ihmiset ovat kulkeneet kirkkoon veneillä joen yli. Nyt sinne pääsee tietysti jäätä pitkin.

Toisen puolen latu näytti hyvältä. Aurinko paistaa, on kaunis maaliskuun päivä. Jos en huomenna, niin ehkä ylihuomenna uskallan hiihtimille. Viime talven saldoon en pääse, kun tuli näitä lepoviikkoja sairauksien takia, ja just hiihtolomalla, kun olisi ollut kaveri pitemmille reissuille.

Illemmalla pyöräilen vielä Intiössä, eli toipilaspäivän hyötyliikunnat tulevat tehtyä.

Suunnittelua

Kävin iltakävelyllä päivänvalon hiipuessa ja katsastamassa lähiladut. Lämykän latu näytti hyvältä, vähän roskaiselta, mutta jokilatu oli kulunut. Haaveilen pääseväni ladulle loppuviikosta. Mutta tuli tälle päivälle nyt liikuntaa kuitenkin vielä.

Pieni lisäys vielä viime viikonloppuun: Oltiin viihteellä perjantaina - siis ihan stand-up-esitykseen mentiin, mutta törmättiin nuoriin kamuihin, jotka hukuttelivat Tähteen bailaamaan. Vaikka olin vielä hiukan tukossa päivällä, oli kiva huomata, että jaksoin tanssia itseni hikeen.

Uusi alku

Tässä on mennyt kolmisen viikkoa luvattoman vähällä liikkumisella tuon poskiontelojutun ja flunssan takia. Sunnutnainakaan en sitten päässyt liikkeelle, vaan tuli lepopäivä. Eilen huhkin saunan siivouksessa ja illalla vähän näytelmäharjoituksissa, jonne myös pyöräilin, koska auto on korjattavana. Eli hyötyliikunta tuli kyllä eilen kokoon. Tänään on taas sytostaattitiputus (viimeinen!), joten se tietää muutamaa väsymyspäivää. Jos jaksan, pyöräilen illalla venäjäntunnille.

Mutta uusi alku häämöttää: Töissä on taas herätetty henkiin kuntoklubi, joka kirjaa huhtikuun ja toukokuun; sitten on luvassa jokin kiva yhteinen illanvietto. Minäkin sain kirjauslistan ja printtasin sen itselleni. Jussi ilmoittautui Tervamaratonin puolikkaalle toukokuun lopussa (työnantaja maksaa); se pähkäili, menisikö kympille, jonka se juoksi viime vuonna, vai puolikkaalle. Minä sanoin, että ilman muuta puolikkaalle, kymppihän on sille pässinlihaa jo. Itse aion treenata myös sitä varten ja osallistua tietysti, jos vaan olen kevään treenikunnossa. Viime syksynä puolimaratontreenini kun tyssäsi kesken.

Aloitan hölkän, kun hiihtokelit loppuvat. Nyt on ollut jo muutamia päiviä plussan puolella, mutta maaliskuun yöt ovat olleet kylmiä, joten vielä voi hiihtää.

Eipä ole kulkenut

Kun poskiontelo-oireet alkoivat toeta, karheus siirtyi kurkkuun, joten olen viihtynyt sohvapottuna ja keskittynyt lepäilyyn ja lääkitykseen hunajan, valkosipulin ja mustaherukkamehun voimin. Kun viime sunnuntaina suunnittelin, että maanantaina jo voisin lähteä ainakin pitemmälle kävelylle, niin sitten iskikin fllunssa ja kuume. Sohvalta olen ihaillut upeita, muutaman pakkasasteen aurinkosäitä, mutta lohdukseni ihmiset ovat valitelleet tuulen purevuutta. Siinä meni loppuviikko, ja niinpä tiputuskin siirtyi. Eilen käytiin kauppareissulla kävelyllä ja illalla, kun teatterissa tapaamamme nuoret ihmiset houkuttelivat meidät Tähteen, niin hiet irtosivat sitten tanssilattialla aika tehokkaasti. Vähäinen tukkoisuuskin tippui hien mukana sinne.

Tänään jo vähän suunnittelin hiihtoa, mutta kun tässä on huhkittu siivoamalla ja pyykkäämällä, niin taitaa jäädä. Laitoin sämpylätaikinankin nousemaan. Joskus on pakko keskittyä kotihommiinkin.

Pötköttelypäiviä

Selvisipä syy siihen, miksi hiihto ei ole sujunut: poskiontelotulehdus. Sain antibioottikuurin ja koska nyt on aikamoisia pakkasiakin, niin tuleepa luonnostaan lisää pötköttelypäiviä. Kävelin tuossa aamupäivän pakkasessa reilut neljä kilometriä, kun vein auton huoltoon Karjasillalle. Iltapäivällä toinen reissu, kun haen auton. Bussilla menisi ihan sama aika, ja sää lauhtuu iltaa kohti. Ei palellut nytkään. Aamulla oli 24 pakkasastetta, nyt on 16, ja eilen ainakin lauhtui tuonne kympin tienoille pakastuakseen taas illalla.

Mutta se markettiin tiputtamani nahkakintaan sain sieltä infosta takaisin. Jee!

Hukattuja hansikkaita

Hiihtelin joella yhteensä 7 km. Nyt koossa on siis 323 km. Kuvia ottaessani tippui valkea puuvillahanska, ja vaikka palasin sitä etsimään, en löytänyt. Harmillista, sillä puuvillahanskat ovat hyvät hiihtokintaissa. On minulla toisetkin, mutta nämä ovat paremman malliset. Lauantaina hävitin nahkakintaan markettiin. Hyvät autolla-ajokintaat nekin. Nyt on siis hukattujen hanskojen ja kadonneitten käsineiden viikko.

