Iinatissa on latu!

Näin kävi, kun lunta tuli torstaita vasten yöllä ja eilen lisää: nyt on ladut tehty. Sunnuntaina vielä yritettiin Rukalla hiihtämään pyrytyksestä huolimatta, mutta naamaan iskeytyvät neulamaiset lumet saivat meidät kääntymään aika äkkiä takaisin. Joten siivottiin mökki ja ajeltiin hyvissä ajoin Ouluun, eikä keli ollut edes yhtä paha kuin mennessä. Kotona sitten odottivat lumityöt ja pyykkivuoret. Tänä aamuna oli tullut lunta vielä lisäälisäälisää.
Mutta. Silti oltiin reippaita ja lähdettiin katsastamaan Iinatin latu. Luisto oli hyvä ja pito kohdittain liiankin hyvä: kun meni kalanruotona Ellinmaan mäet ylös, niin sai riisua sukset ja rapata lumet pohjista pois, että pääsi laskemaan vaihdilla alas. Mutta kokonaisuudessaan hyvä luisto, hyvä sää (just kai pakkasen puolella tai asteen plussalla), hyvä seura, latu kohtalainen. Ja vitsi mikä hyvä olo sitten hiihdon jälökeen, varsinkin kun kotisauna oli lämmin, kun tultiin kotiin.
Eli vuoden 2012 lopun saldo oli yhteensä 40 kilometriä mulla. Tänä vuonna jatketaan. Hyvää vuotta 2013!

Hiihtokausi avattu

Ruka. Kuusamo.
Tultiin torstaina viiden jälkeen, pyry tuotiin mukana, syötiin Prismasta ostettua valmisruokaa ja saunottiin, käytiin kävelyllä Ruka-kylässä ja jossain pubissa yhdellä - oli pakko keksiä tekosyy päivän liikuntasessiolle.
Eilen hiihdin kymmenisen kilometriä eli Rukan ympäri Eeva-Kaarinan kanssa. Jussi lähti etukäteen menemään ja teki kahdenkymmenen kilometrin lenkin, mutta minä olin solidaarinen ja sosiaalinen ja odotin jalkavammaista ystävääni - vaikka ei E-K varmaan sen huonokuntoisempi sitten oikeasti ollut kuin minäkään mutta yritti esittää. Hyvin jaksettiin, mutta näin hiihtokauden aloitukseksi tuo kymppi oli aivan tarpeeksi, kun lähtö kutenkin meni iltapäivän puolelle.
Tänään lähdettiin liikkeelle ajoissa Jussin kanssa, ja koska Jussi oli jäänyt velkaa Korpikahvilaan, oli pakko tehdä se sama lenkki kuin Jussi eilen. Aluksi piti tietysti käydä Ruka-kylässä hakemassa käteistä, että pystyi sen velan maksamaan. Pakkasta oli tälle päivälle luvattu 20 astetta, mutta mittari näytti alle 12 aamupäivällä. Joku sanoi alavilla paikoilla iltapäivän puolella olleen -23, ja kyllä matkan varrella kasvoihin kylmä ottikin välillä, mutta hiihtämistä ei sinänsä haitannut. Tai nanot olivat tänään alusta asti tahmeat, joo.
Oli tarpomista, jo aluksikin ja varsinkin lopussa, ja välillä näkyvyys oli huono silmälasien huurtumisen takia, mutta sisulla ja hartiavoimilla ja hyvällä peruskunnolla taaperrettiin lenkki ympäri. Sitten mökillä ruokaa ja saunaan ja pienet iltapäiväunet, ja ei kun menoksi kavereiden mökille iltaa istumaan. punaviini auttoi asiaa niin, ettei väsymys päässyt päälle. Maailma parani varmaan piirun verran taas.
Komeat olivat maisemat Rukan auringonpaisteessa, illemmalla täysi kuutamo.

Lumitöitä

Tässä viime aikoina liikuntaminimi on tullut lumitöissä. Eilen pukkailin kevyttä hötylunta kaksikin kertaa, ja tänään lunta oli vähän enemmän, joten pihaa nuollessa meni vähän pitempi aamutuima. Oli ihana aamu, pakkasta kahdeksisen astetta, nouseva aurinko värjäsi taivaanrannan pilvet vaaleanpunaiseksi, kun aloittelin, ja sain nähdä taivaan värin muuttuvan siniseksi. Menin ulos heti noustuani, ennen aamiaista. Saman tien sitten vein kiehuvaa vettä kompostiin lämpöpatteriksi maitopurkeissa ja hain pari telineellistä polttopuita sisälle. Kompostissa on jo reilu 40 astetta, eli se taas lämmittää itsekin itseään. Päältä se ehti kovien pakkasten aikaan vähän jäätyä, mutta sain vesipurkkisysteemillä sen taas käyntiin. Jee.
Joogaaminen on kyllä jäänyt, paitsi että venyttelen joka aamu kädet ja jalat aika hyvin sängyssä: pottuvarpaista kiinni ja jalat suoraksi vuorotellen hengityksen tahtiin, nilkkojen pyöritystä, vartalonkiertoja ja suorien käsivarsien pyöritystä siinä aamuradiota kuunnellessa. Hitaat aamut ovat ihana asia, sairausloman hyvä puoli. Toinen hyvä puoli on hyvin nukutut yöt. Hassua olla ihan terveenä sairauslomalla (puoli toista kuukautta vielä täydellä palkalla), mutta saapa nähdä seuraavan sytostaattitiputuksen jälkeen, tunnenko vielä itseni hyväkuntoiseksi ja terveeksi. Loma on kyllä muuten tehnyt hyvää.
Otin eilen sukset ja sauvat esille ja yritin tutkia netistä, joko Iinatin latu on tehty. Lunta on tullut lisää, mutta liekö kuntopolulla vielä tarpeeksi raskasta latukonetta varten. En löytänyt netistä tietoa, joten pitänee mennä kävelylle katsomaan. Olisi noita joulunalushommia tässä kotonakin, joten ei passaa kovin pitkää lenkkiä tehdä, mutta voisi tuon päivänvalon hyödyntää ja vasta sitten alkaa siivota rytkäyttää ainakin yksi huone. En tosin vielä löytänyt monoja, joten en hiihtämään pääsisikään. Iik, sitä paitsi luvataan kylmempää ilmaa.
Otin tavoitteeksi hiihtää tänä talvena vähintään yhtä opaljon kuin viime talvena, yli 600 kilometriä. Tavoite ei ole mahdoton, koska olen nyt päivät kotona ja voin tehdä pitempiä hiihtoja päivisin, aina kun keliä piisaa. Jos täältä lähtee Iinatin lenkille ja kiertää vielä Ellinmaan, niin tulee varmaan se 18 kilometriä kokonaisuudessaan. Eipä minulla muutakaan tekemistä ole, jos vaan pysyn kunnossa - ja sillä hiihtämisellähän sitä pysyy.

Lopulta joogasin

Olen suunnitellut monta viikkoa, mutta vasta tänä aamuna sain itsestäni irti pistää jooga-dvd koneeseen, raivata tilaa olohuoneen lattialle ja tehdä puolen tunnin jooga. Rasittavaa vaan, kun matto oli roskainen, niin tarttui kaikenlaista vaatteisiin (imuroisinko vai puistelisinko maton?), ja toiseksi kun ohjelmassa tehdään  niin nopeasti, ettei voi tehdä samaan tahtiin, vaan välillä pitää painaa pausea kesken kaiken, että ehtii muutaman hengityksen verran tehdä liikkeitä. Mutta enää ei ota selkään joogata aamulla, kuten muutama vuosi sitten teki. Yritän ottaa tavaksi joogata aamuisin.
Päivällä kävin pyörällä kaupungilla, sieltä tullessa tein kevyet lumityöt. Eilen oli enemmän puskemista, sai kävellä pihan ristiin rastiin aika monta kertaa.
En jaksa tänne kirjoittaa jokaista kävelyllä käyntiä. Viikko sitten oli muutama päivä kovia pakkasia, joten kävelyt jäivät vähemmälle, ja yhtenä päivänä siivosin muutaman tunnin, niin eipä sitten enää ollut tarvis lähteä liikkumaan. Harmi, kun on tartuntariskin takia kielletty uimahallissa käynti ja samasta syystä kuntosalit; olisin nyt jopa sielläkin voinut opetella käymään.
Lunta on tullut sen verran, että odottelen latujen tekemistä. Sitten hiihdän kyllä joka päivä. Vähän jo katsastelin tuota lenkkipolkua, että jos vaan menisi hiihtämään sinne ilman latua. No, ehkä maltan odottaa, että tulee hiukan lisää lunta ja sitten ne ladutkin. Sankivaarassa on varastolumilatu ollut jonkin aikaa, mutta se on kilometrin risaus - ei minua varten. Lähteä nyt autolla tuonne kauas sahatakseen kilometrin lenkkiä, kun melkein omasta pihasta pääsee metsäpolun kautta kunnon ladulle kohta.

Kaunis marraskuu

... alkoi itse asiassa harmaana, sateisena (lumet sulivat pois), lämpimänä (jopa 7 astetta), märkänä (tulvia jokivarsissa), pimeänä, sumuisena, synkkänä. Mutta tällä viikolla on ollut jo pakkasta noin 13 astetta, aurinkoa päivällä ja komea kuutamo illalla.
Mikä planeetta lie kuun vieressä, Venus vai Jupiter?
Olen ollut sairaslomalla nyt reilut viisi viikkoa, ja varmaan kaksi päivää olen ollut käymättä jonkinlaisella lenkillä: yleensä 40 - 50 minuuttia, vähintään 20 minuuttia, enimmillään kaksi ja puoli tuntia - ellei oteta lukuun Tampereen reissulla käsityömessu- ja kaupunkikäppäilyä useamman tunnin. Aleksi leikauksen jälkeen oli lupa vain kävellä rauhallisesti, nyt sain luvan liikkua niin paljon kuin jaksan. Otin siis sauvat ja kävin vakilenkin Lämykän ja Laanaojan kautta. En hikeen asti tarponut, kun halusin vain nauttia ja toisaalta kuulostella oloani. Sitten olisin vielä kantanut puita sisälle, mutta korin kantosanka hajosi. Jäi täysi kori liiteriin.
Eilen muuten pyöräilin pari pienempää reissua, se on niin tuttua ja mukavaa.
Kyllä tällainen syystalven kuiva pakkanen on kaunis. Lämsänjärven jäällä oli retkiluistelija. Kuului siinä sanovan kaverilleen, että jää oli liiankin kovaa. Hih, Kainuuntien alikulun kohdalle lenkkipolulle oli tuotu iso kasa lunta, odottamaan hiihtoladun tekemistä, siis luonnonlunta, kun sitä ei sada sinne alikulkuun. Laitoin pari kuvaa Facebookiin, kun tänne en jostain syystä viimeksi onnistunut liittämään. Rapakotkin ovat niin kauniita, kun kivet kuultavat jään läpi, ja reunaan on tullut jäätähtiä.
Kyllä elämä on mukavaa!

Pyöräillen

Olipa mahtava pyöräillä, kun kuukauteen en ole uskaltanut. Olin vanhempainillassa keskustassa, ja kun päivällä olin autolla liikkeellä, niin jäi päivittäinen liikunta iltaan. Marraskuun pimeys, tihkusade, kuusi astetta lämmintä silti, huomioliivit ja taskulamppu, kosteat kinttaat ja farkunpolvet... Palatessa tulin jokivartta eli vähän mutkan kautta, mutta oli vaan niin kiva pyöräillä - eikä ollut liikennevaloja.