Ei ollut tänäänkään nautinto hiihtää, enemmän puurtamista. Ehkä minulla on tuolla poskiontelossa jotain ylimääräistä, joka väsyttää, tai sitten solumyrkyt alkavat nyt viedä voimia.

Miksi juuri hiihto?

Joku kysyi minulta, miksi olen valinnut lajikseni juuri hiihdon. Itse asiassa en ole sitä valinnut niinkään, pikemminkin löytänyt. Onhan minulla muitakin lajeja: itämainen tanssi, tanssi yleensä, jooga, pyöräily, sauvakävely, parina viime vuonna hölkkäkin, vesijuoksu, hydrobic, uinti - ainakin. harkitsin sairasloman alussa kuntosaliakin, vaikken siitä koskaan ole kamalasti pitänyt, mutta minulta on kielletty kaikki sisälajit, joissa liikkuu paljon (ehkä flunssaisiakin) ihmisiä. Tanssimassa silti varmaan kävisin, mutta kun menin mukaan tuohon näytelmään, niin jäisi liikaa tunteja käyttämättä. Syksyltä on kuusi tuntia jemmassa vielä. Talvisaikaan hiihto vaan on luontevampaa kuin lenkkeily, varsinkin kun ei ole nastallisia lenkkareita. Ja pimeänä aikana ulkoilu on keskipäivällä vaan niin harvinaista ja virkistävää, ettei huvittaisikaan lähteä sisätiloihin hikoilemaan. Nyt on ollut niin hyvä hiihtotalvi.

Mikä muu olisi sitten talvinen ulkoilulaji? Laskettelumäet ovat kaukana ja kalliita, pulkkamäessä jos yksin huhkisin, niin luultaisiin hulluksi - eikä se yksin olisi kivaakaan. Luistelu, no joo, mutta päivällä kentillä on koululaisia, enkä nyt niin kentän kiertämisestä välitä. Varpaat paleltuvat myös äkkiä. Retkiluistimiahan minulla ei ole. Ei ole lumikenkiäkään, mutta voisi vuokrata Suomen ladulta... Tässä lähellä vaan ei ole sopivia maastoja.

En vaan keksi muuta kuin hiihdon. Se vaan on hyvää kokovartaloliikuntaa, ja samalla voi katsella lumisia puita. En ole hyvä hiihdossa, vielä huonompi voitelussa (paitsi on ne nanot, jotka eivät tänään oikein pitäneet eivätkä luistaneet), mutta pentuna hiihto oli tapa mennä talvella kouluun tai naapuriin, tapa viettää aikaa veljien kanssa, ottaa riskejä mäissä, olla ulkona.

Mikä muu laji se sitten voisi olla?

Tahmea kymppi

Hahahahahahah... Minä en hiihtänyt Tervahiihtoa, mutta vakihiihtokaverinii hiihti 38 km. Olen vaan maannut kotona koko hiihtolomaviikon, en juuri edes kävelyllä käynyt, en läheskään joka päivä. Viime sunnuntain hiihto taisi olla liian kova noin äkkiä tiputuksen jälkeen, sillä olin maanantaina kamalan väsynyt, ja illalla iski kymmeneltä jo uni, mutta ennen kuin ehdin sänkyyn, tuli pää kipeäksi ohimon takaa - ja kun mulla ei koskaan ole pää kipeä. Sain pari tuntia nukuttua, sitten puolenyön aikaan taas heräsin pääkipuun, otin särkylääkkeen, ja sitten sain yön nukkua. Mutta seuraavan päivänkin oli sellainen pääkipuorastus, ja se sitten loppuviikoksi sijoittui tuonne poskiontelon tienoille tunteeksi, että siellä on jotain. Eilen iltasella otin Duactin, ja nyt ei ole enää tuntunut. Käytiin keskiviikkona Vihannissa, mutta aikataulusyistä ei otettu sinnekään suksia mukaan, loppuviikko meni muka muissa kiireissä.

Jussi on hiihtänyt hiihtolomaviikolla sen minun uhkaamani satasen, kun se eilen urakoi pakkasessa tervahiihdon, mutta minä pääsin ladulle vasta tänään, Iinatin kympille. Oli kyllä puurtamista: ei oikein luistanut, lipsui nousuissa, elimistö ei oikein sulanut hiihtoon. Aikaakin meni pitkästi toista tuntia. Ei ole noin raskasta hiihtoa ollut tänä talvena. (Ohitettiin me silti muutamia vielä hitaampia hiihtäjiä.)

316 kuitenkin nyt minulla koossa.

Hiihtolomahiihtoa

Tässä tuli muutama kävelypäivä: vesisadepäivä, leipomispäivä, lukupäivä, tiputuspäivä ja tiputuksen jälkeinen lepäilypäivä, joka oli myös aamupakkaspäivä (-20 astetta). Mutta tänään piti tietysti sitten lähteä testaamaan kuntoa, kun aurinko paistoi seitsemän asteen pakkasessa. Kierrettiin Haapalehto-Aallikkokangas-Kivikkokangas-Hiukkavaara-latu myötäpäivään tällä kertaa. Se tuntui ihan eri ladulta eri suuntaan. Koska olin vielä vähän toipilaana tiputuksesta, en jaksanut pitää vauhtia, ja meni tunti ja 40 minuuttia. Kerran pysähdyttiin nauttimaan vähän suklaata, siinä Kivikkokankaan viittojen kohdalla. Jos huyomenna olisi sitten jo reippaampi olo ja vauhti, vaikka onhan se 14,2 km ihan hyvä retki.

306 kilometriä koossa.