Noo, vähän kastuin tai sitten vähän enemmän, mutta kotona olivat takat lämpimät, niin san kamppeet kuivumaan ja itsenikin lämpöön. Kyllä pyöräily on mun juttu!

Sauvakävelyllä!

Torstai, perjantai, lauantai meni hyötykävellessä: Tampereella, käsityömessuilla, teatterissa, pitkin kaupunkia. Perjantaille ainakin tuli monta tuntia messuilla käppäilyä ja lauantaina pari tuntia aikaa kulutellessa, kun odoteltiin kimppaa museotreffeille. Käytiin katsomassa Vapriikissa muumionäyttely, joka oli uutisten mukaan ainutlaatuinen, kun oli saatu Firenzestä Suomeen. Muutenkin oli kiva vaihtaa vähän maisemaa, nähdä TTT:ssä Sirkku Peltosen Lento, käydä syömässä siskontytön kanssa nepalilaisessa ravintolassa, istuskella teatterin jälkeen oluthuoneella (alkoholitonta olutta nappaillen) ja kuljeskella Jussin kanssa ympäriinsä.

Eilen oli niin harmaa ja pimeä päivä, ettei houkutellut lähteä ulos, varsinkin kun nukuttiin melkein yhteentoista. Hoidin päivän liikuntatarpeen neljän tunnin improvisaatiosessiolla illalla.  Mukava heilua nuorten ihmisten kanssa.

Mutta tänään sitten lopulta uskalsin tarttua sauvoihin ja lähteä niitä kävelyttämään. Aurinko paistoi, taivas oli sininen, muutama aste lämmintä, mutta lätäköissä oli jäätä. Tein tunnin vakilenkin Laanaojan varteen ja yli ja Knuutilankankaan kautta takaisin. Olin reipas.

Käväisinpä kävelyllä

... ja vaikka aioin tehdä vain pienehkön iltalenkin, niin kävelinpä suht reippaasti tunnin verran.

Eilen oli eka sairaslomapäivä ilman kävelylenkkiä. Olen oppinut hitaisiin aamuihin, ja sitten yhtäkkiä olikin aika lähteä ajelemaan äidin synttäripäivälliselle. Sieltä palatessa käytiin vielä kylässä, ja sitten olinkin niin väsynyt, etten enää jaksanut mihinkään, ja myöhäkin oli. Olin vielä tänäänkin sen verran väsynyt, että päivä meni lepäillessä, ja sain itseni liikkeelle vasta tuossa lähempänä kahdeksaa. Mutta kostea ja pimeä iltailmakin oli mukava kävellä. Ehkä siksi teinkin aina uuden mutkan ja kävelin vielä vähän eri kautta. Kävellessä tein ylävartalon jumppaliikkeitäni, joten olinpa reipas.

Talvi vai ei?

Kävin juuri iltakävelyllä, vain puolisen tuntia hakemassa käteistä seinästä. Sen verran on tullu touhuttua tänään (vähän siivousta, vähän pyykkäystä, vähän kaupassa käyntiä, vähän teatteria), etten aiemmin kerennyt, ja tuossa välissä vaan piti levähtää. Eilen kävin taas Maikkulassa palauttamassa yhden kirjan ja olisin löytänyt vaikka mitä lainattavaa, mutta otin vain yhden Heli Slungan runokirjan, kun olen usein ajatellut joskus vielä Slungan teksteihin tutustuvani. Otin palatessa kävelyyn menevän ajan, ja se oli 25 minuuttia yhteen suuntaan.

Torstaina tein saman reissun kuin edellissunnuntaina Jussin kanssa mutta päinvastaiseen suuntaa. Jännä oli löytää ihan uusia maisemia, vaikka siihen alkuperäiseen suuntaan olen kulkenut sen varmaan kymmeniä kertoja. Esimerkiksi yksi kohta, joka autolla ajaessa ja Laanaojan vartta pyörätietä kulkiessa on supertuttu näkymä, niin vasta silloin huomasin, että tuo lenkkipolku menee siitä mutta toista puolen ojaa. Se maisema kun on aina jäänyt vinosti selän taakse ja kenties myös lepikon peittoon.

Päivällä tuiskutti lunta, oli oikein tylsä keli, mutta nyt vain tuuli ja lumi suli. laitoin kynttilöitä lyhtyihin pihalle ja Jussi laittoi kuistin reunaan led-valot. Pari viikkoa sitten oli lunta ihan lumitöihin asti, sitten satoi vettä ja lumi suli, sitten sitä taas tuli vähän ja nyt se sulaa. Päättäisi jo, aikooko olla talvi vai ei!

Sitä samaa

Tänään kävelin Maikkulan kirjastoon, lainasin kolme kirjaa ja tulin takaisin. Reilu tunti varmaan kävelyä, noin kuusi kilometriä. Tullessa tulin hiukan mutkan kautta, joten saattoi mennä vähän ylikin tuosta.

Joka päivä siis olen kävellyt vähintään puoli tuntia, ehkä kuitenkin yleensä tuon 40 - 50 minuuttia. Kivaa kun voi keskellä päivää kävellä eli valoisassa. Harkitsin jo tanssitunnille menoa, hippasta hitaaseen tahtiin, mutta tuli vanhempainilta, niin en tänään sitten ehtinyt. Sitä paitsi kävin eilen näyttämässä leikkaushaavojani, ja kun lääkäri niitä kähmi aikansa ja toinen tuikki piikillä, poisti kertynyttä kudosnestettä ja survoi sitä kokoon saadakseen mahdollisimman paljon pois, niin nehän tulivat kipeiksi, niin etten saanut nukkua kunnolla. Siksi päätin tänään levätä mahdollisimman paljon. Samasta syystä jumppaliikkeiden teko jäi eilen vähemmälle, enkä tänäänkään ole kovin reippaasti niitä tehnyt. Jalkoja olen venytellyt toki joka päivä ja sängyssä nostellut ylös, mikä harjoittaa myös keskivartaloa. Etten minä ihan laiskistunut ole.

Talvista taaperrusta

Kääkkärääkkä, viime perjantainako viimeksi päivitin? No, ei tässä sen ihmeempää: jok apäivä olen käynyt kävelyllä, vähintään puolisen tuntia, enintään toissa päivänä puoli toista tuntia. Hikoilla nyt en saa, joten ainoa haaste on pysyä pystyssä. Tänään oli liukasta, mutta taisi minulla olla talvikenkiä liukkaammat vaelluskengät.

Lisäksi olen kotona tehnyt jumppaliikkeitä yläkropalle, ja itse asiassa heiluttelen ja venyttelyn jalkoja joka aamu sängyssä.

Saanko tuon kuvan tänne? Riitteinen lätäkkö lenkkipolun varrella. pysähdyin ihailemaan myös virtaavaa Laanaojaa,, mutten viitsinyt kuvata. Kun ei ole suorituspaineita, on aikaa pysähtyä ihailemaan luontoa.

Ensilumi

Yli tunnin kävely Jussin käsipuolessa Maikkulaan ja takaisin. Oli vähän liukasta, mutta onneksi oli tuki mukana. Viime yönä oli nimittäin tullut lunta, meidän pihaan viisi senttiä, muualle sentti tai kaksi. Ilta alkoi hämärtyä jo, mutta oli ihana pikkupakkanen. Raitis ilma tekee niin niin hyvää. Nyt väsyttää.

Muutos harjoitusohjelmaan

Syysloma tanssista, maanantaina siis sain tyytyä työpyöräilyyn ja illalla kävelyretkeen. Just kun aloin hölkätä, puhelin soi, ja loppu retkestä meni sitten siinä puhellessa, mutta onhan se kivaa kun kulta soittaa. Muistaakseni 50 minuuttia. Tiistaina alkoi sairasloma, pyöräily sairaalaan ja illalla kaupungille kahvilasessiolle kaverin kanssa. Eilen kävelin sairaalaan aamulla, sitten leikkaus, herääminen ja lepoa osastolla. Tänään kotiin ja reilun puolen tunnin rauhallinen kävely lähijärven ympäri esikoisen kanssa, joka tuli hoitamaan äitiä ja eiliseksi myös pikkusisaruksia.
Eli nyt olen kuukauden verran toipilas ja hikiliikenta kielletty, mutta aion nauttia pitkistä päivänvalokävelyistä. Tänään siis aloitin. Järven rannassa oli vähän jäärapakkoja ja pakkautuneuta jääsälää. Yksinäinen sorsa lensi paikalle ja alkoi lähestyä meitä, sanoikin jotain, muttei hirveästi tykännyt, kun aloin kuvata kännykkäkameralla. Sitten se seurasi meitä, kun käveltiin järven rantaa, muttei meillä ollut mitään sille antaa. Olisi pitänyt jemmata sairaalasta pulla, joka oli jälkiruokana lounalla, kun en sitä syönyt. Hassua, siellä oli joka aterialla (siis kaksi söin) kaksi jälkiruokaa. Muutenkin ruoka oli hyvää, ei ollenkaan mauttoman ja suolattoman sairaalaruoan maineen veroista.

Syyssauvailua

Tämän päivän liikunta-annos tuli täyteen reilun tunnin syksyisellä sauvakävelyllä rakkaan puolison kanssa. Hiki tuli, ja monet jutut tuli keskusteltua.Aamupäivällä vähän pyöräilin ja käveleskelin kaksi ja puoli tuntia käsityömessuilla. Eilen pyöräilin tietysti töissä ja illalla kaupungilla. Torstain liikunta jäi väliin: olin autolla, kun se piti viedä huoltoon, ja ilta meni taas vaihteeksi teatterissa.
Nyt en jaksa analysoida enempää.

Syksyä pukkaa

Lapsukaiset jäivät syyslomalle, rapakot ovat riitteessä, tiet jo jäisiä. Eilen oli kaunis aurinkoinen pikkupakkassää, tänään pilvinen, ja nyt illemmalla alkoi nousta sumua. Tulin Lintulasta sauvakävelemällä, ja paikoin oli pyöräteilläkin liukasta.
Eilen touhuttiin koko päivä siivoten ja latoen puita pinoon yms.
Syysloma tietää taukoa tanssitunneilta. Pitääpi sitten liikkua muuten vaan, ja tuleehan mulla aina nuo pyöräilyt eessuntaassun. Siihenpä on melkein liikunnat jääneetkin tanssin lisäksi, mutta toisaalta olen pyöräillyt töiden lisäksi sekä tanssitunneille että muihin harrastuksiin. Viime viikonloppuna käytiin kultsin kanssa pitkällä kävelyllä. Hölkkäily on nyt jäänyt vähemmälle.

Tanssi-ilta

Maanantaina olin teatterissa, joten tanssi jäi väliin. Olin hankkinut lipun siinä vaiheessa, kun olin menossa keskiviikon tanssitunnille. Kun ryhmä jaettiin liian isona kahtia, menin maanantain ryhmään. Muutama viikko sitten sovin yhden tapaamisen tälle päivälle, kun keskiviikko on normaalisti vapaailta. Niin sitten kävi, että olin teatterissa maanantaina, ja oli tapaaminen keskiviikolle - ei siis tanssia. Mutta sitten tämä keskiviikkojuttu peruuntui, itse asiassa auto päätti heittäytyä hankalaksi, ettei sillä kovin kauas voi lähteä, niin pääsin kuitenkin tanssimaan. Kivaa. Huomenna on taas teatteri-ilta. Ihminen tarvitsee myös hengenravintoa.
Perustimme töissä kuntoklubin taas eli merkataan kuntoilut muutaman kuukauden ajalta ja sitten lopussa juhlitaan. On alettu myös taukojumpata taas joka iltapäivä.