Pieni mutka joella

Tein pienet nuoskalumityöt, huolsin kompostia, tein pihalle jäälyhdyn - ja totesin, ettei minusta ole jäätaiteilijaksi -, siivoilin, tein imurin puolivuotispuhdistuksen, ja kävin aurinkoisella joella hiihtämässä mutkan. En kääntynyt Saarelan pellolle, vaan jatkoin eteenpäin minuuteissa puolisen kilometriä. Siinä oli vain yhdet suksenjäljet, ei siis kovin hyvä luisto, mutta tuo käytetympi latuu luisti hyvin.

Aurinko paistaa, ja palatessa lumet olivat tulleet kuistin lasikatolta alas. Eli se tiesi lihaskuntoharjoitetta siihen hiihdon päälle.

292 km koossa.

11 km lisää tänään

Aurinko paistoi, keli oli nollassa, luisto suht hyvä. Kävin Iinatin radan lyhyemmän pätkän ja Ellinmaan. Piti vaan mennessä kävellä vähän pitemmäksi, kun on nyt tuo kaupungin puunkaatosouvi tuossa lähimetsässä. Moottorisaha soi ison puun juuressa, joten en uskaltanut mennä sinne alle.

287 kilometriä. Olen noin 50 km edellä viime vuoden vauhtia. Mietin, että jos ottaisi hiihtoloman tavoitteeksi kerätä 100 km, jos vaan sää on sopiva. Voisi tehdä vähän pitempiä lenkkejä. Perjantain tai alkuviikon tiputus tosin vöähän rajoittaa jaksamista, mutta loppuviikosta kyllä menee jo. Ja pikku lenkkejä voi tehdä kyllä heti tiputuksen jälkeenkin, kun ei pidä vauhtia.

Tänään hiihdettiin taas

Tuli pari välipäivää liikkumisiin. Perjantaina olin väsynyt, niin sallin itselleni lepopäivän, koska tiesin lauantaina olevan pitkän ja touhukkaan päivän: aamulla kauppaan, äidille kiukaan ostoon ja itselle myös, sitten ruoan laittoon ja Kemiin kuskaamaan itsemme ja pari rokkaria, teatteriin (Erkki Saarela, Mysteerio Buffo), sitten syömään ja Coronarockiin, siellä kuudesta yli yhdentoista, We See Dead People viimeisenä.

Tänään heräsin suht reippaana, ja yhden aikaan lähdettiin kiertämään Hiukkavaara-Kivikkokangas-Rannanperä-Haapalehto-latu. Oli upea keli, aurinko paistoi, aste tai pari pakkasta. Auto oli parkissa Haapalehdossa. Meni puolitoista tuntia.

14,2 kilometriä lisää eli 276 kilometriä on nyt kasassa.

Lapsuusmaisemissa

Olin käymässä äidin luona vanhassa kodissa ja lähdin kiertämään kylän ladun. Kävelin ensin naapurissa asuvan velipojan roskalaatikoiden taakse, josta meni tämä muutaman kymmenen metrin ura, Pekan tekemä, ladulle. heti tuli lapsuus mieleen: Tässä meni ennen vanha tie, jota juostiin ja pyöräiltiin kaiket kesät. Kerran tässä mäessä leikittiin Arjan kanssa sellaista, että juostiin mäki silmät kiinni alas. Päädyttiin tietysti raviin ja kaaduttiin kivikkoon. Mulla tuli iso reikä sukkahousuihin, Arjalle muistaakseni tuli reikä ihoonkin, niin että veri valui, ja mentiin itkien äidin luo. Yritin peitellä sukkahousujen reikää vetämällä hametta alaspäin, mutta eihän se oikein onnistunut.

Haukilammen rämettä. Joku mies tuli vastaan tuossa kohta, sanoi terve, mutten minä sitä tuntenut - ehkei sekään minua. Muutama sana vaihdettiin, kysyin, mistä latu kylän kohdalla menee. Se sanoi, ettei latu nyt menekään Haukilammen kankaalta, koska sinne oli kaatunut puita. Minua hiukan harmitti, koska olen siitä latuosuudesta nimenomaan tykännyt.

Nämä ovat niitä maisemia, jotka minulle ovat aina oikeimpia. Ei voi sanoa, että kotikylällä olisi mäkistä, mutta just tämä rämeen ja kankaan vaihtelu on mukavaa. Nousut ovat loivia mutteivät pitkiä, laskut samoin tai sitten on semmoista hauskaa kumpuista, paitsi nyt ei niin ollut, kun ei menty sinne Haukilammen kankaalle.

Tätä kuvaa ottaessa multa tippui huivi ladulle, mutta onneksi huomasin sen ihan muutaman metrin hiihdettyäni, niin ei tarvinnut palata pitkästi takaisin.

Möykkylää. Vasemmalla vanha Möykkylän talo, jossa ei ikinä minun muistini aikana ole kukaan enää asunut. Se on ollut aikanaan iso talo, ja minun isäni äiti on aikanaan tullut sinne karjakoksi Kainuusta. Sen oikealta näkyvä vaalea rakennus oli koulu, jossa minä opipn lukemaan eli kävin ekat kolme luokkaa. Se oli yksiopettajainen, kolmiluokkainen koulu, oppilaita minun aikanani enimmillään 12 ja vähimmillään 7, ja minun päästyäni kolmoselta se lakkautettiinkin. Nyt koulu on kylätalona.

Tämä Möykkylän vanha sauna oli niin kuvauksellinen, että oli pakko ottaa kuva. Oli jännä nähdä noita taloja pellon ja metsän puolelta, kun pentunakin olen enemmän niitä katsellut tieltä päin. kaikkia en tunnistanut, ja olihan sinne uusiakin taloja tullut.

Tuonne koululle on kotoa kaksi kilometriä, ja koska latu ei paljon kierrellyt, niin taisi se jäädä siihen neljään kilometriin. Oli minulla muka kello mukana ja lähtöaika merkattu, että voin arvioida pituuden, mutta pysähtelin ottamaan noita kuvia, niin ei siitä voinut mitään arvioida.

Eli sovitaan neljä = 262 km yhteensä.

Latukartta - nix!

Kävin eilen keskustassa melkeinpä ihan sen takia, että saan tuoreen latukartan. Nouwei, se sama neljä vuotta vanha kartta oli vain olemassa. Kyllä tehdään kaiken maailman tekomericitytunturirakenteita pitkin kaupunkia, mutta kun täällä olisi hyviä murtsikkamaastoja paitsi paikallisille niin miksei hiihtolomalaisturisteillekin, mutta kun niistä ei saa tietoa edes kaivamalla - saati että niitä mainostettaisiin. Aamuradiossa tuli lähetys Iinatin ladulta: siellä on arkena 1700 hiihtäjää (tai hiihtokierrosta), viikonloppuisin tuplamäärä. Voisi tasoittaa muillekin laduille, kun niistä olisi tietoa. Iinattiin moni tulee autolla, ja meiltä on melkein sama, meneekö tois puol jokke vai Kaukovainiolle, jos kerran autolla lähtee. Uusi latu, jossa on vähemmän hiihtäjiä, on muuten hauskempi kuin satoja kertaa nuohottu Iinatti.

Kävin myös hiihtämässä, joen kautta noin kilometrin päässä Kiekon majalta, eli semmoiset 11 km tuli lisää. Kiekon majan latu oli vasta ajettu: menosuuntaan olin eka hiihtäjä neitseellisellä ladulla. Palatessa tosin hoksasin, että hiihdetympi ura luistaa paremmin, ja ehkä siksi ihmiset olivat hiihtäneet vasenta latua.

Tänään on 20 astetta pakkasta ja minulla kamalasti muuta puuhaa, niin en ehtisikään. Lähden iltapäivällä äidin luo vahtimaan sen leikkauksen jälkeistä yötä, ja otan hiihtokamppeet mukaan. Jos huomenna pääsisi lapsuusmaisemiin suihkimaan.

En toissapäivänä muistanut mainita, että näin pienlentokoneen lähtevän joen jäältä. Se oli semmoinen vesitaso, voi onko se talvella sitten jäätaso tai lumitaso?

Eilen yksi mies antoi minulle tietä jokiladulla ja jäi sitten porisemaan. Puhuttiin siitä asuntovaunukahvilasta, joka ennen oli jäällä, ja se kojun pitäjähän myös ajoi ladun aina joelle, kun säännöstelyn takia ei kaupunki enää sitä tee. Mutta kahvilan pitäjä kuoli jokunen vuosi sitten, joten nyt joen varressa on vain taidekahvila, joka on noin 200 metrin päässä sivuun ladulta. Menen minä vielä siellä käymään, mutta eilen en vielä ehtinyt.

258 kilometriä plakkarissa, ainakin.

PS. Otin selvää tuosta uudesta Kivikkokangas-Rannanperä-ladusta, jonka itse nimesin Aalinkankaan laduksi. Se uusi osuus on kuulemma 9 km, joten yhteensä viime sunnuntain kierros oli 14,2 km. Netistä löytyi kartta, joten voin nyt paikallistaa ladun ja piirtää omaan karttaani. Tuo 258 km pitää siis kutinsa, kun en noita parinsadan pätkiä nyt erikseen laske. Välillä menee yli, välillä jää alle.
Nyt pakkasta on enää 10 astetta, mutta taidan silti pitää lepopäivän. Ehkä käyn kävelemässä.

Hiihtelenkö itärannikolla?

Kuuntelin hiihdellessä radiota ja säätiedotuksia: länsirannikolla ja etelässä tulee lunta, pohjoisessa pilvistä tai puolipilvistä poutaa, Lapissa voi pilvipeite rakoilla iltapäivällä. Oulussa on aurinko rävöttänyt siniseltä taivaalta aamusta asti, joten missä ollaan? Pohjoista ollaan, joo, kehien näkövinkkelistä, mutta Lappia ei missään nimessä; on loukkaus lappilaisia kohtaan väittää Oulua Lapiksi, vaikka sitä joskus ainakin virne suupielessä kehäteiden rajoittamilta kuuleekin. Oulu toisaalta on rannikolla ja idempänä kuin Helsinki, niin ollaanko me itärannikolla?

On tosiaan niin kaunis ilma, että piti lähteä ladulle. Menin joelle, jossa auringosta saa kaiken irti.

Sitten jatkoin joen yli Saarelaan. Kuvassa kaunis pertsalatu pellolla, taustalla Markkuun mökit. Taivaanranta meni vinoon näköjään, kun silmälasit huurussa pakkasessa kaivelin kännykkäkameraa taskusta ja räpläsin kuvaa. Yritin saada tähän toiseen suuntaan ottamani kuvan - jossa taivaanranta on suoremmassa -, muttei se onnistunut. Joten kun välillä hukkasin tämän luonnoksenkin, niin laitoin sen erikseen Saarelaa-otsikolla. Kuvat ovat kivoja, vaikkei jokainen olisikaan ihan suorassa.

Tein saman noin yhdeksän kilometrin keikan kuin viime viikolla jonain päivänä, oliko sunnuntai. Eilen tuli uutta lunta, ja kun nyt oli pakkasta kuitenkin se 8 - 9 astetta, niin nanot eivät ihan liukkaasti luistaneet. Mutta hiki tuli ja aurinko paistoi. Saarelan pellolta, mistä lähtee ajettu latu, oli vain yhdet pertsa- ja yhdet vapaat jäljet, joten sain hiihdellä ihan tuoreilla urilla.