Terapiakävelyä

Tämä päivä on mennyt lukiessa ja lötkötellessä. Pitkään piti miettiä päivänvaloa ja suunnitella ulos lähtemistä. Välillä meinasi aurinko paistaa, välillä ropotteli vettä. Lopulta lupasin itselleni, etten suorita tänään yhtään mitään, vaan käyn rauhallisella kävelyllä katselemassa "metsän" puita. vaille kuusi lähdin, otin sentään sauvat mukaan. Lähdin ihan fiiliksellä, menin hiukan eri reittejä, etsin vaan sellaisia metsäisempiä reittejä, en ottanut mitään tavoitteita. Reilun tunnin kävelin, nautin syksystä ja illan hämärtymisestä.

Hilipasinpas taas

Hölkkäsin Iinatin lenkille, kävin tunnin kivikasalla kääntymässä ja palasin takaisin Ellinmaan kautta. Mennessä jo siinä vähän ennen sitä tunnin merkkiä (siis kun hölkkään siihen ja takaisin, siihen menee se tunti) puhelin soi ja puoliso soitti, joten siitä jatkoin reippaasti kävellen. Ellinmaalle kääntyessäni edelleni kääntyi kävelevä pariskunta, minua selvästi nuorempi, ja kun siinä ylämäessä saavutin niitä, niin en oikein kehdannut niiden perässä pulputtaa intiimejä pikku salaisuuksiamme. Joten juoksin pikkuisen matkan niiden edelle, koko ajan puhellen, ja kun sitten jatkoin reipasta kävelyä, niin ne jäivät koko ajan. Samoin kävi sauvakävelijöiden kanssa, jotka jostain risteyksestä kääntyivät perääni.
Loppumatkaksi hölkkäsin taas vähän, niin että koko reissuun meni 75 minuuttia. Mukava sää oli, kostea pilvipouta muttei sadetta. Syksyssä on oma viehätyksensä.
Eilen oli niin tiuha päivä, etten liikkunut edes hyötyä, ja torstaina tuli vain vakipyöräilyt. Mutta näillä mennään.

Hölökänkölökän

Kävinpä pitkästä aikaa hölkällä, Intiöön puoli tuntia, siellä juorusin puolisen tuntia ja tulin takaisin. Pyöräillyt olen tietysti aina töihin ja takaisin, välillä muitakin mutkia, tanssinut maanantaisin ja toissa viikonloppuna kuntoilin haravoimalla pihaa. Viime viikonloppuna olin Levilla teatterifestareilla, mutta siellä jäi aika vähälle sitten liikunta, kun ei ollut oikein tanssikaveria illalla, ja päivällä piti ottaa unet. No tuli siinä käveltyä paikasta toiseen, snagarille jne.
Semmoista. Perustettiin töissä taas kuntokerho ja alettiin merkata liikuntoja kalenteriin, mutta enpä tänään eilistä pyöräilyä muistanut merkata. Pitää huomenna yrittää muistaa, kun on enemmän merkattavaakin.
Oli mahtava sää, lämmintä kymmenisen astetta ja oikein semmoinen mukava lempeä syysilta.

Oli niin hikiki!

Pyörällä töihin, oli kylymä ja piti saada lämpöä ja tuuli ja huuu... Tietysti pyöräilin takaisinkin, ja taisi taas olla vastatuuli.
Noo, pienet välilevot, ja sitten kiire tanssitunnille. En mennyt autolla, vaikka niin väsytti, vaan painelin pyörällä kovaa kyytiä. Rumbita oli hauskaaja hikistä, sitten taas vauhkasin kotia. Nyt on paljon parempi olo.

Pihahiihtelyä

Viime viikon perjantaina iski flunssa, joten jäivät sitten liikunnat vähemmälle, varsinkin kun olin lauantain ja sunnuntain eräässä seminaarissa; pikku pakko oli mennä, kun olin sen hakenut työnantajan maksamaksi koulutukseksi ja pitänyt jo yhden vapaapäivän sen tilalta. Pyöräilyä tietysti tuli sinne tänne ja maanantaina tanssittua, mutta muuten yritin levähdellä ja häätää flunssan pois - mikä onnistuikin. Eilinenkin meni mummulareissuun, ja tänään on touhuttu kotona. Toista tuntia kerkesin haravoida pihaa, ja hiki tuli siinäkin. Tuo toinen puolisko oli viime viikon sairaslomalla jalkavamman takia, joten siitä ei ollut lenkkikaveriksi, ja toisaalta sen läsnäolo laiskottaa minua.
Huomenna taas on tanssi, sitten pitää aloittaa normaalit liikunnat, kun ei ole muita harrastuksia.

Tanssin jälkeen

Maanantaina: Arja tuli, olin autolla töissä, illalla pakotin sen kävelylle, löydettiin sieniä.
Eilen: Autossa oli vikaa, piti taas lähteä sillä töihin, huoltoon, venäjän tunnille autolla kun kiire, Arja äitille; ei siis yhtään liikkumista omin avuin.
Tänään: Pyörällä töihin, kaksi reissua kaupungille, töistä tanssitunnille, rumbitaa reilu tunti, kotiin viettämään laiskaa iltaa, sauna lämpiämään.
Ni.

Hiki tuli, läski suli

Eilinen meni laiskotellessa, mitä nyt imuroin ja touhuilin kotona. Perjantaina pyöräilin elokuviin - Puhdistus Starissa -, kun töissä olin pyörällä. Menin illalla keskustaan katsomaan burleskia ja kuvittelin, että siellä voisi myös vähän bailata, muttei siellä ollut musikkia ennen kuin olisi sitten myöhään ollut, mutta me jo lähdettiin pois. Olin autolla liikkeellä illallakin.
No, tänään olen miettinyt ja miettinyt ulos lähtöä, sieneen vai lenkille vai sauvakävelylle vai pyöräilemään. Opiskelin venäjääkin ja otin iltapäiväunet, mutta sitten nousin ylös ja päätin käyttää hyväkseni iltapäivän viimeiset auringonsäteet. Kymmentä vaille seitsemän olin menossa, ja otin eka kerran mukaan kuulokkeet, joilla kuuntelin kännykkäradiota. Eka ohjelmasta tuli Jenni Vartiaisen Missä muruseni on, joten kuuntelin sitten reilun tunnin Iskelmäradiota ja hölkkäilin sen tahtiin. Ellinmaalle, kiersin sen, ja takaisin. Oli suht viileä sää, mutta hiki tuli silti - eikä ollut kylmäkään, kun oli käsineet. Nyt olen tyytyväinen, ja hämärä alkaa olla ulkona. Takan kylki on lämmin, kun pidin siinä päivällä tulta. Kaikki hyvin.

Poikkesin polulta

Lähdin eilen reippaasti lenkille siinä saunan lämmetessä. Puolisen tuntia oli ajatus hölkytellä; kello oli jo melkein kahdeksan ja minä aika väsynyt venäjän tunnilta tultuani. Lönkyttelin kohti Iinatin lenkkiä, muttei ollut ajatuskaan sinne asti mennä, vaan ylittää Laanaoja toisen sillan kohdalla ja tulla siitä Knuutilankankaan kautta takaisin. Joskus teen sellaisen lenkin. Paluumatkalla jossain kuusen alla näin kauniin karvarouskun, ja oli pakko poiketa poimimaan se. Se oli raukka yksin, mutta sitten poukkoilin pois polulta etsiskelemässä sille kavereita. Näkyi joitain haperoita ja kangastatteja, mutta ne oli jo suurelta osin syöty, joten sen yhden raukan kanssa sitten tulin kotiin, ryöppäsin sen ja söin aamulla. Kävin minä siellä saunassakin. Siis lenkistä puolet ainakin kävelin.
Tänään alkoivat rumbita-tunnit. Salilla oli tuuletus rikki, joten hiki tuli ainakin, kun meitä oli niin paljon, kahteen ryhmään asti. Lähdin sinne sitten autolla, kun piti käydä kaupassakin, ja olin aika väsynyt akupunktion jälkeen.

Nopea päivitys

Pyöräily töihin, pyöräily kotiin, päiväunet, pyöräily Heinäpäähän, tanssia tunti ja vartti, pyöräily kotiin. Olisiko siinä yhdeksi päiväksi?
Nyt laitan pyykit kuivumaan.

Kostea iltapäivä

Jaha, ohjelma viime päivityksen jälkeen: torstaina ja perjantaina vain hyötypyöräilyä, eilen aamulla sessio puiden kantamista liiteriin, jäljet puhtaaksi ja vähän muutakin pihahommaa. Lisäksi eilen pyöräiltiin keskustassa katsomassa kaitafilmejä Oulusta 1950-luvulta. Istuttiin etupenkissä, ja minulle tuli filmin vilinästä niin paha olo, että piti levätä loppuilta. Tänään on ollut tihkuinen päivä, joten lähdettiin Jussin kanssa tässä illan kähmyssä lenkille. Käytiin mun tunnin kääntymispaikalla ja lisäksi kierrettiin Ellinmaan lenkki (noin kilometri including hyviä intervallimäkiä), mutta hölkättiin suht ripeästi ainakin tuo tulomatka. Tuli siitä se tunnin lenkki kuitenkin, vähän reilu. Venyttelyt pihalla päälle ja sauna lämpiämään. Ei ollut hankala juosta, vaikka on ollut vähän väliä tässä.

Hilipatipippan

Ollut vähän hilipatipippan-viikko. Perjantaina hytkyttiin Rotuaarilla ilmakitaroiden säestämänä. lauantaina siivottiin huusholli. Sunnuntaina siivottiin kaksi autoa. Sitten tuli pihaan puukuorma, josta kannettiin sekä sisälle että saunalle puut joka paikkaan mihin mahtui. Lisäksi tyhjensin yhden noin puolentoista kuution säkin pikkupuita liiteriin pinoon. Se oli sen verran rankkaa liikuntaa (ehkä pari tuntia), etten meinannut maanantaina päästä sängystä ylös. Yritin maanantaina korvaamaan tanssitunnille, mutta ovi oli lukossa ja sali pimeänä. Pyöräilin kotiin. Tiistain tunti oli peruttu eli eilisen, mutta käytiin Hetan ja kahden ranskalaisen sohvasurffaajan kanssa Koitelinkoskella käppäilemässä. Se vaan on hieno paikka, ja sää oli mitä mainioin, noin 19-20 astetta, aurinkoa, ei ötököitä.
Eilisen ja tämän päivän olin sairaalassa töissä eli jalkojeni päällä kaksi päivää. Tänään vielä nakkelin ja pinosin noita puita ehkä puoli toista tuntia. Siinä tulee kiertoliikettä, heittoja, kumartumisia, nostamisia ja ylös kurkottamisia. Sauna päälle, ah.
Hilipatipippan tarkoittaa tässä sitä, että on monenlaista toimintaa ja menoa, että poikkeaa normaalista. Lenkillä en ole käynyt enkä siis tanssimassakaan. Ensi viikolla alkavat rumbita-tunnit sekä venäjä, ja maanantaina on tuon perutun tunnin korvaus.

Pyöräilin läpi lätäkön

Eipä ole tänne paljon päivitettävää: missasin tiistain tanssitunnin mahavaivojen ja päänsäryn takia. En kerta kaikkiaan pystynyt lähtemään, vaikka menin töistä aiemmin kotiin lepäämään pääkipua pois. Olisiko jokin vatsaflunssa iskenyt. Kävin tosin sitten illalla varmaan tunnin rauhallisella kävelyllä, kun pääkipu hellitti, että saan happea. Oli sellainen lähes tihkusateinen sää, joten oli hyvä hengittää. Mahavaivat jatkuivat, ja keskiviikkona olin niin niin väsynyt, että levähtelin kotona töiden jälkeen. Eilen otin uikkarit mukaan mennäkseni uimahalliin, mutta sitten kulttuuri vei voiton: päätin käydä tsekkaamassa taiteiden yön iltapäivätapahtumia. Osin vaikutti myös se, ettei maha ole vieläkään ihan kunnossa, edes tänään, joten ei ole viisasta lähteä tartuttelemaan, jos tämä on jokin virus. Olin kyllä kotoa lähtiessä niin väsynyt, että ellen olisi sopinut kavereiden kanssa tapaamista, niin olisi voinut jäädä lähtemättä. Mutta pyöräilyä sitten tuli sen edestä, kun kävin ensin töissä ja sitten vielä kaupungilla. Palailin sieltä hyvissä ajoin kotiin lämmittämään saunaa.
Aamulla olin hyvällä tuulella, kun sain illalla miehenkin kotiin. Pyöräilin töihin viileässä aamussa ja roiskutin tahallani vettä matkan varrella ainoan lätäkön läpi ajaessani. Ajoin siitä vielä toisen kerran, kun kävin ruokiksella keskustassa akupunktiossa.
Äsken ilmoittauduin syksyn rumbita-tunneille.
Nyt väsyttää...äää...äää...

Keilausta ja tanssia

Olen laiskotellut vaan. Lauantaina tosin keilasin kaksi tuntia, söin, kävelin kaupungille ja yön kähmässä tanssin tanssin tanssin, en laskenut aikaa. Eilinen meni levähtelyyn. Työpyöräilyjä, ei muuta. Alkavat nuo syksyn aktiviteetit, niin kuluvat illat ilman juoksemistakin. Viime viikolla en vaan jotenkin jaksanut. No, huomenna taas tanssin itämaista.

Hyötyliikuntaa ja hyötylevähtelyä

Menetin eilisen tanssitunnin, kun lapsen koulu oli järjestänyt vanhempainillan sen kanssa päällekkäin. Tylsää, sillä meille oli opetettu koreografiaa, missä jään auttamattomasti jälkeen, kun olen pois. Koren oppimisessa olen huono. Joten tuntui, että eilinen jäi paitsi liikuntaa, vaikka oikeasti minulle tuli pyöräilyä yhteensä tunti: kahdesti Karjasillalle ja takaisin, illalla palatessa vielä mutkan eli marketin kautta. Noita välimatkapyöräilyjä ei sillä tavalla tule niin laskettua, koska ne ovat siirtymisiä paikasta toiseeen ja niin itsestäänselviä. Mutta yhtä kaikki liikuntaa nekin. Ettäs tiedät, rakas lukijani.
Tänään olin töissä sairaalassa. Lupasin lapsen ottaa pyöräni ja mennä itse kävelemällä. Laitoin jalkaan kuperapohjaiset "kävele itsesi kauniiksi ja rohkeaksi" -kengät ja repun selkään. Hiki tuli, oli yllättävän lämmin aamu. Palata piti tietysti myös kävellen, mutta älysin laittaa takin reppuun. Olin koko työpäivän jalkojen päällä ja sitten kävelin edestakaisin 20 + 20 minuuttia. Nuo kengät tosiaan vaativat hiukan enemmän energiaa. Niin minusta tulee kaunis, hoikka, menestyvä, rikas ja onnellinen.
Lopun iltaa olenkin levähtänyt ja syönyt. Ja pyykännyt. Hoikkuus ehkä on tällä menolla liikaa vaadittu, ja rikkauskin on kiinni miehen lottorivistä (Kaunis ja onnellinen olen jo.)

Maanantaiaamun vakio

Vein Jussin lentoasemalle, ja vaikka kuinka olisi väsyttänyt, niin urheasti otin sauvat ja kävin kiertämässä uudehkoilla molleropohjakengilläni Iinatin takalenkin. Yllätys, yllätys, kiersinkin se kapinallisesti eri suuntaan. En siis noudattanut virallista kiertosuuntaa, mutta eipä siellä ketään tullut vastaankaan. Minä niin äkkiä kyllästyn kiertämään samaa rataa.
Koko päivän väsytti töissä, ja niinhän tuo väsytti muitakin. Vähän piristyin töiden jälkeen torilla pressiklubin hallituksen kokouksessa, vaikka erikoisasiantuntijajäsen Arto pakotti minut juomaan jotain alkoholipitoista. Sitten pyöräiltiin vinhaa vauhtia eläkeläisjäsen Hannun kanssa Värtön rantaa pitkin kotiin. Mahtavat tyrskyt oli joessa, ja rannimmaiset pyörätiet olivat Ainolan puistossa veden vallassa.

Viikonvaihde

Kävinpä perjantaina jatkamassa kunto-ohjelmaani: 40 minuutin lenkki niin, että tein 5 kertaa 30 sekunnin pyrähdyksiä. Ajoitin hiukan väärin lenkin pituuden, niin että kun 40 minuuttia oli täynnä, oli vielä reilu kilometri kotiin. Sen lopun kävelin. Puolen minuutin intervallit menivät yllättävän äkkiä, vaikka hikihän siinä tuli. Toisaalta perjantaina oli paljon helpompi saada itsensä ulos kuin torstaina.
Eilen lauantaina oltiin mustikassa äitin kanssa, kolme ja puoli tuntia kyykkimässä metsässä. Tänään sitten perattiin niitä marjoja, mutta kun oli niin nätti ilma, niin lähdettiin vielä iltakävelylle Koivurannan kahvilaan. Tuli pakoillinen hyötyliikunta tällekin päivälle.
Kohta voisi mennä vaikka nukkumaan.

Hikipisaroita asfaltilla

Siellä ne juosta lonkuttavat, Lontoon rataa kiertävät. Naisten 800 metrin välierät ja olympialaiset, tiedoksi jälkipolville.

Äsken lonkutin minäkin. Eilen oli lepopäivä, väsytti vaan kuten väsytti jo tiistainkin, mutta eilen en sitten saanut itseäni liikkeelle, vaikka aioin. Tänään olin autolla töissä (luulin että pitää kuskata tytärtä taidenäyttelyyn, mutta se olikin pyörällä liikkeellä), ja siksi oli vähän pakko raahata itsensä liikkeelle. En yritäkään esittää sellaista liikuntafriikkiä, jonka keho vaatii päästä hikoilemaan ja joka nauttiin siitä, kun saa rääkätä itseään, tai jolle on luontaista vaan lähteä lenkille joka päivä. Olen laiska, ja sohva ja kirja ja Facebook ja viinipönttö vetävät minua huomattavasti vahvemmin puoleensa kuin lenkkipolku. Mutta yritän saada itselleni sellaisen rytmin, että keho vaatisi päästä ainakin ulos säännöllisesti. Nyt minua motivoivat ne muutamat alkukesästä keräämäni ylikilot; on se kumma kun niistä eroon pääsemisessä menee paljon enemmän aikaa ja tuskaa!

Lähdin Iinatin polkuja kohti ensin 10 minuuttia kevyttä hölkkää, sitten 30 minuuttia reipasta juoksua, sitten pysähdyin kävelemään ehkä reilut viisi minuuttia ja loput reilun 10 minuuttia taas juoksin suht reippaasti. Mennessä jo ehdin ihmetellä, että sunnuntain lenkillä merkille panemani kolmen ison kiven ryhmä puolen tunnin kohdalla on hävinnyt, kun ei sitä alkanut tulla vastaan, mutta lopulta se sitten kuitenkin siellä oli. Juoksin vielä siitä ohi, kun vauhtia oli enemmän - ehkä 20 metriä seiraavan kiven kohdalle, ennen kuin käännyin.
Nyt oli paljon ihmisiä liikkeellä, juoksemassa, kävelemässä, sauvojen kanssa, pyörällä, koiran kanssa. Monet ovat niin naama kurtussa, että itse yritän aina hymyillä, ettei juoksu näyttäisi niin tuskalliselta. palatessa tuli vastaan pari miestä, minuun verrattuna nuoria, ehkä siinä 30-40-vuotiaita. Toisella oli sauvat, joita se siirsi kraaps, kraaps aina eteenpäin. Mies oli pitkä, mutta silti  sauvat olivat liian pitkät. Ehkä se oli lukenut jostain, että kun sauvat säätää hiukan pitemmiksi, kävely on tehokkaampaa, ja lyhyemmillä taas kevyempää. Se vaan ei ottanut huomioon sitä, että sauvoilla tulisi työntää vauhtia eikä vaan antaa niiden jäädä taakse ja sitten raapia maata pitkin eteen.
Lopulta kun tulin kotiin olin tehnyt lenkin 5 minuuttia nopeammin kuin sunnuntaina, siitä huolimatta että kävelin osan. Se reippaampi juoksu näköjään toi vauhtia, vaikka arvelin hengästyksen ja hikoilun johtuvan myös suht hyvästä syömsiestä siinä puolitoista tuntia ennen lenkkiä.
Mutta onpa nyt tyytyväinen olo. Minusta ehkä on tulossa hyvä ihminen.
Ne hikipisarat tippuivat asfalttiin tuossa venytellessäni auton vieressä. Mun naama hikoilee niin niin paljon. Jännä kun on eri lasit juostessa, niin hiki valuu eri kohdasta. Silmälasit ohjaavat virtoja.

Kappas, kai kenialainen David Rudisha teki ME:n 1.40.91 miesten 800 metrin juoksussa.

Lonkat liikkumaan

Tänään alkoivat loppukesän tanssitunnit, ja hiki valui! Mira pisti meidät vaanheti tanssimaan ja tanssimaan, ja yritäpä siitä pysyä perässä. Tunnille menin autolla, koska satoi niin paljon - kastuin töistä tullessa.
Koska tämä kesän myötä kehkeytyi myös matkustusblogiksi, niin kerronpa, että aloitin tänään myös venäjän kertailun tavoitteena päästä ensi kesänä Pietariin kielikurssille ja ehkä seuraavana pitemmälle junamatkalle itänaapuriin.
Ostin citydiilistä kymmenen kerran kortin uudelle tanssi-kehonhuoltosalille, jossa voisi syksyn aikana jotain pilatesta tms. käydä harrastelemassa.

Sauvat suihkien

Sauvat suihkien vietin 25 minuuttia aamulla Iinatin takalenkillä vietyäni mieheni lentokentälle. Ostin lauantaina sellaiset kuperapohjaiset kengät, joilla tulen hoikaksi ja kauniiksi. Joo, saattoi niillä kävellä ja kyllä ne aiheuttivat sen, että tuli enemmän hiki kuin normaalisti sauvakävelyllä. Hauskat ovat, eivät olleet kalliit.
Sitten normit työpyöräilyt ja auton pesua ja vahausta kaupabn päälle. Nyt väsyttää; piti katsoa miesten 100 metrin finaali yöllä.