Ehkä todellakin ollaan itärannikolla, ainakin tänään, sillä törmäsin epäoululaiseen ilmiöön: ihmiset tervehtivät ladulla, ja pari ihmistä pysähtyi vaihtamaan jokusen sanankin. Yleensä tähän tervehtimiseen törmää Lapissa, korkeintaan Rukalla muutamat sen tekevät.

Noin 247 kilometriä nyt.

Saarelaa

Aalinkankaan latu korkattu

Nimetään latu vaikka niin, vaikkei siellä semmoista paikkaa ollut tunnistettavissa, vain noita viittoja. Ajettiin Jussin kanssa autolla Hiukkavaaran parkkipaikalle ja lähdettiin Vaalatien suuntaista latua pitkin kohti Saarelaa. Siitä lie ollut 3-3,5 km Saarelan ladun risteykseen, sitten ehkä kilometrin verran tai reilu sinne kyltille, josta oli 9 km Haapalehtoon ja sieltä taas kilometri Hiukkavaaraan. Aikaa meni noin puolitosta tuntia. Lenkistä lie tullut siis 14-15 km. Keli ja latu olivat hyvät, niin että mentiin ihan suht hyvää vauhtia. Kun käyn keskustassa, haen tuoreen latukartan, niin saan siitä sitten tarkempaa tietoa. Nyt siis koossa 238 km ainakin.

Jaksoin!

Tänään on ollut hyvä päivä, joten lähdin ladullekin. Sunnuntaina näin tuolla tois puol jokke salaperäisen uuden ladun, joka lähti suorassa kulmassa Kiekonmajalle menevään latuun nähden. Koska tuossa lähimetsässä oli eilen metsätyöt käynnissä ja poluilla havuja ja pikkuoksia, niin päätin lähteä joelle ja jos jaksaisin, niin katsomaan, minne se uusi latu menee.
Niin hiihdin ja niin hyvin luisti, ei ottanut tuuli pahasti, oli pilvistä mutta vain nelisen astetta pakkasta, oikein oli hupaisa hiihdellä. Kun pääsin sille uudelle ladulle (jota en siis ollut sunnuntaina löytänyt meidän latukartasta), huomasin sen olevan valaistu. Tosi hyvä latu, vähän hiihtäjiä - kun Iinatti pakkaa olemaan ruuhkainen ja kulunut.
Hiihtelin metsäisellä ladulla. vasemmalla näkyi kaivinkoneita ja jotain alkavaa rakennusmyllerrystä - liekö ollut Hiukkavaaran asutusaluetta -, katselin kellosta ja arvioin hiihdettyä matkaa. Kun tuntui hyvin luistavan, niin päätin kokeilla saada kokoon sen pari kilometriä sitä latua, jotta saisin kaikkiaan 10 km. Lopulta huomasin vastaan tulevan kyltin:

Olin aivan ihmeissäni: mielestäni Haapalehto jäi kilometrin tai pari vasemmalle siitä Kiekonmajan ladun risteyksestä, ja Auranmajahan on aivan eri suunnalla... Melkein tuon kyltin kohdalla toisella puolella oli kyltti "Kivikkokangas 0,3 km", enkä siitä tai Aalikkokankaasta ole koskaan kuullutkaan.
Hiihdin tuosta vielä eteenpäin jonkin matkaa, että sain sen pari kilometriä täyteen, ja palasin sitten kotia kohti.
Kaikkiaan reissuun meni puolitoista tuntia, merkkaan siis sen 10 km.
Latukarttamme näkyi olevan vuodelta 2009, joten toki uusi latu on ehditty tehdä. Netti ei tiennyt Aalikkokankaasta Oulussa yhtään mitään. Kaupungin latureittiluettelossa toki oli Aalikkokankaan reitistö, oliko peräti oli 200 km latuja, muttei niistä ole karttoja, eikä Google sitä luetteloa löytänyt. (Siellä oli muuten Ellinmaan kierros merkattu 1 km:n pituiseksi, ja se kuulostaa realistiselta.) Nämähän täytyy löytää! Pitää hankkia heti uusi latukartta. Jos ei joella viitsi hiihtää (ja kun ei pysty), niin autolla voi mennä toiselle puolelle ja kiertää tuon Haapalehdon lenkin. Riitta, joka asuu Ala-Haapalehdossa, oli tuon ladun löytänyt myös ja sanoi kierroksen olevan kymmenisen kilometriä. Tai voi hyvänä viikonloppuna tilata kyydin Auranmajalle ja hiihtää sieltä reilut 20 kilometriä kotiin, tilata sauna matkan varrelta.
Jee, aina sitä oppii jotain uutta!

Ja nyt on koossa minulla 224 kilometriä.

Ihannekelit

Eilen ja tänään on ollut aivan upea sää, aivan ihannehiihtokeli. Mutta eilen oli niin kutvo-olo ja väsymys, etten jaksanut kuin vasta ihan illalla käydä tekemässä hienoiset lumityöt. Luin ja levähdin koko päivän. Tänäänkin vielä kiersi mahassa ja väsytti. Kävin aamupäivällä mutkan viemässä tyttären kaupungille ja samalla kaupassa, mutta sitten olin niin poikki, että piti mennä sänkyyn lukemaan ja päälle vielä unosille. Yhden jälkeen rupesin miettimään, jaksaisinko käydä mutkan hiihtämässä, kun oli niin nätti auringonpaistekin lopulta aamupäivän pilveilyn jälkeen. Niin lähdin vähän ennen kahta, hiihdin Iinatin ladulle ja takaisin ja Raksilaan päin pikku mutkan, niin että sain viisi kilometriä täyteen. Keli oli aivan mahtava, mutten olisi jaksanut enempää. Toipilas on toipilas, ei auta. Harmi vaan, kun nämä ihanat ilmat menevät nyt, kun niitä pyryjä ja pakkasiakin varmaan vielä riittää.