Enkka!

Jee, pääsin tavoitteeseeni ja juoksin tunnin lenkin 60 minuutissa! ;)
Ehkä suurin saavutus oli päästä ylös sohvalta ja lenkkipolulle. Eilen olin lähdössä, mutta kun Jussikin oli pyörää korjaamassa, niin rupesin minäkin tekemään jotain hyödyllistä ja roudasin yhden puupinon liiteriin. Aamupäivä menikin levähdellessä, koska perjantaina harrastettiin syömistä ja kulttuuria Rauhalassa sekä yökyläilyä Intiössä. Oltiin toki pyörällä liikkeellä, joten perjantainakin tuli se yhteensä tunti pyöräilyä, kun työmatkat laskee mukaan.
Tänään hökkäsin ehkä jotain 7 minuutin km-vauhtia.

Ukkoskuuroja ja sauvan heilutusta

Pyhä suunnitelmani tehdä tunnin juoksu tänään kariutui ukkosroppeihin. Niinpä aloin tehdä ruokaa ja niinpä syötiin ja niinpä piti jäädä ruokalepäämään ennen lenkkeilyä ja niinpä nukahdin sohvalle ja niinpä en enää viitsinyt kahdeksan jälkeen juosta ja niinpä sauvakävelin kolme varttia. Niinpä.

Sauvakävelyllä

Tiistaiaamu:
Heräsin viiden aikaan nukuttuani kuusi tuntia. Uni oli yhtenäistä, joten se tuntui riittävän. Lojuin silti sängyssä puoli kuuteen - jos vaikka nukahtaisin vielä. Venyttelin ja nousin, katselin ulos. Piha-asfaltti oli märkä, muttei enää ollut sateisen näköistä. Väsytti, jäsenet tuntuivat vähän raskailta, ei oikein lenkkeilyfiilis ollut. No, ajattelin kuitenkin lähteä ulos, sauvakävelylle, kun eilen aamulla tuli mieleen, että se olisi maistunut paremmin silloin. Kävin 40 minuutin sauvakävelyllä enkä yrittänytkään vouhkata mitenkään lujaa, vaan nautin aamusta ja ulkoilmasta. Nyt tunnen itseni hyväksi ihmiseksi.
Tavoitteenani on siis hiukan pudottaa noita lomakiloja ja saada säännöllinen liikunta ohjelmaan, niin että elimistö sitä kaipaa (ja että kärsii syödä). Seuraavaksi kympin ohjelmassa on tunnin hölkkä. Jos en nyt viikolla sitä tee, niin viikonloppuna sitten Iinatin lenkillä, jos vaikka Jussin saisin kaveriksi. Yritän löytää myös MP3-soittimeni ajankuluksi ja rytmittäjäksi. Riippuu vähän säästä ja omasta jaksamisesta, juoksenko sen jo viikolla, ehkä huomenna. Mutta viikonlopun jälkeen olen ollut huonossa vedossa, joten en yritä liikaa, kun ei ole pakko.

Maanantaiaamun ohjelma

20 minuuttia hölkkää
2 minuuttia reipasta kävelyä
20 minuuttia hölkkää
2 minuuttia reipasta kävelyä
5 minuuttia hölkkää
venyttelyä

Töihin pyöräilyä sitten tietysti suihkun ja aamiaisen jälkeen. Ennen lenkkiä söin kaksi nektariinia; oli nälkä ja janokin.

Aamulenkillä vähän laiskotti, mutten antanut periksi. Viikonloppu meni rokkifestareilla ja sukulaisvierailun merkeissä, eli rytmi oli aivan erikoinen ja syömisetkin mässyiset, mikä ehkä vaikutti. Oli lämmin jo puoli seitsemän aikaan, 18 astetta, mutta ilmaan alkoi puskea paksua sumua. Luin Hesarista jonkin ällöm murhajutun aamulla, ja se pyöri mielessä. Sitten yritin muuttaa ajatuksia, niin tulivat työasiat mieleen. Kerkesin suunnitella myös kaikki metsästä hyökkäilevät karhut ja niiltä piiloutumiset. Sen lisäksi kuulin oikeita luontoääniä; jokin lintu pulputti metsässä. Näin myös jäniksen ylittävän lenkkipolun. Lopulta keksin alkaa lauleskella puoliksi mielessäni, niin aika kului huomaamatta ja ajatukset pysyivät mukavissa asioissa (Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta sekä Maija Vilkkumaan Kesä).

Perjantaiaamu

30 minuuttia hölkkää
2 minuuttia reipasta kävelyä
vajaa 10 minuuttia reipasta juoksua
verkkarit pois ja pulahdus järveen
reilu 5 minuuttia reipasta kävelyä kotiin
kevyet venyttelyt pukiessa

Minä tein sen - sain itseni sängystä ylös ennen kuutta!

Ohjelma

20 minuuttia juoksua
2 minuuttia reipasta kävelyä
20 minuuttia juoksua
ehkä 3 minuuttia reipasta kävelyä
muutama minuutti uintia järvessä
5 - 7 minuuttia kevyttä hölkkää ja osin kävelyä kotiin
yhteensä pukukoppihetkineen 1 tunti 5 minuuttia
venyttelyä

aiemmin sadekuuron loppumista odotellessa vatsarutistuksia ja lankkua

pyöräily töihin ja kotiin

Kopioin Me naiset Sport -lehdestä juoksuohjelmat, tavoitteena 10 km ja tavoitteena puolimaraton. Aloitin kymppitavoitteen puolivälistä ja kokeilen, pystynkö seuraamaan ohjelmaa. Heti tosin piti soveltaa, kun tuo järvi sattuu olemaan tuossa matkan varrella. Katsoin jo Levin Ruskamaratonin ohjelman ja hinnat yms ja haastoin Jussin kaveriksi, mutta tuo Levi on yhtä aikaa Oulun päivien kanssa, ja Jussillahan on silloin keikka. No, sovittiin että treenataan omalle puolimaratonille. Mulle riittää vaikka tuo Iinatin lenkin hölkkäyskin, joka tekee 16 km meiltä - ja saa hölkätä maastossa. Sillä on myös helppo tehdä pieni lisälenkki, jos haluaa pituutta retkeen lisää.
Saapa nähdä taas, kuinka kauan tätä kestää...

Tänään

Vain pyöräilyä noin 4 x 15 - 20 min. Kulttuuria Valveella eli vaihdoin joogan teatteriin ja olen tyytyväinen.

Maanantaipäivitys

Lauantaina: siivousta, saunomista, juhlimista ja mässäämistä.
Sunnuntaina: lepoa, väsytystä, laiskottelua ja vähän mässäämistä.
Tänään: hölkkää 20 minuuttia Iinatin takalenkki aamulla + venyttelyä, pyöräilyä 4 x 15 min, joogaa 1,5 tuntia. Salaattia, mansikoita, rasvatonta jogurttia, hedelmiä, bataattikeittoa, yksi ohut viipale unelmatorttua.
Näillä mennään.

Viikonloppu

Eilen kävin puolen tunnin iltakävelyllä. Aktiivisen alkuviikon jälkeen olin tosi väsynyt ja sain vasta illemmalla itseni liikkeelle. Sallin siis itselleni lepoa - ja lenkin jälkeen yhden oluen. Nyt mietin, mille alkaisin. Aurinko paistaa, koti tyhjenee kohta lapsista, mies tulee vasta illalla. Pitääkö minun ruveta imuroimaan? Se olisi huomiselta pois, mutta toisaalta, jos tänään laistan, sitten varmaan mun hukina olisi pölyjen pyyhkiminen, josta tykkään enemmän kuin pölyn keskellä yskimisestä. Rullaluistelua? saisinko kanootin joelle? Pyöräilisinkö ostamaan mansikoita?

Tänään olin reipas

Heräsin ennen kuutta lähteäkseni lenkille - ja kuudelta olin jo ulkoportailla. Ajattelin kiertää järven kerran tai pari ja sitten, jos huvittaa, käväistä pulahtamassa. Puin uikkarin verkkareiden alle ja otin mukaan pikkuruisen Myy-pyyhkeen. Lähdin varsin hölkkäämään, sitten hölkkäsinkin kohti Laanaojan takana menevää Kaukovainion liittymärataa. Kun aikaa oli, niin sama lenkuttaa Laaniskan ylimenevälle pikkusillalle ja siitä Knuutilankankaan puolelle ja sieltä kautta Lämykälle. Niin tein ja jaksoin hölkätä koko ajan. Rantaan tullessa olin sopivasti hikinen, järvi aivan tyyni ja hiljainen, ja sinne menin. Aluksi ei ollut ketään muita, olisin voinut uida vaikka kuinka kauan. Sitten sinne tuli pari muutakin, ja piti muutenkin ruveta miettimään töihin lähtöä. Pihalla vielä vähän venytttelin ja olin sisällä kymmentä vaille seitsemän. Sopiva aamu-urheilu: jaksoi pyöräillä töihin, raataa siellä päivän, pyöräillä torille ja kirjastoon ja kotiin jokirantaa. Illalla kävin kesäteatterissa harjoittamassa naurulihaksia. Rentouttavaa.
Äkkiä sitä oppii Amerikan meininkiin. Kun maanantaina kävin sauvakävelyllä, minua häiritsi, kun metsäpolulla tuli vastaan ihymisiä, jotka eivät edes katsoneet päin. Tänä aamuna yksi nainen katsoi ja hymyili - ja tervehdittiin. Ja taas myös pari joille olin näkymätön. Vastaan tulleelle uimarinaiselle sanoin pari sanaa ihanasta aamusta.
Vaikka nuo meidän lähimetsät ovat pieniä citylänttejä, niin silti siellä on ainakin aamulla luonon tuoksut. Aika mahtavaa.

Joo joo joogasin taas

Viikonloppu meni saunan siivouksen, kesäteatterijärkkäilyn ja kyläilyn merkeissä, mutta eilen aamulla reipastuin lentokenttäkeikan jälkeen: kävin sauvakävelyllä puoli tuntia järven ympäri, sitten tietysti pyöräilin töihin, illemmalla Heinäpäähän joogaamaan ja takaisin. Lomalla tuli jokunen kilo kiristämään housuja, joten pitäisi pysytellä salaateissa ja saada kulutettua Amerikan vohvelit ja suklaapirtelöt pois. Mutta tänä aamuna en jaksanut nousta lenkille... sai jäädä reippailu työmatkapyöräilyyn, joogamatkapyöräilyyn ja joogaamiseen.
Voi että on tuntunut jooga hyvältä. Kiritystä on ollut pohkeissa ja rintalihaksissa sekä yläselässä on tuntunut, mutta muuten olen kyllä pystynyt tekemään kaikki liikkeet ihan kunnolla. Nyt kahtena viikkona on sattunut hyvät vetäjätkin, joten ei ole ihan lällyilyksi jäänyt, vaikka jooga on ollut niin ihanan rauhallista ja rentouttavaa.