Mutta. Eilen laskeskelin noita viime talven hiihtoja, kun olen ihmetellyt, että miten kerkesin saada 600 km täyteen. Enhän minä hiihtänyt kuin 502 km! Varmaan jokin näkömuistiharha tuo sata ylimääräistä kilometriä. Eli saman tien pudotan oman tavoitteeni tuohon 500:n ylittämiseen. Enkä siitäkään aio stressiä ottaa, kun näköjään nuo tiputukset vievät kerta kerralta enemmän toipumisaikaa.

Nyt siis 214 kilometriä täynnä, ja olen hyvinkin viime talven vauhdissa.

Uusia latuja

Torstai oli niin kiire päivä, etten ehtinyt hiihtämään: aamupäivällä pitkään nukuttuani vein tytön töihin ja kävin kaupassa, sitten iltapäivällä verikokeessa, neljältä pojan kanssa kirjaostoksilla, ja illalla piti ajaa Vihantiin sovittamaan tyttären vanhaintanssipukua. Olisi jossain välissä ollut tunti aikaa hiihtää, mutten kerta kaikkiaan jaksa ottaa sellaista minuuttiaikataulua nyt, kun oikeasati olen sairaslomalla ja toipilas tms.

Perjantaina oli tiputus, ja kävelin toki sairaalaan ja takaisin. Illalla kävin vielä ihan pienellä kävelyllä sen verran, että poikkesin jokirantaan katsomaan, olisiko sielä latu. Oli siellä reunassa sellainen perinteisellä hiihdetty mutta ihan kunnolliselta näyttävä ura. Jes, sehän pitäisi testata! Eilen en vielä jaksanut, kun olin koko päivän sen verran huonovointinen. Kun Jussi illalla ajoi Iinatin ladulle, lähdin kyytiin ja kävelin sieltä sen pari kilometriä kotiin, että toki sain päivittäisen hyötyliikunnan ja hiukan raitista ilmaa.

Mutta tänään päätin lähteä testaamaan jokiladun. Oulunsuun kirkon kellot joikuivat, kun yhden maissa lähdin. Latu oli ihan ookoo, välillä hiukan jäinen, mutta muuten oli nin hyvä keli ja sää, että oli mukava hiihdellä. Vihannin vaarojen kasvattina en pitkään aikaan ymmärtänyt joella hiihtämistä: tasaista, tasaista, tasaista, tuulista. Mutta jossain vaiheessa huomasin joen avaruuden viehätyksen, kevätauringon paisteen ja ihanat jokivarren maisemat. Harmi vaan, että tuo vedenpinnan nostaminen ja vaihtelu on tehnyt sen, että hiihtokausi jäällä on aika lyhyt, ja paras kevät menee jo heikoille ja vetisille jäille. Nyt, kun joella ollut kahvilamaja lopetti (pitäjä kuoli kai pari talvea sitten), niin ei sinne ole enää tehty kunnon latuakaan. Myös tuo bensankäryinen moottorikelkkaliikenne pilaa ulkoiluelämystä.

Merellä en ole muuten vieläkään koskaan hiihtänyt. Kerran yritettiin, mutta joku jäältä tuleva hiihtäjä sanoi jään olevan niin möykkelöinen, että lähdettiin jonnekin muualle.

No, latu myötäili jokivartta, ja Saarelan kohdalla se poikkesi vanhan tavan mukaan pellolle ja joen toista puolta linjalla kulkevalle oikealle ladulle. Se latu vie Kiekon majalle (joka paloi monta monta vuotta sitten, mutta siellä me aloiteltiin aikuisiän hiihtoharrastustamme kolmen kilometrin ladulta) ja edelleen Sankivaaraan. Sitä latua oli kiva hiihtää, kun se oli hyväkuntoinen ja oli vähän hiihtäjiä. Hiihdin Valkiaisjärven tielle asti ja sitten palasin takaisin. Joella hiihdin tuonnimmaista  rantaa osan matkaa, mutta se latu oli jäisempi. Taidekahvilan kohdalta tulin sitten tälle puolelle. Pitäisi ottaa kolikoita mukaan ja käydä siellä taidekahvilassa ihan uteliaisuudesta ja kannatuksen takia, kun joku viitsii niitä kylttejä joelle laittaa ja ilmeisesti kahvejakin keittää - ja ehkä sieltä saa jotain sellaistakin, jota mitä juon. Ja taidetta on aina mukava katsella.

Minulla meni aikaa tunti ja kymmenen minuuttia. Olisin mieluusti ajan mukaan merkinnyt saldoon kymmenen kilometriä, mutta kun rupesin kartasta tarkastamaan,niin ei siitä tule kuin yhdeksän, ja siinäkin on puoli kilometriä suksien kanssa kävelyä.

Eli nyt on kasassa 209 km.

200 täynnä!

Olin eilen niin väsynyt hiihdon jälkeen, ja nukuin viime yönä huonosti - nuohoojan takia piti nousta ylös ennen yhdeksää -, että päätin olla tänään itselleni armollinen ja vaikka laistaa koko hiihdon, jos siltä tuntuu. Tänäänkin pitää säästää virtaa illan näytelmäharjoituksiin. No, katsoin aamupäivällä romanttista leffaa (tuttuja New York -näkymiä ja ihania Italian maisemia, Kirjeitä Julialle), vein välillä tyttären töihin ja kävin kaupassa ja katsoin leffan loppuun. Kello oli kaksi, ja kun tuo 200 km oli viittä vaille valmis, niin päätin käydä ihan pienellä, rauhallisella hiihdolla, siis viiden kilometrin pyräyksellä.
Hiihdin tuonne liittymäladulle, ja kun siitä oli kyltin mukaan Raksilaan 2 km, niin päätin käydä sen mutkan sivakoimassa, ihan vaihtelun vuoksi. Latu meni Laanaojaa myötäillen sen ja Kainuuntien välissä,ja ioli hauska katsella niitä samoja maisemia, joita olen vuodet katsellut lukuisia kertoja pyörätieltä tai autosta, vähän toiselta kantilta. Latu oli hiukan omituinen: välillä oli kaksi uraa, sitten toinen loppui yhtäkkiä ja jatkui toisessa reunassa. Tuli sellainen olo, että latu on lähinnä luistelijoita varten.
Keli oli mainio ja talvipäivä kaunis. Hopeinen aurinko paistoi ohuen pilviverhon takaa. Tuossa reitin varrella oli paljon koivuja, joista pidin vaihteen vuoksi, kun Iinatin latu on enemmän havumetsäinen.
Ennen kuin käännyin kotiin päin, vastaan tuli maastopyöräilijä ladulla! Käyhän se niinkin.
Jos Ouluhallille tosiaan oli siitä risteyksestä kaksi kilometriä, niin tuli minulle reilusti se viisi kilometriä, kuusikin (koska hölkkäsin syksyllä risteykseen kotoa kymmenen minuuttia, mikä tekisi toista kilometriä), mutta koska tuo tasaluku on niin makea, niin lasketaan viisi. En viitsi joka sataa metriä laskea, joten jossain toisessa välissä voi jäädä vajaaksi. En vieläkään oikein tiedä tuon Ellinmaan lenkin pituutta. Olen sen nyt laskenut kilometriksi tai reiluksi, jos niin on ollut tarvis.

Ja kymppi lisää

Ei tässä jouda viettämään sairaslomaa, kun on koko ajan muita aktiviteetteja. Aamupäivällä mentiin liukkaalle ajoradalle jarruttelemaan, haettiin palatessa pitsat, ja kun aurinko paistoi niin kauniisti muutaman asteen pakkasessa, oli hiihto koko ajan mielessä. Tytär piti viedä kapelle kolmen aikaan, joten hiukan pitsaa sulateltuani laitoin hiihtokamppeet päälle, pakkasin sukset ja sauvat autoon ja ajoin kaupungin kautta Iinatin ladulle.
Laitoin varsin kellon ranteeseen takin hihan päälle niin, että saatoin seurata kilometrivauhtia. Alkumatkasta meni 7 minuuttia, kun se on loivaa nousua ja meinasi hiukan lipsuskella, nelosen ja vitosen väli - joka on aina tuntunut muita kilometrejä lyhyemmältä ja onkin siten pientä myötälettä - meni kuudessa minuutissa. Ellinmaan reissuunkin meni se seitsemän, vaikka matkasta suuri osa on huikeaa laskua; nousut ovat sitten saksausta.
Koko reissuun meni tunti ja kaksi minuuttia. On parempi luisto kuin ennen vanhaan tai kunto parempi, sillä joskus ennen Ellinmaan keksimistä mulla meni tunti tuohon 8,8 kilometriin aika tarkkaan.
Kävin eilen marketeissa ja S-marketin yläkerran urheiluliikkeessä etsiskelemässä uutta hiihtopukua. Sittarissa oli yksi kivannäköinen, muttei se mahtunut päälle, tai siis nro 40:kin oli kittana, eikä edes päällä kovin hyvän mallinen. Sieltä urheiluliikkeestä en edes oikein löytänyt, tai pukuja en, ja ne pari takkia, joita vilkaisin, maksoivat jotain yli satasen. Se Citymarketin puku olisi ollut tarjouksessa vain 75 euroa. Sen olisin raskinut ostaakin, ja se oli hyvän punainen. En halua pinkkiä, valkoista, neonvihreää tai sellaista keskisinistä kuin Jussilla. Eivät ole mun värejä nuo muotivärit.

Siis tänään täynnä 195 km. Pakkasta on nyt 8,5 astetta, tuuli jonkin verran ladulla. Päivällä oli 5-6 astetta.

11 iloista kilometriä taas

Eli lasketaan yhteen edellisten kanssa = 185 km. Viisi astetta pakkasta, pilvipouta, viikonloppuna tuli uutta lunta, hyvä keli. Laiskottelin viikonlopun (siis lauantaina siivottiin, tehtiin lumitöitä, pyykättiin, kävin elokuvissa, käytiin kaupassa ja lopulta saunassa, sunnuntaina vain pyykkäsin ja leivoin sämpylöitä ja tein pari ruokaa perheelle ja sitten makasin sohvalla), joten tänään oli pieni paine lähteä ladulle. Olisin hiihtänyt pidemmänkin lenkin, mutta aamupäivää meni verikoe- ja lääkärireissulla sen verran pitkään, että kun lupasin viedä tyttären vanhojentanssiharjoituksiin, niin ei ollut enää aikaa pitkään hiihtoon. Jännä kun tottuu käymään tuollaisen kympin tai neljätoista kilometriä, niin joku vitonen on piis of kakku, ei tunnu edes kuntoilulta, vaikka saisi siitäkin ihan kunnon hien irti. Pölijä mikä pölijä.
Valkosoluarvot olivat alhaalla, joten tiputus siirtyi ehkäpä perjantaille. Eli nyt jaksaa viikolla hiihtää ja hommailla muutakin.