Siis tihkuttaa

... nimittäin vettä tihuutti, kun pyöräilin Hinttaan joogaamaan. Vetäjä ja ohjelma olivat samat kuin eilen, ja nyt hoksasin, mistä liikkeistä hartian ja lavan seudun lihakset kipeytyivät eilisestä, vaikka ohjelma tuntui kevyeltä. Mutta takareisien ja pakaroiden venytykset menivät nyt sutjakammin.
Tuli minulla eilen yhteensä tunti pyöräilyäkin: töihin ja takaisin, Heinäpäähän ja takaisin. Tänään kertyi melkein yhtä paljon, paitsi että Hinttaan on vähän lyhyempi matka.
Huomenna tullee autoilupäivä, kun menen Raaheen harrastamaan kulttuuria (kesäteatteria), ja lähden suoraan töistä.

Suomen kesää

Näin on toista viikkoa mennyt kotiutumisesta, ja olen päässyt kai jo normaaliin viikkorytmiin. Menin heti maanantaina töihin, ja ensimmäinen viikko menikin siinä rytmiä muuttaessa. Liikunta: pyörällä töihin ja takaisin. Kerran käytiin Hetan kanssa uimassa, mutta Lämsänjärven vesi oli niin kylmää, ettei siellä tarjennut juuri kastautumista enempää uida.
Eilen menin kesäjoogaan, kun viime viikolla en vielä jaksanut - ja halusin välttää siellä nukahtamista! Vetäjä oli selkeä ja hatha rauhallinen, vain vähän jossain vaiheessa tuli lämmin, mutta teki se hyvää, ja kumma kyllä hartianseutu on tänään rasituskipeä. Olen menossa sinne taas. Jos heinäkuu mentäisiin tällä ja työ- plus muulla pyöräilyllä. Ehkä joskus rullaluistelemassa voisi käydä. Elokuussa alkaa sitten taas tanssin kesäkurssi.
Johtuuko tämä väsymys joogasta vai matalapaineesta?

Nytpä tulikin myrsky

Eilinen oli niin kuuma niin kuuma päivä. Me suunnattiin keskustaan, ja koska ei ollut buukattu shuttlea etukäteen ja se oli moneen reissuun jo varattu, niin mentiin juna-asemalle bussilla. Se otti meidät tuosta parkkipaikan kohdalta, kun Aku ehti juosta sen huitomalla pysäyttämään, vaikkei siinä ollut pysäkkiä.
Mentiin Loopille, tehtiin kierros ruskealla linjalla ja nähtiin siis tuo ydiskeskusta siitä sekä Chicago-joki. Sitten  käveltiin Willis-tornille eli entiselle Sears Towerille, joka on yhä läntisen maailman korkein rakennus. Näköalakerros oli 103., kun esim. Empire State Buildingissa se on 102. Willis Towerissa pystyi seisomaan läpinäkyvän lattian päällä ja siis näkemään suoraan alas jalkojensa alta, mutta olin vähän tuohon pettynyt, koska se oli vain sellainen pieni syvennys, tai kolme sellaista. Kuvat tuli kuitenkin otettua. Sää oli niin kuuma, ettei näkyvyys ollut kovin hyvä, siis ympäristöön.
Innostuttiin tekemään ostoksia turistishopista: Jussi osti Blues Brothers -teepaidan, minä hatun ja Chicago-teepaidan, Aku rannekkeen.
Aku olisi halunnut kävellä pari kilometriä John Hancock -tornille, jonka alakerrassa on Cheese Factory, mutta pidin pintani ja ajettiin osa matkasta metrolla. Tarkoitus oli syödä juustokakkulounas, mutta kun siellä saikin oikeaa ruokaa, niin syötiin sitten margaritojen ja oluiden ja suklaapirtelöiden kera. Tosin päädyin salaattiin, koska haluttiin ne juustokakut jälkiruoaksi.
Jaaha, taitaa olla shuttle-aika. Jatkan lentokentällä.

Jatkuu 1.7. aamuyöllä, uneton Oulussa.
Enpä jatkanut, koska matkaan tuli pientä mutkaisuutta. Myrskyn takia lentomme oli myöhässä, joten emme olisi ehtineet jatkolennolle. Selvitimme lähtötiskillä piiitkän aikaa (ehkä tunti?), saadaanko vaihdettua lennot eri yhtiölle. Ensin tosin ehdottivat yöpymistä Bostonissa tai Chicagossa vielä, muttei se oikein houkutellut. Asiaa vaikeutti se, että olimme maksaneet matkatoimiston kautta - eikä sinne auttanut soittaa, koska Suomessa oli jo perjantai-ilta ja puljut kiinni. Lisäksi mun ja miesväen varaukset olivat erilliset ja lisäksi American Airlines aina ylibuukkaa lentonsa. Noo, setvittiin siinä kahden virkailijan voimin. Yhtäkkiä selvisi, että Aku ja Jussi pääsevät AA:n lennolle, mutta matkatavarat pitäisi tsekata Bostonissa uudestaan. Olin tuhlannut omat taalani, joten Jussi työnsi mulle äkkiä tukun seteleitä (kuulostaapa vöyräältä!), halittiin hyvästit, ja miehet menivät AA:n tiskille tsekkaamaan paikat. Minä jäin vielä odottamaan ja yrittämään ja varauduin siis Boston-yöhön. Muttei monta minuuttia kulunut, niin minäkin mahduin koneeseen ja juoksin poikien perään: laukut saatiin tsekattua Hesaan asti ja minulle paikatkin. Jussin ja Akun piti Bostonissa jonottaa tsekkaamaan paikat - ja siellä oli vielä jokin tietsikkaviivytys -, joten ei jäänyt juuri aikaa välilaskuilla ylimääräiseen. Chicagossa ehdittiin napata lounasta.

Eilisen liikuntasuoritus tuli siinä, kun varmaan puoli tuntia raahattiin laukkuja pitkin Hesan parkkitalo(j)a etsimässä autoa. Muuten tuli toista vuorokautta istumista, istumista, istumista. Sauna oli lämmin kotona (kiitos, Heta!), kun tultiin ennen kymmentä. Nyt pitäisi nukkua enemmän kuin muutama tunti yössä, mutta on tässä nälkäkin. Illan ruisleipäpläjäys ei sitten vissiin enää auta, paitsi että se kipristeli yön aikana mahassa.

Tänään: Chicago

Kuuma! Vielä auringon laskettua 87 F-astetta. Vähennä siitä 32 ja jaa 1,8:lla, niin saat celsiukset.
Mentiin keskustaan, lähdettiin kävelemään kohti Millenium-puistoa. Matkan varrella oli vanha rakennus, jonka huomasimme kulttuuritaloksi. Astuimme portaille, ja heti meitä hyökkäsi puhuttelemaan pyörätuolissa istuva vanha ukko. Neuvoi, mitä kulttuuritalossa on ja että puistossa näkee puoli kahdeksalta ilmaiseksi screeniltä Giselle-baletin suorana oopperatalosta. Neuvoi myös että kannattaa ostaa CTA-passi, jolla voi vuorokauden ajan ajella julkisilla niin paljon kuin jaksaa. Tunsi Sibeliuksen ja Finlandian.
Mentiin sisään ja alettiin katsella esitteitä. Portaiden juuressa istui vanha täti, joka iski heti kiinni: kertoi toka kerroksen hienosta kupolista, talon ilmaisista taidenäyttelyistä, jälleen taas ilmaiskonsertista, ilmaisesta Lincoln Parkin zoosta yms.
Ihme vanhuksia, jotka ryntäävät neuvomaan turisteille ilmaisia nähtävyyksiä!
Me ihailtiin se kupoli, katsottiin kuolema-aiheinen näyttely, mentiin Millennium-puistoon, kuvattiin Papua, jatkettiin Grant-puistoon, nähtiin Buckingham-suihkulähde (ja Michigan-järvi ja kauniita purjeveneitä), kuunneltiin hetki Giselleä ja nautittiin kuumuudesta.
Huominen päivä kokonaan Chicagossa, jonka siluetti on minusta kaunis pilvenpiirtäjineen ja vanhoine rakennuksineen. Pitää ruveta suunnittelemaan, mitä tehdään. Loopin ainakin haluan kiertää junalla, joka kulkee katutason yläpuolella.

Tomorrow to Chicago

Lopultakin kuuma ilma! Oikein sopiva paiva leipoa pullaa amerikansukulaisille... ;) Kunhan miehet kotiutuvat shoppailemasta, niin lahdetaan katsomaan joitain putouksia, eli on tiedossa jonkin verran ulkoilua. En kesta tata amerikkalaista tapaa, etta lyhyetkin matkat ajetaan autolla. Ja kun ruokaa on tarjolla koko ajan ja paljon (esim. aamiaiseksi pekonia, munakasta, jossa oli vahan vihanneksia, muffineita, valmiiksi voideltuja paahtoleipia, hilloa yms), niin tulee kohteliaisuudesta syotya liikaa. Taytyy laittaa lentomatkaksi sitten mekko paalle, kun housut alkavat kiristaa. Loppukesa on salaattikesa.
Huomenna ajellaan Chicagoon ja luultavasti jo iltasella paastaan ramppaamaan cityn katuja, eli sitten mennaan meidan malliin eli askelia kertynee. Torstai kuljetaan siella myos ja sitten perjantaina iltapaivalla lahtee lento kotia kohti Bostonin ja Reykjavikin kautta. Helsingista ajetaan autolla Ouluun, koska ei ollut sopivia lentoja (taisi olla yksi kallis lento, mutta autolla kun paasee heti liikkeelle, niin ollaan sitten alkuyosta jo kotona).
Kun tietaa, etta matka loppuu kohta, sita alkaa odotella jo saunaa ja omia asioita.

Melontaa ja haariehaa

Kirjoitan amerikkalaisella koneella, joten pisteet puuttuvat kirjainten paalta.
Nyt ollaan Yla-Michiganissa, jonne tultiin pari paivaa sitten vuokra-autolla Minneapolisista-St.Paulista, ja sinne lennettiin Kalispellista 20.6. Matkalla kaytiin Wisconsinin Oulussa, jossa tavattiin seta, joka oli tutkinut suomalaisperheiden historioita ja puhui myos suomea. Ko. pariskunnalla oli mansikkatila, ja antoivat meille mukaan muutaman litran mansikoita - no, olin iloinen, vaikka olivat ne sitten yhta mauttomia kuin kahvinsa oili laihaa (kuin vihreaa teeta).
Tanaan melottiin Autrain-joella muutama tunti eli yhteensa 7,5 mailia. Oli mukavaa, rentoa ja leppoisaa, ja virtaa oli sen verran ettei paljon tarvinut muuta meloa kuin ohjata. Valilla pysahdyttiin syomaan evasleipia ja uimaan. Oli niin niin niin niin mukavaa. Pati ja Mandi olivat mukana, tietysti Jussi ja Aku myos. Ei ollut edes kovin paljon ruuhkaa joella, sai aika lailla rauhassa meloskella.
Melonnan jalkeen viela kaytiin Jussin pikkuserkun haissa, mutta siella oli niin paljon ihmisia ja meluisaa, ettei oikein edes voinut jutella kenenkaan kanssa kunnolla. Ja kieltamatta tuo paivan urheilusuoritus jo vasytti - miksei eilisiltainen juhannusvalvontakin.
Michigan vaikenee. Kuvat muuten menivat Aleksin koneen mukana kohti kotia, mutta ehka niita joskus myohemmin tanne lisaan. Jussi melkein uitti tanaan kameransa, mutta ne melomiskuvat sentaan pelastuivat - kamera ehka on entinen.