Raukea väsymys

Ennen kuin oli vaara tulla pimeä, lähdin sitten taas kuljettamaan suksiani pitkin latua. Kolmen aikaan, ajattelin, että neljältä alkaa tulla hämärä. Hiihdin Iinattiin, ilman takalenkkiä, että ehdin vielä illalla työväennäyttämölle, mutta kävin Ellinmaan mäet nousemassa ja laskemassa. Lisään saldoon 11 km. Jussi tuossa juuri kysyi, että joko tuli 175 km täyteen. Ei, vasta 174 km.
Seurasin paria luistelijaa taas, jotka heittivät oikeanpuoleista sauvaa reilusti. Kerran hiihtäessäni yksi pitkä sauva viuhahti melkein mun reiteen hiihtäjän ohittaessa, niin että kerkesin säikähtää. Vaarallinen harrastus tämä perinteisen lykkiminen.
Ja ehdin hyvin ennen pimeää, kun päivä on jo sen verran jatkunut. Eivät edes lasit huuruuntuneet, kun oli piilolinssit.
Mutta niin, nyt on ollut raukea, ihana, rento väsymys jäsenissä. Toivottavasti se tietää hyvää yöunta.

Tavoitetahdissa

En sitten saanut 25.1. mennessä sitä kymppiä lisää eli 160 kilometriä täyteen. Koska auto on ollut korjaamolla, on pitänyt pyöräillä sinne tänne, ja siksi liikuntaa on tullut ja aikaa mennyt, vaikka sää olisi ollut otollinen hiihdollekin.

Viime perjantaina pyöräilin pitkin kaupunkia ja pari kilometria kävelinkin välissä. Olin iltapäivällä pyöräilemässä Alppilasta kotiin, kun Aleksi oli vienyt pyörän sinne. Alkoi olla nälkä, pakkasta oli 12 astetta, ja naamaan vähän otti aluksi kylmä, väsytti, ja iltapäivä pimeni. Lyhintä reittiäkään en ihan hahmottanut, ja kotiin oli kiire. Tuossa jokivartta pyöräillessäni kuitenkin ajattelin, että on toki sen verran hyvä peruskunto, ettei tuollainen useamman kilometrin pyöräily tunnu raskaalta pakkasessa, nälkäisenä ja väsyneenäkään.
Lauantaina pyöräiltiin ensin kirjastoon ja kauppahalliin sekä palatessa ruokaostoksille markettiin. Illemmalla pyöräiltiin Tuiraan elokuviin (Django Unchained by Tarantino) ja takaisin. Sunnuntaina sitten oli lumitöiden tekoa ja polttopuiden roudausta ja lopuksi imurointia, joten hyötyliikunta tuli siinä. Ei kilometrejä.

Maanantaiaamuna hyppäsin Kuusamon-linjuriin ja meni harrastamaan tyttöystävöintiä ja teatterielämystä (Kuusamon Näyttämön Häräntappoase). Eilen tulin pois, OYS:istä asti kävelin kotiin ja pyöräilin illalla Intiössä mutkan. En ehtinyt hiihtelemään, kun piti hakea auto Toppilasta siinä välissä.

Mutta tänään. Vaikka yö jäi lyhyeksi (nousin 7.40, kun heräsin virkkuna, tekemään aamupuuron pojalleni) ja nukutti, lähdin tuossa aamun valjettua ladulle. Lämpötila on himpun verran plussalla, tulee hintsusti lunta. Oli tarkoitus tehdä kympin reissu, mutta oli niin hyvä luisto, että kiersin takalenkinkin, mutta jätin Ellinmaan väliin: 13 km. Ajattelin sen olevan liian vauhdikas tänään. Muuten luisti hyvin paitsi tuossa liittymäladulla, johon oli ehtinyt hiukan tulla lunta edellisen hiihtäjän jälkeen. Nanot toimivat siis, mutta eräs nainen valitti lipsumista, kun hiihdin vastaleessa (onko se myötäleen vastakohta?) ohi. Tuuli lempeästi sen verran, etteivät lasitkaan huuruuntuneet.
Nyt on koossa siis 163 km, eli olen viime vuoden vauhdissa.

Ystävä kysyi, että miksi aloin kirjoittamaan tätä blogia. Muistelin, että ensin tuli tämä kilometrien kerääminen ja tarve kirjata ne johonkin samaan paikkaan muistiin. Aiemmin laitoin kalenteriin ja Facebookiin ja muistiin, eli yhteenlasku oli hankalaa. Toiseksi tuolla hiihtäessä metsikköjen keskellä tulee sellainen flow (hii, hieno muotisana!), että tulee kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Siinä saa käsiteltyä lapsuuden (hiihto)traumat ja (hiihto)elämykset, ja aika monta romaanin aihettakin olen hiihdellessä suunnitellut. Kolmanneksi teki mieli saada taas oma kirjoittaminen sujumaan, sellainen oma tyyli ja oman tekstin tekeminen. Kirjoitin joskus nuorena paljonkin kaiken maailman tarinoita ja mukanovelleja, mutta yhteen aikaan tuli töissä tuotettua niin valtavasti tekstiä sellaisella liukuhihnatahdilla, ettei muuhun kirjoittamiseen riittänyt energiaa, ja viime vuosina en ole töissäkään paljon kirjoittanut. Siinä kuihtuu kirjoittamisen taito ja ilo - vaikka kirjoittaminen on aina ollut minulle helppoa. Mutta kun kirjoittaa jotain omaa tekstiä säännöllisesti, niin se sujuu taas ja on mukavaa.
(Tai siis oikeasti kirjoitan blogia saadakseni miljoona lukijaa ja sitä myöten sponsoreita, postin kautta tulvivia hiihtovarusteita ja muuta kuntoiluvermettä.)

Kirjataan siis 163 kilometriä. Vuosi sitten on ollut 30 asteen pakkasia, sitten helmikuun alussa lumitöitä ja vasta 12.2. olen seuraavan kerran hiihtänyt pari pitempää lenkkiä tosin. Laitetaan tavoite siis saada parikymmentä kilometriä siihen mennessä, vaikken edelleenkään aio tästä stressiä ottaa. Enemmän iloa kuin suorittamista, ei sitä muuten jaksa raahata ruhoaan radalle.