Columbia River

White Salmon, Washington, tunnin ajon päästä Portlandista itään.
Päivät ovat niin täysiä, ettei blogia ehdi juuri päivittää, varsinkin kun konetta pitää yleensä aina jonottaa. Kuvien lataaminen ensin koneelle ja sitten tänne on uuvuttavan hidasta, mutta ehkä jossain välissä jotain ehtii laittaa. Nytkin on käytössä juuri se kone, jossa ei ole minun ottamiani kuvia.
Me tultiin White Salmoniin, yhden ruokakaupan pikkukaupunkiin, perjantaina. Tie kulki Portlandin tältä puolelta lähtien Columbia-joen vartta pitkin. Taivaanranassa näkyvät välillä Mt. Hood, välillä Mt. Adams ja joku muukin lumihuippuinen vuori. Matkan varrella pysähdyimme katsomaan kovasti mainostettua Multhanoma Fallsia, joka on 189 metriä korkea putous kahtena portaana. Se oli minulle vähän pettymys, koska olin kuvitellut putouksen olevan isossa joessa, mutta se olikin tunturipuron kaltainen liru, joka tuli kyllä korkealta. Lähdettiin poikien kanssa patikoimaan putouksen yläpuolelle, mutta sieltä sitten kovan nousun jälkeen löytyi vain se puro, eikä itse putouksen lähelle enää päässyt. Tulipa taaperrettua tuo nousu ja toista mailia yhteen suuntaan, joten päivän liikuntasuoritus saatiin tilille. Muuten täällä patikoinnit ovatkin olleet enemmän autossa istumista.
Lauantaina siis lähdettiin ihan haikkaamaan, laitettiin lenkkaria jalkaan ja vesipulloja reppuun. Me mentiin luonnonpuistoon tutkimaan paria luolaa, joista toisessa oli joskus säilytetty juustoa, toisesta taas saatu jäätä. Tuonne juustoluolaan mentiin aika pitkällekin taskulamppujen kanssa, mutta jääluolassa en tarjennut kauan olla, kun jäästä ja kylmästä saa nauttia kotonakin. Oli siellä jokunen komea jäästalagmiitti eli luolan katosta roikkuva jääpuikko. Kolmas kohde oli vanhan intiaanireitin varrella olevat luonnolliset sillat: Laava oli ne muodostanut, kun laavavirta oli ensin jähmettynyt pinnasta, ja kun sen tekemä onkalo oli tyhjentynyt, osa tunnelin katosta oli romahtanut matalaksi kanjoniksi, mutta joissain kohti ehkä puunjuurien kannattamana se oli jäänyt syvänteen yli meneviksi kivisilloiksi. Todellakaan mistään patikoinnista ei ollut kyse, kun lähinnä käveltiin parkkipaikalta kohteelle ja takaisin.
Eilen vierailtiin Maryhillin museossa. Paikallinen pohatta ja öky Sammy Hill oli aikanaan ystävystynyt mm. Romanian kuningattaren Marian kanssa ja rahdannut tämän tavaroita museoon. Sen lisäksi siellä oli kokoelma sekä vanhaa (mm. Rodinin veistoksia) että uutta taidetta, intiaanien historiaa yms. Ihan mielenkiintoinen museo komealla paikalla Columbia-joen varrella. Muutaman mailin päähän ukkeli oli rakennuttanut Stonehenge-kopion eka maailmansodassa kaatuneiden muistoksi. Paikka oli täältä itään, ja maasto oli siellä karua ja kuivaa.
Palatessa pysähdyttiin katsomaan vanhoja kivipiirroksia, mutta sitä parasta ja suurinta (She Who Sees All) ei päästy näkemään, kun paikka oli suljettu. Voimalapadon alta oli pelastettu ja parkkipaikan lähelle rahdattu yksittäisiä pienempiä piirroksia, jotka nähtiin sen mitä kirkkaalta auringolta pystyttiin. Siinä puusta rakennetun kävelysillan alussa oli varoitus kalkkarokäärmeistä, jännittävää. palatessa nähtiin myös seeproja, kameleita, laamoja, antilooppeja ja biisoneita jonkun yksityisessä eläintarhassa, jonka liepeillä oli autotie, muttei lupaa nousta autosta.
Täällä on käyty mielenkiintoisia keskusteluista paitsi kulttuuriemme eroista ja suomalaisuudesta ja sukulaisuudesta myös uskonnoista. Isäntäväkemme ovat baha'ita. Olemme saaneet persialaisia ruokia, koska talon isäntä Souroush on lähtöisin Iranista, ja hänen äitinsä täällä toimii huushollerskana. Keittää mainiota persialaista teetä ja tiskaa ja passaa. Mummo puhuu huonosti englantia, ja vähän se säälittää, kun eivät lapsenlapsetkaan hänen kanssaan puhu hänen omaa kieltään.

Ennen tänne tuloa oltiin pari yötä Keizerissa, Salemin kylkiäiskaupungissa pikkuserkkuni Edenin ja hänen miehensä Willien luona. Sieltä käsin toki käytiin ihan nokko patikoinnilla Silver Fallsin luonnonpuistossa. Ei sekään pitkä kävely ollut, mutta mentiinpä kuitenkin kävelemällä katsomaan putouksia ja yhden isohkon putouksen taaakse. Se oli hieno paikka. Siellä on aikanaan kuvattu Viimeinen mohikaani, joten pitääpä jostain kaivaa se leffa ja katsoa sitten kotona.
Keizerissa kävimme mielenkiintoisia keskusteluita muun muassa mustien ja meksikaanien asemasta. Enpä olisi uskonut, että vielä on niin eriarvoista kohtelu, kun ei kuitenkaan olla ihan etelävaltioissa. Perheen inkkari-meksikolainen miniä oli esim. ollut itkevän lapsen kanssa päivystyksessä, ja järkiään kaikki olivat menneet vuorossa ohi. Samainen Chrystal oli ollut hammasleikkauksessa, ja jotenkin lääkäri oli unohtanut kirjoittaa kipulääkereseptin, kunnes suomalaisjuurinen pikkuserkkuni oli puuttunut asiaan ja käynyt sen vaatimassa. Myös Willie, Edenin Etelä-Lousianasta kotoisin oleva mustaihoinen mies kertoi, että jos lääkemääryksen hänkin haluaa, niin vaimo on otettava mukaan. Mustien asema on kuulemma vähän parantunut, kun Oregoniin on tullut enemmän meksikolaisia: nämä ovat nyt silmätikkuna ratsioissa.

Sää on ollut kaunis ja lämmin, viime päivinä jopa kuuma. Eilen tuuli kovasti. Nyt on pilvistä ja siis hiukan viileämpää, muttei se haittaa, kun ollaan menossa Portlandiin.

Otsikkoon pitää vielä viitata en verran, että tuo Columbia River on aivan mahtava. Hood Riverin kaupunki vastarannalla eli Oregonissa on mm. USAn suosituimpia windsurfing-kohteita. Tuo joki on niin iso ja mahtava ja uljas ja upea - ja sen rannat jylhät. Awesome.

Kalispell katsottu

Lakeside ja Kalispell alkaa olla kaluttu. Sää on ollut niin vaihteleva, että se on asettanut rajoituksia lomailulle. Glacier Park jäi käymättä, koska sinne ei kannata mennä vesisateessa, ja ne pari aurinkoista päivää, jotka ovat olleet, oli varattu muulle ohjelmalle. Itse asiassa alkureissusta oli poutaa, mutta silloin tosiaan oli vielä muuta hommaa. Mutta mitäpä tuosta, kyllä maisemia, luonnonpuistoja ja patikkareittejä maailmassa riittää. Me ollaan kuitenkin lomalla, eikä ole tarkoitus käyttää sitä stressaamiseen.
Se täytyy myöntää, että maisemat täällä ovat upeat ja mielenkiintoiset. En lakkaa ihastelemasta Kalliovuoria, joille maanantaina vielä tuli hiukan lisää lunta, niin ne erottuvat itäistä taivasta vasten jylhänä rivinä. Tuo järvi on myös mahtava ja rannat, joissa riittää silmälle virikettä. Välillä on maisema kuin Kuusamossa – kuten eilen kun vietiin Heta telttailemaan Tally Laken rannalle -, mutta sitten taas nuo vuoret muistuttavat, että täällä liikutaan vähän suuremmissa korkeuseroissa. Tämä Flathead Valley on sitten ihan lattana laakso tässä välissä. Jotenkin hassua, miten vuoret alkavat yhtäkkiä ihan tasaisen aukean reunalta. On tuossa järven ympärillä korkeuseroja, tosiaan kuusamomaista maisemaa, ja Tally oli ihan semmoinen kanjonimainen, jylhä järvi. Tuli Julma-Ölkky mieleen.
Tänään käytiin kirjakaupassa ja Norm's Newsissä pikkulounaalla ja sitten taas yksissä graduation-juhlissa. Aika samaa kaavaa ovat noudattaneet, mutta toki talot, perheet, vieraat ja uoat ovat olleet erilaiset. Ihan jännä on ollut nähdä noita erilaisia koteja. Hetaa kaikilla tulee ikävä (enkä ihmettele), tänäänkin Brin porukat halusivat pitää sen itsellään.
Huomenna lähdetään ajelemaan kohti Seattlea. Matkaan mennee aikaa kymmenisen tuntia, riippuu vähän pysähdyksen määrästä ja pituudesta. Toki meillä on huomenna kolme kuskia, niin osa voi vaikka nukkua välillä. Spokaneen asti kuulemma on ihan kiva ajo ja Spokane nätti kaupunki, mutta sitten on piiiiiiiiiiitkä lättänä tie edessä, ennen kuin aletaan lähestyä länsirannikkoa. Idahon läpi siis körötellään ja saavutaan Washingtonin osavaltioon yöpymään. Sunnuntai on tarkoitus katsella Seattlea.

Sataa ja myrskyää

Ei sää suosi nyt ulkoilmaelämää Lakesidessa. Sen verran kuntoiltiin aamulla, että tyhjennettiin Swensonien vene vedestä ja vedettiin ylemmäs rantaan. John oli jättänyt viestin, että Kelly vetäisi sitä ylemmäs. Minä sanoin, että me voidaan Aleksin kanssa se tehdä. Mutta sitten naapuri soitti ja sanoi veneen olevan veden vallassa, ja rantaan piti lähteä heti. Se näkyy naapurista paremmin, tänne on pensaita edessä. Tuntia aiemmin vene oli vielä ollut kuivilla, mutta nyt aallot löivät yli perän, niin että vene oli puolillaan vettä. Se siis piti saada ensin ylemmäs, että kannatti edes yrittää tyhjentää. Minä herätin Aleksi kolmanneksi, ja sitten venettä kiskottiin ja kiskottiin ylemmäs. Koko ajan satoi. Järvi on harmaa ja tyrskyinen. Eilisessä lehdessä varoitettiin tulvista: Flathead Riverin vesi oli jossain jo noussut melkein metrin verran eli kolme jalkaa.
Heta meni treffeille Kalispelliin, me tultiin Aleksin kanssa laiskottelemaan kotiin. Kelly ja John lähtivät lapsenlapsensa eskari-graduationiin Columbia Fallsiin.

Eilen tiistaina me ajettiin Bigforkiin, jossa on yksi katu tehty vanhan jenkkikaupungin näköiseksi. Oli siinä pari aitoa vanhaa rakennusta vielä tallessa Electric Avenuella - aikanaan ensimmäisellä sähköt saaneella kadulla. Nätti kaupunki, paljon kuppiloita ja turistiroinakauppoja. Käytiin lounaalla perinteisessä burgeripaikassa, ja yhdestä kaupasta ostin huckleberry-hunajaa ja -lemonadejauhetta. Käytiin myös ostamassa liput tämäniltaiseen musikaaliin 9 to 5. Palatessa ajettiin Kalispelliin ja käytiin kirjakaupassa: Heta oli voittanut myös sinne lahjakortin ja löysi sieltä kiinnostavan kirjan - ja niin löysi myös Aleksi. Minua paleli ja väsytti kovasti, joten me tultiin ajoissa kotiin.

Tuo huckleberry (liekö sukua Mark Twainin Finnille) on täkäläinen villi marja, mustikan tapainen mutta maukkaampi. Siitä on kaikenlaisia tuotteita täällä, mutta esimerkiksi Michiganissa se ei kuulemma kasva. Se on kyllä tuotteistettu hyvin. Minä olen maistanut sitä täytekakussa, jäätelössä ja sundaessa. Ostin tänään myös pikku purkin hilloa, itselle tuliaiseksi.

Maanantaina oli nätti ja jopa lämmin ilma. Aloitettiin päivä Kellyn kanssa käymällä reilun tunnin patikoinnilla tuossa vastarannan kukkuloilla, luterilaisen leirikeskuksen reiteillä. Täällähän ei mikään ole yhteiskunnan ylläpitämää ja ilmaista. Vastarannalta oli hyvät näkymät tänne päin ja järvelle. Kun Heta meni treffeille (se oli voittanut lauantain partyssa 50 taalaa ja kulutti sitä lounaaseen kavereidensa kanssa), me mentiin Aleksin kanssa patikoimaan Lone Pine Parkiin (maksettiin vain 5 taalaa parkkeeraamisesta). Sieltä ylhäältä oli hienot näkymät yli koko kaupungin ja laakson. Kävelimme alas kukkulalta ja sitten taas ylös, jossa kierrettiin jokin pikku näköalareitti. Taas yli tunti tuli trampattua.

Viikonloppuna oli niitä partyja, ja lauantaina lisäksi ajeltiin tuon järven ympäri ja opeteltiin tankkaamaan auto amerikkalaisittain. Eka paikassa ei kortti suostunut toimimaan, joten haettiin sitten toinen paikka, jossa pystyi maksamaan kassalle. Oli sekin monimutkaista: ensin piti käydä ilmottautumassa kassalle, sitten ei saatu bensaa tulemaan, haettiin apua - se bensapistoolin teline ei noussut itse ylös kuten meillä vaan piti itse nostaa, jolloin aine alkoi virrata - ja lopulta saatiin tankki täyteen. Tänään piti taas tankata, mutta nyt onnistui ihan nätisti korttiautomaatista. Nämä mäkiset maastot näköjään vievät paljon polttoainetta, kenties tuo automaattivaihteistokin.
Lauantai-iltana vein Hetan kaupunkiin niiden graduation-bileisiin - ja hain pois viideltä aamulla. Se tapahtuma oli valvottu, ja siellä oli ruokaa ja juomaa ja arpajaisia: pääpalkintoina auto ja 1500 dollaria. Heta oli voittanut myös kaksi jäätelökorttia, jotka tuhottiin eilen Bigforkissa. Oli hiukan kylmä, mutta jäätelö aina maistuu.

Sunnuntaina käytiin Kellyn ja Johnin kanssa vesillä, me Aleksin kanssa kajakeilla, he kanootilla. Tehtiin aika pitkä reissu tuossa ympäri lahtea. Laitan tänne taas kuvia Kalispellista ja Lakesiden maisemista, kun jaksan niitä ladata.

Flathead High School

Aito amerikkalainen koulu näyttää juuri siltä kuin elokuvissa: käytävät, lokerot, tunnilta toiselle kiirehtivät oppilaat. Tässä Hetan lokero, jonka sai numerokoodilla auki.

Kaveriporukka lattialounaalla. No, olihan koulussa ruokalakin, mutta nämä taiteilijat kokoontuivat omaan paikkaan hengailemaan ja syömään. Lounaaksi oli monenlaisia vaihtoehtoja hampurilaisista salaatteihin, ja hinta oli kohtuullinen. Taidettiin me kolme syödä kympillä, vaikka meiltä kahdelta tietysti meni vierashinta.

Kuvistyön viimeistelyä: jäljennös Rudolf Koivun kuvasta, liekö ollut Koivu ja tähti -satuun. Kuva piti saada valmiiksi, koska se laitettiin lopulta koulun kirjastoon. Äiskä ja isoveli vähän auttoivat ja siveltimien pesussa. Kuvaa väritettiin vielä toisena päivänä, vaikka koulu oli näiltä päättöluokkalaisilta jo loppunut ja kuvisluokassa oli ihan toisten tunti. Kelly kertoi myöhemmin, että opettaja Ms. Cuthrie on ihan huippuluokan kuvisope. Heta ei kiellä määritelmää. (Heta oli open mielestä spectaculous oppilas.)

Tyttäreni stagella, sillä hän kävi keväällä kahdella teatterikurssilla.

Näyttelemisen lisäksi Heta suunnitteli erään näytelmän puvustuksen ja teki tämän julisteen.

Graduation 1.6.2012. Vaihto-oppilaat kävivät tavallaan junior-luokan mutta silti graduoituivat senioreiden mukana eli saivat samanlaiset diplomit, päälle mustat hunttarat ja pahvihatut päähän.

Graduated!

Meidät oli kutsuttu lauantaina Hetan ystävän Briannan juhliin. Oranssi ja musta ovat Flathead High Schoolin tunnusvärit.

Ja kenen kuva oli seuraavan päivän paikallislehden kannessa? Koska kuvateksti ei näy, kerron, että siinä Heta Nikula halaa kaveriaan Jene Amundsenia. Toimittaja ei ollut hoksannut, että Heta on vaihto-oppilas; aksentti oli lopulta niin paikallinen, että kaveritkin olivat ihmetelleet, että miten sun perhe tulee Suomesta...

Sunnuntaina olimme Natalien juhlissa, ja tässä vuosikirjan ympärillä kuvia, diplomi yms.

Heta ja Brianna, friends forever! Teimme juhliin suomalaista pullaa (voilla leivottuna) ja se sai suuret kehut ja reseptipyynnön. Unohdimme Kellyn keltaisen muovikulhon Briannan luo, ja sitä on sitten saatu metsästää päiväkaudet: kun joku oli kotona Briannalla, kulho olikin Briannan autossa ja Brianna jossain menossa. Saatiin kulho lopulta kuitenkin takaisin, vaikka pari kertaa käytiin turhaan ohi kulkiessa mutka kyselemässä sitä.

Natalien bileissä. Natalie sai huippupaperit ja stipendit vaikka kuinka moneen collegeen. Aikoi mennä Montana State Universityyn Missoulaan opiskelemaan nurserya. Natalie oli valittu aiemmin myös Homecomin Queeniksi (Hetan halaama Jene oli King) ja näkyi esiintyneen monissa näytelmissä ja isoissa rooleissa. Natalie piti myös puheen graduationissa, ja se oli todella hyvä puhe.

Flathead Lake korkattu

Äsken jäi päivitys kesken, kun tuli illallisen aika: kalatacoja tai olisin itse sanonut -burritoja, miten vaan.
On uhattu Aleksin kanssa, että uidaan tuossa keväänkylmässä järvessä, and so we did. Välissä käytiin kuumassa uimatynnyrissä, mutta toisen uinnin jälkeen ei kyllä tehnyt enää mieli mennä sinne.
Vesi järvessä oli varmaan jotain 15-asteista. Yritin uida itseni lämpimäksi, mutta ranteita ja niskaa alkoi palella, niin en sitten enää tohtinut. Eka kerran oli mahtava tunne, kun olin niljakkaita rantakiviä pitkin tasapainoillut uimasyvyyteen ja pulahdin uimaan, niin näin edessäni sateenkaaren lumihuippuisia Kalliovuoria vasten. Wau. Toisella kerralla myös sukelsin, kun Aleksi väitti, ettei päätä kastamaton uinti ole talviturkin heittämistä. Mutta toisella kerralla tuli nopeammin lämmin ja mukava olo. Nyt on sekin tehty, niin ei jää harmittamaan. Sisukkaat, rohkeat suomalaiset.
Ajeltiin tänään myös Whitefishiin ja Big Mountainille, jossa on talviurheilukeskus ja kesälläkin sellainen kelkkakouru kuin Rukalla sekä myös köysirata, mutta ne eivät vielä olleet auki. Emme löytäneet myöskään näköalapaikkaa, johon pysähtyä tsiikailemaan. Tien varrelta kyllä oli hienoja näkymiä Whitefish-järvelle.

Hiking in Montana

Tämä kuntoilublogio on taas kuntoilublogi! Kävin Hetan koordinaattorin kanssa aamulla toista tunnin patikoinnilla tuossa järven toisella reunalla. Mahtavat maisemat, hengästyttävät nousut. Päivällä käytiin Aleksin kanssa yhtä pitkäkestoinen lenkki Lone Pine Parkissa, jossa korkeuserot olivat vielä jylhemmät.
Eilen oltiin ainakin tunti melomassa tuossa järvellä. Tultiin tänne Lakesideen siis tiistaina, ja olen täällä käynyt kävelylläkin iltaisin.

New York 28.6.12

 

High Line, vanha katutason yläpuolella kulkeva tavarajunarata, josta on tehty puistomainen kävelyrata istutuksineen, taideteoksineen, lököilypaikkoineen. Oli KUUMA!

Piipahdimme Columbia Universityn kampuksella katsomassa paikallista opiskelumeininkiä. Aleksi mietti jatko- tai vaihto-opiskelumahdollisuuksia...

Harlem, jonka lukuisista kirkoista olin sarjan kuvia, mutten niitä tänne laita. Ostin Harlem Marketista parit korvikset ja tinkasin hinnan kohtuulliseksi.

Spanish Harlem, meksikolainen ateria (kaktusburritoja) paikallisessa kuppilassa, jossa pääsimme myös vessaan!

Näkemisen arvoinen kirjakauppa Strand, joka oli Union Squaren kupeessa. Ei sieltä tosin löytänyt mitään, kun kirjat eivät olleet kovin loogisessa järjestyksessä.

Union Square

Iltapalaksi maissileipää Bryant Parkissa. Ei maistunut muuten, joten meni amerikkalaisittain roskiin. Arvaapa, mitä tuossa Snapple-pullossa oikeasti on!

New York 27.5.2012

Coney Island

 WTC, Aleksi

 

China Town

 Kesäkääryleitä ja Tsingtaoa vietnamilaisessa ravintolassa.

 Lower East Side

 

Brooklyn Bridge

 Brooklyn

Klassinen auringonlasku

 Vapaudenpatsasta ei menty katsomaan tämän lähempää - ja kuvakin on zoomattu.

Kuvia: New York 26.5.2012

Manhattan 26.5.12

Aleksi ja Empire State Building. Bryant Park. Times Square. Central Park. Grand Central Terminal. Port Authority Terminal.